VALTIONEUVOSTON SELVITYKSET
Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta oikeus-
ja sisäasioiden alueen kehittämisestä vuoden
2014 jälkeen (E 37/2014 vp)
Ehdotus oikeusasioiden osalta
Komissio antoi 11.3.2014 tiedonannot koskien oikeus- ja sisäasioiden
kehittämistä vuoden 2014 jälkeen. Oikeus-
ja sisäasioiden alan Tukholman ohjelman (2010—2014)
toteuttaminen päättyy joulukuussa 2014.
Oikeuden alaa koskevassa tiedonannossa komissio kuvaa alan kehitystä viime
vuosien aikana, listaa tulevaisuuden haasteita ja ehdottaa toimenpiteitä haasteisiin
vastaamiseksi. Tiedon-annossa linjataan ne poliittiset prioriteetit,
joita oikeuden alalla tulisi noudattaa, jotta vuoteen 2020 mennessä voitaisiin
saavuttaa keskinäiseen luottamukseen, vapaaseen liikkuvuuteen
ja taloudelliseen kasvuun tähtäävä eurooppalainen oikeuden
alue. Komission mukaan oikeuden alueen kolme pääasiallista
tulevaisuuden haastetta ovat vastavuoroisen luottamuksen lisääminen,
EU-kansalaisten vapaan liikkuvuuden turvaaminen ja taloudellisen
kasvun tukeminen.
Komission mukaan oikeuden alueen tulevaisuuden haasteisiin voidaan
vastata EU-lainsäädäntöä konsolidoimalla,
kodifioimalla ja täydentämällä.
Asianmukainen menettely valitaan tapauskohtaisesti. Menettelyjen
soveltamisessa tulee kunnioittaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita
sekä EU:n perusoikeuskirjan vaatimuksia. Kansallisten oikeusjärjestelmien
monimuotoisuutta on kunnioitettava.
Komission mukaan jatkossa tulisi ensisijaisesti keskittyä olemassa
olevan EU-lainsäädännön implementointiin.
Komissio korostaa tältä osin viiden osa-alueen
merkitystä: perusoikeuksien turvaaminen, tehokkaiden oikeussuojakeinojen
varmistaminen, oikeuden alan ammattilaisten kouluttaminen, sähköiset
palvelut ja yhteistyö eri toimijoiden välillä.
Komission mukaan lainsäädännön
kodifiointi voi edistää vastavuoroista luottamusta
sekä parantaa lainsäädännön
johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Kodifioinnin tarve tulisi
komission mukaan selvittää erityisesti kansainvälisen
yksityisoikeuden ja kuluttajaoikeuden aloilla sekä rikoksiin
syyllistyneiden prosessuaalisten oikeuksien osalta (instrumenttien
yhdistäminen yhdeksi prosessuaalisten oikeuksien instrumentiksi).
Oikeuden alueen dynaamisuudesta johtuu, että olemassa
olevaa lainsäädäntöä saatetaan joutua
täydentämään. Komission mukaan
uuden EU-lainsäädännön tarve
on arvioitava huolellisesti ja asianmukainen menetelmä,
esimerkiksi vastavuoroinen tunnustaminen tai harmonisointi, on valittava
tapauskohtaisesti. Mahdollisten tulevien lainsäädäntö-
ja muiden aloitteiden osalta komissio nostaa esille vastavuoroisen luottamuksen
lisäämisen, talouskasvun tukemisen, EU-kansalaisten
jokapäiväisen elämän helpottamisen
ja EU:n aktiivisuuden kansainvälisellä tasolla
suhteessa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.
Valtioneuvoston kanta oikeusasioiden osalta
Tampereen, Haagin ja Tukholman ohjelmat muodostavat jatkumon,
joka on tarjonnut jo 15 vuoden ajan kokonaisvaltaiset puitteet vapauden,
turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiselle EU:ssa.
Myös vuoden 2014 jälkeen tarvitaan pitkän
tähtäimen strategia, joka on eri osa-alueiden
suhteen tasapainoinen ja johdonmukainen kokonaisuus ja joka varmistaa
2000-luvun aikana tehdyn mittavan työn seurannan, arvioinnin
ja kehittämisen. Uuden strategian aikaperspektiivi on johdonmukaista
kytkeä EU:n rahoituskehysten kestoon vuoteen 2020 saakka. On
tärkeää, että perussopimuksilla
Eurooppa-neuvostolle nimenomaisesti annettu rooli ohjata OSA-sektorin
kehitystä käytetään täysimääräisesti
hyväksi, jotta niillä on aito ohjausvaikutus tulevaan
työhön. Erityisesti sisäasioita koskeva komission
tiedonanto antaa hyvän pohjan jatkotyölle. Sen
sijaan oikeuden alaa koskeva tiedonanto jää hyvin
yleiselle tasolle.
Suomi korostaa tarvetta tarkastella vapauden, turvallisuuden
ja oikeuden alueen tulevaisuutta kokonaisuutena. Tätä on
syytä korostaa erityisesti nyt, kun komissio on päätynyt
antamaan yhtäältä oikeus- ja toisaalta
sisäasioista kaksi keskenään varsin eritasoista
tiedonantoa.
Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että eurooppalaisen
vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamisella on tuettava EU:n
talouskasvua. On tärkeää, että Eurooppa 2020
-strategia ja OSA-sektorin tulevat suuntaviivat tukevat toisiaan
ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.
Komission tavoin Suomi katsoo, että tulevan yhteistyön
on pohjauduttava jo hyväksyttyjen EU-instrumenttien tehokkaaseen
täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa
sekä annettujen säädösten tehokkuuden
ja toimivuuden arviointiin. Mikäli lainsäädäntöaukkoja
havaitaan, on uuden EU-lainsäädännön
tarve arvioitava tarkkaan. Suomi korostaa komission tavoin toiminnan
perustamista tietoon ja tutkimukseen (evidence-based). Kaikin tavoin
tulee myös pyrkiä parantamaan EU-lainsäädännön
laatua ja EU-instrumenttien käytettävyyttä.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomi on valmis
komission esiin nostamalla tavalla mm. tarkastelemaan EU-instrumenttien yhdistämistä
joillakin
oikeuden aloilla.
Suomi korostaa tarvetta tulevien suuntaviivojen toteuttamisen
tehokkaaseen seurantaan, mikä voisi käytännössä tarkoittaa
esim. vuosittaista keskustelua OSA-neuvostossa. Lisäksi
komission tulisi laatia puolivälin arvio suuntaviivojen
toteuttamisesta.
1 Yleistä
Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että oikeuden
alan yhteistyö tulee vuoteen 2020 saakka suunnata jäsenvaltioiden
väliseen vastavuoroiseen luottamukseen, vapaaseen liikkuvuuteen
ja talouskasvuun.
Suomi katsoo, että yhdessä jäsenvaltiossa
annettujen tuomioistuimen tuomioiden ja päätösten
vastavuoroinen tunnustaminen koko EU:n alueella on jatkossakin oikeudellisen
yhteistyön kulmakivi sekä siviili- että rikosoikeuden
aloilla. Tämä tarkoittaa, että vastavuoroisen
tunnustamisen toteuttamisen tulee olla ensisijaista suhteessa jäsenvaltioiden
lainsäädäntöjen lähentämiseen.
Oikeudenmenetysten osalta voisi olla tarpeen selvittää erityisesti
sitä, miten liiketoimintakieltojen ja niihin verrattavien
päätösten rajat ylittävää tehokkuutta
voitaisiin vahvistaa.
Vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää toteutuakseen
jäsenvaltioiden luottamusta toistensa järjestelmiin.
Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että kansallisten
tuomioistuinlaitosten riippumattomuus ja tehokkuus sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen
ovat tässä keskeisiä vaatimuksia. Jäsenvaltioiden
välistä luottamusta voidaan lisätä mm.
prosessuaalisia vähimmäisoikeuksia koskevalla
sääntelyllä, eurooppalaisella koulutuksella
(esim. tuomarivaihto) sekä vankilaolojen parantamiseen
tähtäävillä hankkeilla.
2 Perus- ja ihmisoikeudet
Suomi korostaa, että perus- ja ihmisoikeudet, demokraattiset
instituutiot ja oikeusvaltioperiaate ovat edelleen myös
OSA-sektorin EU-integraation perusta. Suomi pitää komission
tavoin erittäin tärkeänä, että EU
liittyy viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.
Erityisesti poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön alaa
voi pitää perusoikeusherkkänä,
mikä korostaa tarvetta huomioida perus- ja ihmisoikeudet
lainsäädäntötyössä ja
kiinnittää erityistä huomiota mm. henkilötietojen
suojaan. Suomi yhtyy komission näkemykseen EU:n perusoikeusviraston
(EU Agency for Fundamental Rights, FRA) keskeisestä roolista.
On myös tärkeää edistää aktiivisesti
viraston toimivaltuuksien vahvistamista ja selkeyttämistä FRA:n
hallintoneuvoston ehdotusten pohjalta mm. antamalla FRA:lle oikeus antaa
oma-aloitteisesti lausuntoja sekä laajentamalla FRA:n toimivalta
kattamaan poliisi- ja rikosoikeudellinen yhteistyö ja EU:n
perusoikeuskirja.
Suomi katsoo, että komission tulee jatkossakin raportoida
EU:n perusoikeuskirjan soveltamisesta. Lisäksi neuvostossa
tulisi jatkossa käydä vuosittainen keskustelu
EU:n perusoikeustilanteesta. Komission julkaisema tiedonanto oikeusvaltioperiaatteen
noudattamisen
varmis-tamisesta antaa osaltaan hyvän pohjan
jatkotyölle.
FRA:n hiljattain julkaiseman raportin valossa Suomi pitää tärkeänä,
että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puututaan
EU-tason strategialla. Suomi korostaa myös tarvetta yhtenäisen
toimintapolitiikan laatimiseksi EU:lle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen
oikeuksien turvaamiseksi. Perusoikeusvirasto on ehdottanut, että EU:ssa
hyväksyttäisiin kokonaisvaltainen perusoikeusstrategia.
3 Rikosoikeus
Rikosoikeuden alalla ensisijaista on keskittyä olemassa
olevien vastavuoroisen tunnustamisen instrumenttien täytäntöönpanoon.
Rikosten tunnusmerkistöjen ja seuraamusten yhdenmukaistaminen
EU-tasolla tulee kohdentaa vakaviin, rajat ylittäviin rikoksiin
silloin, kun tämä on välttämätöntä.
Suomen tavoitteena on, että EU:n rikosoikeuspolitiikkaa
ohjataan yleisillä, johdonmukaisuutta tukevilla periaatteilla
kansallisen rikosoikeuden tapaan. Suomen näkemyksen mukaan
tällaisia periaatteita ovat mm. se, että rikosoikeudellista
sääntelyä annetaan vain silloin, kun
se on välttämätöntä suhteessa
suojeltaviin intresseihin ja vasta kaikkien muiden keinojen osoittauduttua
riittämättömiksi. Suomi korostaa myös
SEUT 83 artiklan käyttöä oikeusperustana aina,
kun EU:ssa säädetään aineellista
rikosoikeutta. Rangaistustasojen määrittelyssä on kunnioitettava
jäsenvaltioiden rangaistusjärjestelmien sisäistä johdonmukaisuutta.
Suomi katsoo myös, ettei vähimmäisrangaistuksia
koskeva EU-sääntely ole perusteltua. OSA-neuvoston tulee
olla yleisesti vastuussa rikostunnusmerkistöjen ja rangaistusseuraamusten
määrittelystä.
Mitä tulee rikosten uhreihin, on ensisijaisen tärkeää varmistaa
hiljattain hyväksytyn uhridirektiivin täytäntöönpano
jäsenvaltioissa. Rikosten uhreille maksettavien korvausten
osalta Suomi voi tukea jäsenvaltioiden välistä hyvien
käytäntöjen vaihtamista esim. uuden yhteistyöverkoston
tuella. Sen sijaan Suomi suhtautuu varauksellisesti korvaustasojen
harmonisointiin EU-tasolla, ottaen huomioon niiden liittymä jäsenvaltioiden
yleisiin vahingonkorvausjärjestelmiin ja rikosten uhreille
annettaviin tukipalveluihin.
4 Siviilioikeus
Yksityisoikeuden alalla Suomi painottaa eurooppalaisen lainvalintasääntelyn
selkeyttä sekä tuomioistuinten tuomioiden ja päätösten
vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvaa yhteistyötä.
Suomi katsoo, että unionitason yksityisoikeudellista
yhteistyötä tulee kehittää SEUT
81 artiklan mukaisesti vain niissä asioissa, joilla on rajat
ylittäviä vaikutuksia. Suomi suhtautuu varauksellisesti
jäsenvaltioiden kansallista oikeudenkäyntimenettelyä koskevan
lainsäädännön harmonisointipyrkimyksiin.
Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja
tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä on
tärkeää vahvistaa mm. E-justice-työn
ja oikeudellisten verkostojen avulla.
Suomi on komission kanssa samaa mieltä siitä,
että EU:n tavoitteena tulee olla selkeä ja johdonmukainen
siviili- ja sopimusoikeuden lainsäädäntökehikko.
Mitä tulee ns. vaihtoehtoisiin järjestelmiin (optional
systems), tulee niiden yhteensopivuus EU:n yleisen lainsäädäntökehikon kanssa
arvioida tarkkaan. Suomi viittaa myös yhteistä eurooppalaista
kauppalakia koskevaan valmisteluun ja korostaa, että EU-tason
toimenpiteet tulee kohdentaa sisämarkkinoiden ja rajat ylittävän
sopimustoiminnan osoitettuihin ja todellisiin ongelmiin tavalla,
joka ei vaaranna lainsäädännön
selkeyttä, kuluttajan suojaa eikä yritysten tasapuolisia
kilpailuedellytyksiä.
Suomi pitää talouskriisin valossa perusteltuna
sitä, että EU:ssa vahvistetaan toimenpiteitä maksukyvyttömäksi
ajautuneiden, mutta elinkelpoisten yritysten nostamiseksi mahdollisimman
nopeasti uudelleen toimintakykyisiksi. Käynnissä oleva
insolvenssiasetuksen uudistaminen on askel tähän
suuntaan. Mahdollisten jatkotoimien osalta on kunnioitettava edellä mainittua
rajat ylittävyyden kriteeriä.
Suomi tukee toimenpiteitä kansalaisten elämän
helpottamiseksi tilanteissa, joissa he siirtyvät jäsenvaltiosta
toiseen. Käynnissä olevat neuvottelut tiettyjen
virallisten asiakirjojen kuten syntymätodistusten liikkuvuuden
helpottamisesta on vietävä päätökseen.
5 Oikeuden alan ulkosuhteet
Suomi on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n
on oltava oikeuden alalla aktiivinen myös kansainvälisellä tasolla.
EU:ssa on panostettava entistä vahvemmin monenväliseen
kansainväliseen yhteistyöhön. EU:n on
tehtävä aktiivisesti ja rakentavasti töitä sen
eteen, että mahdollisimman moni unionin naapurivaltio ja strateginen
yhteistyökumppani sitoutuu Haagin kansainvälisen
yksityisoikeuden konferenssin ja Euroopan neuvoston (EN) sopimuksiin.
EU:n uskottavuutta lisää se, että unionin
neuvottelemat kansainvälisen oikeuden instrumentit pannaan
viipymättä täytäntöön
kaikissa jäsenvaltioissa. Kansainvälisten
järjestelyjen kanssa päällekkäistä unionisääntelyä tulee
välttää. Tältä pohjalta
EU:lle tulee kehittää oikeudellisen yhteistyön
ulkosuhdestrategia. Suomi muistuttaa, että tätä koskeva
toimeksianto annettiin komissiolle jo Tukholman ohjelmassa.
Valtioneuvoston selvitys tulevan komission ohjelmaan
vaikuttamisesta (E 34/2014 vp, 1. VNK 25.04.2014)
Ehdotus oikeusasioiden osalta
Suomi on toiminut aktiivisesti edistääkseen omia
näkemyksiään oikeus- ja sisäasioiden
kehittämiseksi vuodesta 2015 alkaen (E 119/2013 vp, E
37/2014 vp). Komission lisäksi olennaista on
vaikuttaa myös kesäkuun Eurooppa-neuvostossa hyväksyttäviin
OSA-sektorin strategisiin suuntaviivoihin, jotka ohjaavat tulevan
komission työtä.
Oikeussektorilla Suomi tähtää erityisesti
lainsäädännön laadun parantamiseen
ja tehtyjen päätösten implementointiin
sekä siihen, että oikeusalan lainsäädäntö perustuu
ensisijaisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.
Uuden komission tulee tehdä ehdotuksia EU:n perusoikeusviraston
ulkoisen evaluaation ja uudistusehdotusten toteuttamiseksi. Suomi ajaa
viraston mandaatin selkeyttämistä ja vahvistamista.
Suomen tavoitteena on, että seuraava komissio jatkaa
nyt luodun korruptioseurantamekanismin hyödyntämistä täysimääräisesti
ja raportoi EU:n korruptiotilanteesta kahden vuoden välein (2016,
2018, 2020). Suomen tavoitteena on myös EU:n liittyminen
Euroopan neuvoston korruptionvastaiseen elimeen Grecoon, mikä edellyttää tulevalta
komissiolta ehdotusta neuvottelumandaatiksi.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2013 (VNS
6/2013 vp) määrittelee lähitulevaisuuden keskeisimmät
integraation kehittämishankkeet. Hallituksen avaintavoitteita
vuonna 2014 (E 156/2013 vp)
ovat 1) tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen ja sääntelyn
toimivuuden edistäminen, 2) talous- ja rahaliiton kehittäminen
sekä 3) kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden
edistäminen. Hallituksen avaintavoitteet tuleville vuosille
määritellään aina edeltävän vuoden
lopulla. Ne ovat myös yleinen kannanotto komission seuraavan
vuoden työohjelmaan.
Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan
parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja
sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n oikeusalan tulostaulu
2014 (E 55/2014 vp)
Ehdotus
Komissio on antanut vuonna 2013 ensimmäisen tiedonannon
oikeusalan tulostaulusta, jonka tiedot olivat pääosin
vuodelta 2010. Komissio on antanut 17.3.2014 tiedonannon vuoden
2014 oikeusalan tulostaulusta, jonka tiedot ovat vuodelta 2012.
Tiedot on kerätty pääosin oikeuslaitoksen
toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean
(CEPEJ) kautta.
Vuoden 2014 oikeusalan tulostaulu on tehty tilanteessa, jossa
lukuisat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet uudistamaan oikeusjärjestelmiään,
jotta ne olisivat kansalaisten ja taloudellisten asioiden näkökulmasta
tehokkaampia. Tulostaulun tarkoitus on avustaa jäsenvaltioita
tehostamaan oikeusjärjestelmiensä toimivuutta
tarjoamalla objektiivisia, luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja
jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toiminnasta.
Vuoden 2014 tulostaulu keskittyy siviili- ja talousasioihin sekä hallinnollisiin
asioihin.
Vuoden 2014 oikeusalan tulostaulussa on tehty johtopäätökset
oikeusjärjestelmän tehokkuudesta ja laadusta.
Tehokkuutta mitattaessa indikaattoreina on käytetty oikeudenkäynnin
kestoa, selvitysastetta ja vireillä olevien asioiden määrää.
Oikeusjärjestelmän laadun indikaattoreina on käytetty
koulutusta, seurantaa, tuomioistuinten toiminnan arviointia, toimintamäärärahoja,
henkilöresursseja, tietoteknisiä ratkaisuja ja
vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä. Tulostaulussa
annetaan tietoa myös siitä, miten riippumattomana
oikeuslaitosta pidetään. Lisäksi vuoden
2014 tulostaulussa esitetään ensimmäinen
vertaileva yleiskatsaus siitä, kuinka oikeuslaitoksen riippumattomuus
on suojattu kansallisissa oikeusjärjestelmissä tietyissä tilanteissa,
joissa se saattaa olla vaarassa (esim. oikeussuojakeinot tuomareiden
siirtämistä ja irtisanomista vastaan). Näitä asioita
käsitellään tiedonannon liitteessä.
Suomi on täydentänyt komissiolle Suomea koskevia
tietoja liitteessä käsiteltyjen asioiden osalta.
Vuoden 2014 tulostaulun keskeisimmät havainnot oikeusjärjestelmien
tehokkuuden osalta ovat, että joissakin jäsenvaltioissa
on edelleen niiden oikeusjärjestelmien tehokkuuteen liittyviä erityisiä haasteita.
Pitkäkestoiset ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnit
sekä asioiden alhainen selvitysaste tai vireillä olevien
asioiden suuri määrä osoittavat, että parantamisen
varaa on.
Valtioneuvoston kanta
Komissio katsoo, että oikeusalan tulostaulu on yksi
niistä välineistä, joilla voidaan vahvistaa EU:n
yhteisten arvojen kuten oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.
Komission julkaisemissa vuosien 2013 ja 2014 tulostauluissa oikeusjärjestelmien
tehokkuutta tarkastellaan talouspolitiikan näkökulmasta
ja niissä vertaillaan seikkoja, joiden katsotaan edistävän
suotuisan liiketoiminta- ja investointi-ilmaston luomista. Tulostaulu
ei tarkastele esimerkiksi rikosasioiden käsittelyä,
eikä se siten ole kaiken kattava.
Suomi korostaa sitä, että oikeusjärjestelmiä ja tuomioistuinten
toimintaa tarkastellaan vakiintuneesti erityisesti perus- ja ihmisoikeudellisten vaatimusten,
niiden edellyttämän oikeusturvan toteutumisen
sekä oikeusvarmuuden kautta. Suomi pitää tarpeellisena
ja on myös ollut aktiivinen sen suhteen, että EU:ssa
kehitetään ja vahvistetaan keinoja varmistaa unionin
yhteisten arvojen kunnioittaminen sekä perusoikeuksien
ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen jäsenvaltioissa.
Oikeusjärjestelmien toimivuuteen liittyvät kysymykset
ovat viime vuosina olleet vahvasti esillä myös
EU:n laajentumisneuvotteluissa. Suomi pitää hyvänä sitä,
että komissio on kiinnittänyt huomiota oikeusjärjestelmien
toimivuuteen jäsenmaissa sekä kehittänyt
tilanteen seuraamista varten instrumentteja, kuten oikeusalan tulostaulun.
Suomi pitää oikeusalan tulostaulua välineenä,
joka tarpeellisella tavalla kiinnittää huomiota
jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toimivuuden
merkitykseen EU:ssa ja joka voi tukea vertaisoppimista ja parhaiden
käytäntöjen vaihtoa. EU:n oikeudellinen
yhteistyö perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen,
jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa tehdyt oikeudelliset
päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön
sellaisenaan muissa jäsenvaltioissa. Suomi painottaa sitä,
että komission ja jäsenvaltioiden välistä dialogia
tulee lisätä EU:n oikeusalan tulostauluun liittyvissä asioissa.
Suomi korostaa sitä, että käytettyjen
indikaattorien perusteella tehtävien johtopäätösten
tulisi tapahtua kansallisella tasolla, kuten oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan
Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) tilastojen
osalta menetellään. Tuomioistuinten riippumattomuus
on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeusvaltioperiaatteen
keskeinen elementti. Jokaisen jäsenvaltion tulisi taata
omien kansallisten tuomioistuintensa riippumattomuus ja tehokkaan
oikeudenhoidon toimintaedellytykset, jotta jäsenvaltioiden
keskinäinen luottamus voisi lisääntyä.
Suomi katsoo, että komission ja CEPEJ:n tulee tehdä asiassa
yhteistyötä. On tärkeää,
että EU hyödyntää Euroopan neuvoston
ja erityisesti CEPEJ:n työtä, jolloin vältetään
mahdollisen päällekkäisen työn
tekeminen ja käytettävät tiedot ovat
mahdollisimman yhdenmukaisia ja luotettavia. Indikaattoreiden tulee
olla selkeitä, esimerkiksi CEPEJ:n määrittelemiä perusindikaattoreita.
Tietojen keräämisen haasteellisuutta lisää se,
että tietoja kerätään usealta
eri taholta, kuten vuoden 2014 tulostaulun osalta on tehty. Tällöin
on vaarana, etteivät tiedot ole yhteismitallisia. On tärkeää,
että EU:n ja Euroopan neuvoston välinen yhteistyö toimii
ja että EU:n jäsenvaltiot eivät aseta
yhteistyön tielle esteitä.
Ongelmallista olisi, jos talouspolitiikan koordinaatioon liittyvää toimivaltaa
sovellettaisiin laajemmin oikeusjärjestelmien arviointiin
ja kehittämiseen, koska talouspolitiikan koordinaation
puitteissa annettavat maakohtaiset suositukset perustuvat aina talouspolitiikan
suuntaviivoihin, joissa kunkin maan tilannetta arvioidaan kokonaisuutena.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Lakivaliokunta on tarkastellut valtioneuvoston selvityksiä ja
jatkokirjelmää oman toimialansa kannalta. Yleisesti
valiokunta korostaa kaikkien käsittelyssä olevien
asioiden osalta oikeusvaltioperiaatteen merkitystä EU:ssa
ja EU:n toiminnan mahdollisimman laajaa avoimuutta.
Oikeus- ja sisäasioiden alueen kehittäminen vuoden
2014 jälkeen
Valtioneuvoston selvityksessä E 37/2014 vp
arvioidaan komission 11.3.2014 julkaisemia tiedonantoja
oikeus- ja sisäasioiden alueen kehittämisestä vuoden
2014 jälkeen.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että oikeusasioiden
kehittämistä koskeva tiedonanto on,
verrattuna sisäasioiden tiedonantoon, jäänyt
varsin yleiselle tasolle. Tätä voidaan itse asiassa
pitää myönteisenä, koska yksityiskohtainen
tiedonanto merkitsisi tarpeetonta sitoutumista tiettyihin ratkaisuihin
ennen perusteellista keskustelua ja perusvalmistelua. Valiokunnan
mukaan monet tiedonannossa lähtökohdaksi otetuista
periaatteista ovat linjassa Suomen perinteisten näkemysten
kanssa ja antavat siten hyvän lähtökohdan
Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2014 hyväksyttävien
suuntaviivojen laatimiselle. Lakivaliokunta voi valtioneuvoston
tavoin tukea komission tiedonannossa esitettyä näkemystä oikeusalan
kolmesta keskeisestä haasteesta (luottamus, liikkuvuus,
kasvu). Ensiarvoista on kuitenkin keskittyä jo hyväksytyn EU-lainsäädännön
implementointiin.
Lakivaliokunta korostaa, että perus- ja ihmisoikeudet,
demokraattiset instituutiot ja oikeusvaltioperiaate ovat OSA-sektorin
EU-integraation keskeinen perusta. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että EU liittyy viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimukseen
(ks. myös LaVL 16/2013 vp).
Valiokunta yhtyy näkemykseen EU:n perusoikeusviraston keskeisestä roolista
ja katsoo, että viraston toimivaltuuksien vahvistamista
ja selkeyttämistä tulee edistää aktiivisesti.
Rikosoikeudellisen yhteistyön alalla on valiokunnan
mukaan keskityttävä olemassa olevien vastavuoroisen
tunnustamisen instrumenttien täytäntöönpanoon.
Rikosten tunnusmerkistöjen ja seuraamusten yhdenmukaistaminen
tulee kohdentaa vakaviin, rajat ylittäviin rikoksiin silloin, kun
tämä on välttämätöntä.
EU:n rikosoikeuspolitiikkaa tulee ohjata yleisillä,
tutkimustietoon perustuvilla johdonmukaisuutta tukevilla periaatteilla
kansallisen rikosoikeuden tapaan. Valtioneuvoston selvityksessä korostetaan
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 83 artiklan
käyttöä oikeusperustana aina, kun
EU:ssa säädetään aineellista
rikosoikeutta. Vähimmäisrangaistuksia
koskeva EU-sääntely ei ole perusteltua, ja rangaistustasojen määrittelyssä on
kunnioitettava jäsenvaltioiden rangaistusjärjestelmien
sisäistä johdonmukaisuutta. Lakivaliokunta on
useita kertoja kannattanut näitä näkemyksiä (ks. LaVL
7/2013 vp, LaVL 10/2013 vp ja LaVL
16/2013 vp).
Valiokunta painottaa valtioneuvoston tavoin yksityisoikeuden
alalla eurooppalaisen lainvalintasääntelyn selkeyttä sekä tuomioistuinten tuomioiden
ja päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen
perustuvaa yhteistyötä. Valiokunta korostaa, että siviilioikeudellinenkin
EU-tason yhteistyö rajoittuu tilanteisiin, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.
Kansallisen lainsäädännön lähentämiselle
ei siten ole oikeusperustaa tilanteissa, joissa rajat ylittäviä vaikutuksia
ei ole.
Komission ehdotuksen mukaan EU:n on oltava oikeuden alalla aktiivinen
myös kansainvälisellä tasolla. Valiokunta
on tästä samaa mieltä ja katsoo, että EU:ssa
on panostettava entistä vahvemmin monenväliseen
kansainväliseen yhteistyöhön. Tähän
sisältyy valtioneuvoston kirjelmässä kuvattu
EU:n aktiivinen työskentely sen eteen, että mahdollisimman
moni unionin naapurivaltio ja strateginen yhteistyökumppani
sitoutuu Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin
ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. EU:n uskottavuutta lisäisi
unionin neuvottelemien kansainvälisen oikeuden instrumenttien
viipymätön täytäntöönpano
kaikissa jäsenvaltioissa.
Tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen
Valiokunta toteaa, että oikeusministeriö on
jo syksyllä 2013 valmistellut kokonaisvaltaisen näkemyksen
siitä, mitä komission seuraavalta työohjelmalta
oikeusasioissa toivotaan (E 119/2013 vp).
Saadun selvityksen mukaan keskeinen osa vaikuttamistyötä on
ollut ennakkovaikuttaminen paitsi komissioon myös laaja-alaisesti
muutoinkin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2014 hyväksyttäviin
OSA-sektorin strategisiin suuntaviivoihin, joilla on mahdollisuus
merkittävällä tavalla ohjata seuraavan
komission työtä tällä politiikka-alalla
(SEUT 68 artikla). Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että oikeusministeriö on asianmukaisesti
tehnyt yhteistä vaikuttamistyötä useiden
jäsenvaltioiden kanssa ja osana vaikuttamistoimintaa Suomessa
järjestettiin 28.4.2014 yhdeksän EU-maan oikeusministerikokous.
Sisällöllisesti valiokunta pitää perusteltuna, että Suomi
vaikuttaa erityisesti lainsäädännön laadun
parantamiseen ja tehtyjen päätösten implementointiin
sekä siihen, että oikeusalan lainsäädäntö perustuu
ensisijaisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.
Yleisellä tasolla valiokunta kiinnittää saadun selvityksen
perusteella huomiota siihen, että Suomi on vahvalla yhteistyöllä muiden
jäsenvaltioiden kanssa estänyt komission vuoden
2008 asetusehdotuksen hyväksymisen, joka monella tapaa
olisi merkittävästi kaventanut asiakirjajulkisuutta
EU:ssa (U 38/2008 vp). Saadun selvityksen
mukaan Suomi jatkaa vaikuttamistyötä niin, että Lissabonin
sopimuksen vaatimuksen mukaisesti asiakirjajulkisuus ulotetaan kaikkiin EU-toimielimiin
(U 72/2010 vp). Lakivaliokunta pitää vaikuttamistyön
jatkamista perusteltuna ja viittaa tältä osin
aiempiin lausuntoihinsa (LaVL 14/2008
vp ja LaVL 1/2009 vp). Lakivaliokunta
huomauttaa, että asioiden erityispiirteistä johtuva
suojaamisen tarve tulee jatkossakin arvioida avoimuusasetuksen poikkeusperusteiden
nojalla.
EU:n oikeusalan tulostaulu 2014
Komissio on antanut 17.3.2014 järjestyksessä toisen
tiedonannon oikeusalan tulostaulusta. Valiokunnan mukaan tiedonannossa
käsiteltävillä asioilla on yhtymäkohtia
Suomessa käytävään keskusteluun
oikeudenhoidon kehittämisestä ja erityisesti oikeusministeriön
asettaman neuvottelukunnan laatimaan oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan.
Oikeusalan tulostaulun avulla voidaan valiokunnan mukaan vahvistaa
EU:n yhteisten arvojen, kuten oikeusvaltioperiaatteen, kunnioittamista.
Tulostaulussa oikeusjärjestelmien tehokkuutta tarkastellaan
talouspolitiikan näkökulmasta ja niissä vertaillaan
seikkoja, joiden katsotaan edistävän suotuisan
liiketoiminta- ja investointi-ilmaston luomista. Valiokunta korostaa
sitä, että oikeusjärjestelmiä ja
tuomioistuinten toimintaa tarkastellaan vakiintuneesti ensisijassa
perus- ja ihmisoikeudellisten vaatimusten, niiden edellyttämän
oikeusturvan toteutumisen sekä oikeusvarmuuden perusteella.
Oikeusalan tulostaulua voidaan kuitenkin pitää välineenä, joka
tarpeellisella tavalla kiinnittää huomioita jäsenvaltioiden
oikeusjärjestelmien toimivuuden merkitykseen EU:ssa. Käytettyjen
indikaattorien perusteella tehtävien johtopäätösten
tulee kuitenkin tapahtua kansallisella tasolla.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa
riita-asioiden ja hallinto-oikeudessa ratkaistavien asioiden käsittelyajat
olivat tulostaulun mukaan vuonna 2012 pääosin
EU:n keskitasoa. Selvitysaste, jolla tulostaulussa tarkoitetaan
tuomioistuinten ratkaisemien asioiden määrää verrattuna
sisään tulevien asioiden määrään,
oli Suomen osalta noin 100 %, mikä tarkoittaa
sitä, että tuomioistuinten toiminta oli tasapainossa
ratkaistujen ja sisään tulevien asioiden osalta.
Vireillä olevien muiden kuin rikosoikeudellisten
asioiden määrä oli Suomessa keskitasoa
pienempi. Vireillä olevien hallinto-oikeudellisten asioiden
määrä oli Suomessa EU:n keskitasoa.
Tulostaulussa oikeuslaitoksen koettua riippumattomuutta tarkastellaan
tekijänä, joka varmistaa yritysten toimintaympäristöön
kuuluvan oikeusjärjestelmän ennakoitavuuden,
varmuuden, oikeudenmukaisuuden ja vakauden. Suomen oikeuslaitoksen
koettu riippumattomuus oli EU:n kärkitasoa.