Perustelut

Ihmiskaupassa on kyse erilaisista hyväksikäytön muodoista, kuten seksuaalisesta riistosta ja pakkotyöstä, ja siihen liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Ihmiskauppa onkin vakava rikos, jolla loukataan räikeästi ihmisoikeuksia. EU:ssa ihmiskauppa on pääasiassa kolmansista maista lähtöisin oleva ilmiö, mutta varsinkin viimeisimmän laajentumisen jälkeen ihmiskauppaa on alkanut esiintyä myös EU:n sisällä. Lakivaliokunta pitää tärkeinä ehdotuksen tavoitteita torjua tehokkaammin ihmiskaupparikoksia ja suojella paremmin ihmiskaupan uhreja.

Saadun selvityksen perusteella Suomen lainsäädäntö suurelta osin vastaa ehdotuksen velvoitteita. Eräitä ehdotuksen kohtia on kuitenkin jatkoneuvotteluissa tarpeen tarkastella huolellisesti.

Ensinnäkin ehdotuksessa hyväksikäytöksi katsotaan muun muassa kerjäämiseen liittyvä toiminta. Valiokunta toteaa, että kerjäämiseen liittyvä toiminta voi tulla jo nykyisin rangaistavaksi ihmiskauppana esimerkiksi jonakin pakkotyön muotona. Tämän vuoksi jatkoneuvotteluissa on syytä selvittää, onko kyseinen kerjäämiseen liittyvää toimintaa koskeva lisäys ylipäätään tarpeen.

Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota seuraamuksiin. Ehdotuksen mukaan rangaistuksen on oltava vähintään kuusi vuotta vankeutta, joissakin tapauksissa kuitenkin kymmenen tai kaksitoista vuotta vankeutta. Kun rikoksen on tehnyt virkamies virkatehtäviä hoitaessaan, vankeusrangaistuksen enimmäiskeston on oltava vähintään kymmenen vuotta. Ehdotuksessa ei tehdä eroa sen suhteen, jääkö teko yritykseen vai onko kyseessä avunanto. Suomen osalta ehdotus merkitsisi tältä osin velvoitetta muuttaa ihmiskauppaa koskevia kriminalisointeja ja niistä säädettyjä enimmäisrangaistuksia.

Ankaria rangaistussäännöksiä voidaan perustella ihmiskaupparikosten vakavuudella. Lakivaliokunta kuitenkin toteaa, että ehdotuksessa tarkoitetut rikokset ovat vakavuudeltaan hyvinkin eritasoisia. Rikosten enimmäisrangaistuksissa tulisikin ottaa paremmin huomioon suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Niissä tulisi niin ikään ottaa huomioon jäsenvaltioiden rangaistusasteikkokäytännöt niin, ettei vaaranneta jäsenvaltion rikosoikeuden johdonmukaisuutta. Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota vuodelta 2002 oleviin neuvoston päätelmiin, joiden mukaan lähtökohtana on, ettei yli 10 vuoden enimmäisrangaistusvaatimusta tulisi asettaa. Komission ehdotus ei vaikuta olevan linjassa kyseisten päätelmien kanssa.

Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota uhrien suojeluun. Tämä on tärkeää, koska uhrien kertomukset ovat usein keskeisessä asemassa ihmiskaupparikosten selvittämisessä. Ehdotuksessa säännellään muun muassa erityisen haavoittuvan uhrin henkilöllisyyden salassapidosta. Ottaen huomioon, että ihmiskaupparikoksiin syyllistyneet yleensä joka tapauksessa tietävät toimintansa kohteena olevien uhrien henkilöllisyyden, uhrien suojelemiseksi tulisi valiokunnan mielestä voida käyttää muitakin keinoja kuin uhrin henkilöllisyyden salassapitoa. Ehdotuksessa tulisikin olla kansallista joustovaraa, sillä samaan tavoitteeseen voidaan päästä esimerkiksi uhrin yhteystietojen salaamisella ja erilaisilla todistajansuojelutoimenpiteillä.

Ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot harkitsemaan ihmiskaupan uhrien tarjoamien palveluiden käytön kriminalisoimista. Lakivaliokunta pitää hyvänä, ettei ehdotuksessa velvoiteta kyseiseen kriminalisointiin. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa on jo kriminalisoitu seksuaalipalvelujen ostaminen ihmiskaupan uhrilta. Kyseisen kriminalisoinnin käytännön soveltamisesta esitetään syksyllä selvitys lakivaliokunnalle. Tämän selvityksen tulokset on hyvä ottaa huomioon, kun arvioidaan tarvetta kriminalisoida muiden palvelujen käyttöä.

Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston aihepiiriä koskevan yleissopimuksen, ja sopimuksen kansallinen voimaan saattaminen on parhaillaan vireillä. Yleissopimus ei poista tarvetta EU:n jäsenvaltioita velvoittavalle puitepäätökselle, koska vain harvat jäsenvaltiot ovat liittyneet sopimukseen. Jäsenvaltioiden liittymistä yleissopimukseen on tärkeää edistää. Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että ehdotuksen jatkoneuvotteluissa varmistaudutaan siitä, ettei tuleva puitepäätös ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.