Perustelut

Hallituksen esityksessä on kyse Suomen liittymisestä niin kutsuttuun Ottawan sopimukseen, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon, varastoinnin ja kuljetukset sekä velvoittaa tuhoamaan olemassa olevat jalkaväkimiinat. Sopimus edellyttää, että kielletyn toiminnan estämiseksi ja torjumiseksi toteutetaan kaikki tarvittavat toimet. Kyseisiä toimia ovat muun muassa rikosoikeudelliset seuraamukset. Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti käsittelemään esitykseen sisältyviä ehdotuksia rikoslain ja pakkokeinolain muuttamisesta.

Sopimukseen liittymisen myötä jalkaväkimiinojen käyttämiseen voidaan soveltaa jo voimassa olevan rikoslain 11 luvun 5—7 §:ssä säädettyjä sotarikoksia koskevia rangaistussäännöksiä. Niitä sovelletaan kuitenkin vain sodan tai siihen rinnastettavien olosuhteiden aikana. Tämän vuoksi rikoslain 11 lukuun esitetään lisättäväksi jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskeva uusi rangaistussäännös (9 b §), jota sovellettaisiin, jos jalkaväkimiinoja on käytetty muuna aikana kuin sodan tai siihen rinnastettavien olosuhteiden aikana. Rangaistusasteikoksi esitetään vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta. Lisäksi esitetään, että jalkaväkimiinakiellon rikkominen säädetään kansainväliseksi rikokseksi. Myös telekuuntelu ja tekninen kuuntelu (uudessa pakkokeinolaissa telekuuntelu ja asuntokuuntelu) mahdollistettaisiin jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskevassa esitutkinnassa. Rangaistusasteikko ja pakkokeinovaltuudet vastaavat sitä, mitä on säädetty rikoslain 11 luvussa kemiallisten aseiden kiellon rikkomisesta (8 §) ja biologisten aseiden kiellon rikkomisesta (9 §).

Edellä mainitun tavoin uuden rangaistussäännöksen on tarkoitus olla toissijainen suhteessa sotarikossäännöksiin. Tätä ilmentää säännöksen 1 kohdassa käytetty ilmaisu "muuten kuin 5—7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää jalkaväkimiinoja". Valiokunta pitää ilmaisua perusteltuna, jotta säännöksen suhde sotarikoksiin on selkeä. Vastaavaa ilmaisua käytetään myös rangaistussäännöksissä, jotka koskevat kemiallisen tai biologisen aseen kiellon rikkomista. Koska rangaistussäännös on toissijainen vain suhteessa sotarikoksiin, se ei syrjäytä yksittäisen henkilön suojaksi säädettyjä rangaistussäännöksiä. Tämä merkitsee sitä, että tahallinen jalkaväkimiinan käyttäminen, josta seuraa henkilön kuolema, voi johtaa rangaistukseen sekä jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta että taposta tai murhasta.

Rikoslain yleisten linjausten mukaan rangaistusasteikon asettamisessa tulisi ottaa huomioon teon vahingollisuus-, vaarallisuus- ja haitallisuusaste suhteessa muihin tekomuotoihin. Valiokunta katsoo, että jalkaväkimiinakiellon rikkomisessa on perusteltua ottaa huomioon, mitä kemiallisen aseen kiellon ja biologisen aseen kiellon rikkomisesta on säädetty. Esitys yhtä ankarasta rangaistusasteikosta on esityksen valiokuntakäsittelyssä herättänyt keskustelua, koska jalkaväkimiinat eroavat luonteeltaan kemiallisista ja biologisista aseista. Valiokunta on kuitenkin päätynyt puoltamaan esitystä, koska näillä kolmella asetyypillä on myös yhteisiä piirteitä. Keskeistä on se, että ne seuraukset ja vahingot, joita mainittujen aseiden käyttö voi aiheuttaa, voivat olla vakavuudeltaan hyvinkin erilaisia eli tapauksesta riippuen ne voivat vaihdella lievistä vakaviin. Tämän vuoksi on tärkeää, että rangaistusasteikko on laaja, jotta tapauskohtaisesti voidaan harkita, mikä on asianmukainen rangaistus. Myös jalkaväkimiinakiellon rikkomisessa voi olla kyse vakavasta teosta, sillä saadun selvityksen mukaan jalkaväkimiinan käyttö voi aiheuttaa henkilön kuoleman tai vaikeasti hoidettavan ruumiinvamman. Siksi on perusteltua, että jalkaväkimiinakiellon rikkomisen rangaistuasteikko mahdollistaa ankarankin rangaistuksen tuomitsemisen yhtä lailla kuin kemiallisen tai biologisen aseen kiellon rikkominen. Toisaalta, jos kyse on lievästä tapauksesta, rangaistusasteikon laajuus mahdollistaa rangaistusasteikon alimman pään soveltamisen. Rangaistusasteikkoa voidaan myös lieventää, jos rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Telekuuntelu ja vastaavat pakkokeinot tulevat nykyisin kyseeseen yleensä vain vakavien rikosten selvittämisessä. Telekuuntelu ja tekninen kuuntelu ovat voimassa olevan pakkokeinolain (450/1987) mukaan mahdollisia muun muassa epäiltäessä kemiallisen tai biologisen aseen kiellon rikkomista. Koska jalkaväkimiinakiellon rikkominen voi edellä todetuin tavoin olla tekona vakava yhtä lailla kuin kemiallisen tai biologisen aseen kiellon rikkominen, on perusteltua mahdollistaa kyseiset pakkokeinot myös jalkaväkimiinakiellon rikkomista epäiltäessä. On kuitenkin selvää, että myös lievemmät pakkokeinot ovat käytettävissä. Valiokunta korostaakin pakkokeinojen käytössä suhteellisuusperiaatteen merkitystä eli sitä, että käytettävien pakkokeinojen on oltava suhteessa epäiltyyn tekoon.

Edellä esitetyn perusteella valiokunnalla ei ole huomauttamista uuden rangaistussäännöksen sisältöön. Valiokunta esittää kuitenkin ulkoasiainvaliokunnan harkittavaksi sitä, että jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskeva rangaistussäännös sisällytettäisiin johdonmukaisuussyistä rikoslain 11 luvun 9 a §:ksi. Tällöin sotarikokset ja erilaisia aseiden käyttöä koskevat rikokset olisivat rikoslain 11 luvussa peräkkäin. Muutos edellyttäisi sitä, että rikoslain 11 luvun 9 a §:ssä säädetty kidutus siirrettäisiin 9 b §:ksi. Myös johtolausetta tulisi tällöin tarkistaa.

Ottawan sopimuksen mukaan jalkaväkimiina tarkoittaa miinaa, joka on suunniteltu räjähtämään henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta ja joka tekee taistelukyvyttömäksi, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia henkilöitä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jalkaväkimiina koostuu sytyttimestä, räjähdysaineesta ja metallikuoresta. Tällaisia jalkaväkimiinoja ja niissä käytettäviä räjähdysaineita on vain puolustusvoimien hallussa. Yksittäisten keräilijöiden hallussa voi olla miinojen metallikuoria, joista räjähdysaine on poistettu. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että edellä olevan valossa tällaiset miinan kuoret eivät ole sopimuksessa tarkoitettuja jalkaväkimiinoja.