Terrorisminvastaiset finanssipakotteet ovat vuoden
2001 jälkeen vakiintuneet keskeiseksi osaksi keinovalikoimaa,
jolla kansainvälisesti pyritään torjumaan
terrorismin rahoittamista. Terrorisminvastaiset pakotteet
kohdistuvat erikseen listattuihin yksityishenkilöihin,
ryhmiin ja yhteisöihin.
YK:n turvallisuusneuvoston syyskuussa 2001 hyväksymä päätöslauselma
1373(2001) sisältää YK:n jäsenvaltioita
sitovia velvoitteita terrorismin torjumiseksi. Päätöslauselma
velvoittaa valtiot jäädyttämään
terroritekoihin osallistuvien tai niiden toteuttamista edistävien
henkilöiden ja yhteisöjen varat sekä estämään
varojen ja taloudellisten resurssien luovuttamisen näille
tahoille. Päätöslauselmassa ei kuitenkaan
yksilöidä pakotteiden kohteeksi joutuvia henkilöitä ja
yhteisöjä, vaan yksilöinti jää jäsenvaltioiden
vastuulle.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat pannaan
EU-tasolla täytäntöön yhteisin
kannoin ja asetuksin. Päätöslauselma
1373(2001) on pantu täytäntöön
yhteisellä kannalla 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden
toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi sekä tätä yhteistä kantaa
toimeenpanevalla asetuksella (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin
henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista
toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi.
Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä,
ryhmistä tai yhteisöistä, jotka joutuvat
terrorisminvastaisten finanssipakotteiden kohteeksi. Luetteloon
sisällytettävien henkilöiden ja yhteisöjen
tulee täyttää yhteisen kannan 2001/931/YUTP
1 artiklan 4 kohdassa määritellyt listauskriteerit.
Ehdotuksia listalle lisättävistä henkilöistä,
ryhmistä ja yhteisöstä voivat tehdä sekä EU:n
jäsenvaltiot että EU:n ulkopuoliset
valtiot. Jos ehdotuksen tekee EU:n ulkopuolinen valtio, tulee erityisesti
varmistaa, että tapauksessa on noudatettu perus- ja ihmisoikeuksia,
kuten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 6 kohta
edellyttää, että luettelossa olevien
henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin
väliajoin sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen
luettelossa on perusteltua. Yhteisen kannan mukaan listan säännöllinen
tarkistaminen on tehtävä vähintään
kerran puolessa vuodessa.
Pakotteiden luonne poliittisena painostuskeinona on vaikuttanut
siihen, että oikeusturvaan liittyvät näkökohdat
ovat nousseet esille vasta yksilöihin kohdistuvien pakotteiden
yhteydessä. Suomi on eri yhteyksissä korostanut
yksilön oikeusturvaan liittyviä näkökohtia
asetettaessa finanssipakotteita, jotka kohdistuvat yksittäisiin henkilöihin
ja yhteisöihin.
EU-puheenjohtajuuskaudellaan syksyllä 2006 Suomi nosti
painopisteeksi pakoteregiimien avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden
lisäämisen. Useita Suomen oikeusturvan
parantamiseksi tekemiä aloitteita myös hyväksyttiin
neuvostossa. Jatkossa kaikkien uusien listausten yhteydessä tullaan
hyväksymään perustelulausunto. Perustelulausunto
annetaan tiedoksi listatuille henkilöille ja ryhmille,
joita myös informoidaan heidän käytössään
olevista valitusteistä. Lisäksi listausmenettelystä annetaan
aikaisempaa enemmän tietoa julkisuuteen. Saksan puheenjohtajuuskaudella
valmisteltiin uuden neuvoston työryhmän perustamista,
jonka tehtävänä tulee olemaan valmistella
erityisesti päätöksiä terroristilistalle
sisällyttämisestä ja siltä poistamisesta.
Erityistapauksen muodostavat ns. EU:n sisäiset terroristit,
jotka on listattu ainoastaan yhteisessä kannassa mutta
ei toimeenpanevassa asetuksessa. Juuri näiden henkilöiden
on katsottu olevan huonoimmassa asemassa oikeusturvan suhteen. Sisäisten
terroristien listaaminen ainoastaan yhteisessä kannassa
2001/931/YUTP johtaa siihen, ettei heillä ole
käytettävissään samoja
valitusmahdollisuuksia kuin asetuksessa EY N:o 2580/2001
listatuilla (ulkoisilla) terroristeilla. Yhteisön
asetuksiin liittyy yhteisön oikeuden mukainen valitusoikeus.
Yksimielisesti hyväksytty yhteinen kanta puolestaan sitoo
jäsenvaltioita, joiden on toimeenpantava yhteisen kannan
edellyttämät toimet kansallisella lainsäädännöllään.
Johdonmukaista on, että tällöin kyseeseen
tulevat kansalliset valitustiet yhteisön tuomioistuinten
sijasta. Myös listauksen välittömät
oikeusvaikutukset ovat näiden ryhmien kesken erilaiset.
Suomen lainsäädäntö ei tunne
hallinnollista varojen jäädyttämistä,
eikä voimassa olevan pakotelain muuttamista tällaisen
mekanismin luomiseksi ole pidetty hyvänä ratkaisuna
omaisuuden suojaa koskevien perustuslain säännösten valossa.
Sisäisten terroristien varojen jäädyttämiseksi
olisi siis lähtökohtaisesti luotava laintasoinen
kokonaan uusi hallinnollinen järjestelmä. Kansainvälinen
paine kansallisen varojenjäädytysmenettelyn luomiseen
on kasvamassa.