Ehdotus
Euroopan yhteisöjen komissio on 1.7.2010 julkaissut
vihreän kirjan toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti
kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista
sopimusoikeutta (KOM(2010)348 lopullinen). Vihreässä kirjassa todetaan,
että sisämarkkinat perustuvat monenlaisiin sopimuksiin,
joihin sovelletaan montaa erilaista kansallista sopimusoikeutta.
Komission mukaan erot kansallisen sopimusoikeuden sisällössä voivat
merkitä yrityksille ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia
ja oikeudellista epävarmuutta sekä johtaa siihen,
etteivät kuluttajat luota sisämarkkinoihin. Osittain
näistä syistä kuluttajat ja yritykset
saattavat olla haluttomia ryhtymään rajat ylittäviin
liiketoimiin. Tällainen vastahakoisuus vaikeuttaa rajat
ylittävää kilpailua.
Vihreässä kirjassa katsotaan, että unionin
on toimittava tarmokkaammin rajat ylittävien liiketoimien
helpottamiseksi. Eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan välineen
avulla olisi pystyttävä ratkaisemaan jäsenvaltioiden
sopimusoikeuden erilaisuuden aiheuttamia ongelmia ilman että lisätään
kuluttajien tai yritysten rasitteita tai monimutkaistetaan tilannetta.
Lisäksi sen yhteydessä olisi varmistettava korkeatasoinen
kuluttajansuoja.
Vihreän kirjan tarkoituksena on esitellä vaihtoehtoisia
tapoja edetä eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämisessä ja
käynnistää julkinen keskustelu. Eurooppalaista
sopimusoikeutta koskevan välineen oikeudellisen luonteen
osalta esitetään seitsemän vaihtoehtoa
seuraavasti:
- komission asettaman asiantuntijaryhmän työn
tulosten julkistaminen;
- eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva yhteinen viitekehys
eli "työkalupakki", jota lainsäätäjä voisi
käyttää apunaan uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa
ja voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkistettaessa;
- eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva komission suositus;
- asetus, jolla luotaisiin valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden
väline, jota pidettäisiin kussakin jäsenvaltiossa
"toisena järjestelmänä" ja joka antaisi
osapuolille mahdollisuuden valita kahden sopimusoikeusjärjestelmän
välillä;
- eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva direktiivi;
- asetus eurooppalaisen sopimusoikeuden luomisesta;
- asetus Euroopan yksityisoikeuden säännöstön
luomisesta eli eurooppalainen siviililakikirja, joka kattaisi muutakin
kuin sopimusoikeuden.
Vihreässä kirjassa esitetään
myös kysymyksiä eurooppalaista sopimusoikeutta
koskevan välineen soveltamisalasta. Yhtäältä pohditaan
sitä, olisiko välineen katettava sekä yritysten
ja kuluttajien että yritysten väliset sopimukset.
Toisaalta esitetään kysymys, olisiko välineen
katettava sekä rajat ylittävät että kotimaiset
sopimukset. Lisäksi vihreässä kirjassa
esitetään erilaisia vaihtoehtoja eurooppalaista
sopimusoikeutta koskevan välineen aineellisesta soveltamisalasta.
Valtioneuvoston kanta
Yleistä
Eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämistä koskevasta
aloitteesta on käyty keskustelua vuosikymmenen ajan. Tähänastisena
saavutuksena on suuri määrä tutkimusryhmien
tuottamia luonnoksia sopimusoikeudellisiksi säännöksiksi. Nämä eivät
sinänsä edistä sisämarkkinoiden
toimintaa, mutta luonnoksia ja niihin liittyvää mittavaa
tausta-aineistoa voidaan käyttää apuna
sopimusoikeuden alaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä valmisteltaessa.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan eurooppalaisen sopimusoikeuden
kehittämisessä on perusteltua omaksua hyvin käytännönläheinen
linja. On analysoitava, miltä osin rajat ylittävän
kaupan hankaluudet, jotka sinänsä ovat ongelmallisia
sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien
kannalta, todella johtuvat eroista jäsenvaltioiden sopimusoikeudellisessa
lainsäädännössä. Vihreässä kirjassa
viitataan yksittäisiin selvityksiin, mutta perusteellista
analyysiä ei ole tehty. Jos todellisia ongelmia havaitaan, niihin
on puututtava tarkkaan harkitulla ja hyvin kohdennetulla harmonisoinnilla.
Vihreän kirjan keskeisenä ongelmana valtioneuvosto
pitää sitä, että siinä on
analysoitu puutteellisesti eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämistä koskevan
aloitteen suhdetta kuluttajan oikeuksia koskevaan direktiiviin,
jota koskevia neuvotteluja on käyty vuodesta 2008 lähtien.
Esimerkiksi ongelmia, jotka johtuvat etäkauppaan sovellettavien
säännösten erilaisuudesta eri jäsenvaltioissa,
pyritään ratkaisemaan jo direktiivin yhteydessä.
Neuvotteluissa on laajaa kannatusta sille, että etäkaupan
erityiskysymyksiä koskevien säännösten
osalta tulee pyrkiä täysharmonisointiin. Valtioneuvoston
mielestä on ehdottomasti vältettävä sitä,
että tehdään päällekkäistä työtä yhtäältä direktiivineuvotteluissa
ja toisaalta pyrittäessä kehittämään eurooppalaista
sopimusoikeutta.
Mahdollisuuksia luoda eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva
väline tulee valtioneuvoston mielestä arvioida
realistisesti suhteessa siihen, miten hitaasti ja vaikeasti neuvottelut
ehdotuksesta kuluttajan oikeuksia koskevaksi direktiiviksi ovat
edenneet. Rajalliset voimavarat tulisi kohdentaa ennen kaikkea siihen,
että direktiivi saadaan hyväksytyksi. Vasta sen
jälkeen on aika pohtia, mitä unionin lainsäätäjä mahdollisesti
voi lisäksi tehdä rajat ylittävän
kaupan oikeudellisten esteiden poistamiseksi.
Vihreässä kirjassa esitettyjen toimintavaihtoehtojen
arviointia
Vihreässä kirjassa esitetyistä toimintavaihtoehdoista
valtioneuvosto tukee vaihtoehtoa 1 eli asiantuntijaryhmän
työn tulosten julkistamista. Näin turvataan se,
että työn tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää sopimusoikeudellista
lainsäädäntöä valmisteltaessa.
Vaihtoehto 2 (yhteinen viitekehys eli "työkalupakki")
on hyväksytty jo Tukholman ohjelmassa. Valtioneuvosto voi
edelleen kannattaa etenemistä tämän vaihtoehdon
mukaisesti. Valtioneuvosto pitää kuitenkin välttämättömänä sitä,
että jatkotyössä voidaan omaksua riittävän suppea
ja käytännönläheinen näkökulma,
jotta työn tulosten voidaan perustellusti olettaa valmistuvan
kohtuullisessa ajassa ja aidosti helpottavan sitovan lainsäädännön
valmistelua. Tämä puoltaisi sitä, että viitekehys
julkaistaisiin komission asiakirjana ja olisi luonteeltaan komission
säädösvalmistelijoille suunnattu sopimusoikeudellista
sääntelyä koskeva käsikirja.
Valtioneuvosto suhtautuu epäilevästi siihen, että unioni
uhraa aikaa ja voimavaroja toimielinten välisiin neuvotteluihin
asiakirjasta, jolla ei olisi sitovaa luonnetta.
Vaihtoehdon 3 (eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva
komission suositus) valtioneuvosto voi niin ikään
hyväksyä.
Valtioneuvosto suhtautuu ainakin tässä vaiheessa
erittäin varauksellisesti vaihtoehtoon 4 eli asetukseen,
jolla luotaisiin valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline.
Näin siitä huolimatta, että asetus toteutuessaan
epäilyksittä tehostaisi sisämarkkinoiden
toimintaa. Varauksellinen suhtautuminen perustuu ensiksikin edellä esitettyihin
yleisiin näkökohtiin. Lisäksi tällaisen
välineen suhde pakottavaan kuluttajansuojasääntelyyn
on hyvin ongelmallinen. Kansallinen kuluttajansuojalainsäädäntö nimittäin syrjäytyisi
kokonaisuudessaan, kun välinettä sovellettaisiin
kuluttajasopimukseen. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan sopimuksella
voitaisiin siten kiertää pakottavaksi säädettyä kansallista
lainsäädäntöä, mitä ei
lähtökohtaisesti voida pitää hyväksyttävänä.
Jos valinnaisen välineen soveltamisala kattaisi sekä kotimaiset
että rajat ylittävät sopimukset, kansallinen
kuluttajansuojasääntely todennäköisesti
menettäisi ajan myötä täysin
merkityksensä. Jos taas välineen soveltamisala
rajattaisiin vain rajat ylittäviin sopimuksiin, tilannetta
voitaisiin pitää ongelmallisena koti- ja ulkomaisten
yritysten tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta siltä osin
kuin on kyse toiminnasta Suomen markkinoilla. Valinnaiseen välineeseen
liittyy valtioneuvoston mielestä vakavia ongelmia
myös siinä suhteessa, että se monimutkaistaisi
oikeusjärjestyksen sisältöä ja
vaikeuttaisi erityisesti kuluttajien mahdollisuutta ymmärtää oikeutensa
ja velvollisuutensa sopimussuhteessa.
Kokonaisuutena arvioiden valtioneuvosto pitää edellä selostettuja
ongelmia olennaisesti painavampina kuin valinnaisen instrumentin
hyväksymisestä koituvia hyötyjä.
Vaihtoehtoja 5 (eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva
direktiivi), 6 (asetus eurooppalaisen sopimusoikeuden
luomisesta) ja 7 (asetus Euroopan yksityisoikeuden säännöstön
luomisesta) valtioneuvosto pitää toissijaisuusperiaatteen
vastaisina ja täysin epärealistisina.