Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunnan puhemies on 14 päivänä syyskuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän komission aloitteesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta (yhteisöpetosdirektiivi) (U 57/2001 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Valiokunnassa on ollut kuultavana
lainsäädäntöneuvos Tanja Innanen, oikeusministeriö
Lisäksi valtiovarainministeriö on antanut kirjallisen lausunnon.
Ehdotetun direktiivin tavoitteena on yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisen suojan lujittaminen jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisellä. Ehdotukseen on sisällytetty III pilarin yhteistyössä vuonna 1995 tehdyn Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien kolmen pöytäkirjan ne määräykset, joilla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden aineellista rikoslainsäädäntöä. Lisäksi direktiiviin on otettu määräykset kansallisten viranomaisten ja komission välisestä yhteistyöstä. Direktiivi ei siis sisältäisi uusia velvoitteita jäsenvaltioille, vaan se siirtäisi jo hyväksyttyjen yleissopimusten aineellista rikosoikeutta koskevan sisällön direktiiviin eli I pilariin.
Hyväksymällä direktiivin oikeusperustaksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 280 artiklan jäsenvaltiot hyväksyisivät, että yhteisöllä on toimivalta aineellisen rikosoikeuden osalta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa. Lähtökohtana on ollut, että I pilarissa EY:llä ei ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja, vaikka yhteisön oikeus voi välillisesti vaikuttaa kansalliseen rikosoikeuteen. Yleisesti on katsottu, että direktiiveissä ei voida velvoittaa jäsenvaltioita säätämään rikosoikeudellisia sanktioita direktiiviin perustuvien säännösten rikkomisesta. Rikosoikeudellisen yhteistyön on katsottu kuuluvan III pilarin hallitusten väliseen yhteistyöhön. Myös valtioneuvosto on aikaisemmissa kannanotoissaan suhtautunut kielteisesti siihen, että yhteisöoikeudellisella I pilarin direktiivillä jäsenvaltio velvoitettaisiin säätämään rikosoikeudellisista velvoitteista.
Komission direktiiviehdotus perustuu 280 artiklan 4 kohdan erityismääräykseen, joka komission mukaan asettaa yhteisön taloudelliset edut erityisasemaan siten, että niiden osalta aineellisen rikosoikeuden yhdenmukaistaminen olisi mahdollista I pilarissa. Keskeisenä ongelmana on, miten erityismääräystä on tulkittava. Valtioneuvosto katsoo, että perustamissopimuksen 280 artiklaa on varsin perusteltua tulkita siten, että se ei anna toimivaltaa rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Komission tulkinta ei ole kuitenkaan täysin poissuljettu. Tulkinnan valinnassa on hyvin pitkälle kyse poliittisen valinnan tekemistä siitä, kuinka pitkälle yhteisön toimivallan halutaan kehittyvän. Eduskunnan linjausten mukaisesti Suomi ei kannattanut hallitusten välisessä konferenssissa rikosoikeuden siirtämistä unionin tässä vaiheessa ylikansalliseen päätöksentekoon. Yleinen vallitseva käsitys jäsenvaltioiden keskuudessa on, että Amsterdamin sopimuksella muutetut perustamissopimuksen määräykset eivät anna yhteisölle toimivaltaa rikosoikeuden alalla.
Jos tällä hetkellä nähtäisiin poliittista tarvetta muuttaa rikosoikeudelliseen toimivaltaan liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä, asia tulisi ottaa esille seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa. Koska kyse on merkittävästä periaatteellisesta ratkaisusta, sitä ei tulisi tehdä komission ehdottamalla tavalla tulkitsemalla laajasti perustamissopimuksen määräyksiä. Valtioneuvosto ei tue näkökantaa, että kyseinen poliittisesti merkittävä kysymys ratkaistaisiin artiklan jossain määrin epäselvän sanamuodon tulkinnalla, eikä katso perustelluksi muuttaa tässä yhteydessä aikaisempaa kantaansa rikosoikeuden ja yhteisöoikeuden suhteesta. Valtioneuvosto suhtautuu näin ollen torjuvasti komission ehdotukseen, koska ehdotukselle ei katsota olevan riittävää oikeusperustaa.
Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja on suojattava myös rikosoikeudellisin keinoin. Tätä varten Euroopan unionin III pilariin kuuluvassa hallitusten välisessä yhteistyössä on tehty neljä yleissopimusta, jotka velvoittavat jäsenvaltiot mm. säätämään rangaistavaksi yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvat väärinkäytökset. Lakivaliokunta on yleissopimuksista antamissaan lausunnoissa ilmoittanut suhtautuvansa myönteisesti rikosoikeudellisten säännösten yhdenmukaistamiseen tällä alalla (LaVL 1/1996 vp, LaVL 7/1996 vp, LaVL 11/1996 vp ja LaVL 14/1996 vp).
Yleissopimukset tulevat voimaan vasta sen jälkeen kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet. Yleissopimukset on tehty vuosina 1995—1997, mutta yksikään niistä ei ole tullut vielä voimaan puuttuvien ratifiointien vuoksi. Suomi on ratifioinut ja saattanut kansallisesti voimaan kolme ensimmäistä yleissopimusta. Yleissopimusten aikaa vievä voimaansaattaminen on sopimusten tavoitteiden toteuttamisen kannalta valitettavaa. Tämä ei kuitenkaan oikeuta perustamissopimuksen 280 artiklan sellaiseen tulkintaan, joka laajentaisi yhteisön toimivaltaa rikosoikeuden alalla. Valiokunta on aikaisemmissa lausunnoissaan selkeästi todennut, ettei yhteisöllä ole toimivaltaa aineellisten rikosoikeudellisten säännösten antamiseen (LaVL 4/1998 vp ja LaVL 14/2001 vp). Mainitun artiklan 4 kohtaa ei myöskään pidä tulkita siten, että se antaisi direktiiviehdotukselle oikeusperustan yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi aineellisella rikoslainsäädännöllä, joka kuuluu myös III pilarin hallitusten väliseen yhteistyöhön. Kysymys on periaatteellisesti tärkeästä asiasta, jota ei pidä ratkaista yksittäisen säännöksen kiistanalaisella tulkinnalla.
Lausuntonaan lakivaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2001
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Timo Tuovinen