Perustelut
Eurojust perustettiin vuonna 2002 neuvoston päätöksellä (2002/187/YOS)
tehostamaan vakavan järjestäytyneen
rikollisuuden torjuntaa Euroopan unionissa. Päätökseen
tehtiin laajoja muutoksia vuonna 2008. Suomessa Eurojustia koskeva
päätös on pantu täytäntöön
Eurojustia koskevan päätöksen eräiden
määräysten täytäntöönpanosta
annetulla lailla (742/2010).
Valtioneuvoston kirjelmässä on kyse komission
heinäkuussa 2013 antamasta asetusehdotuksesta,
jossa nykyisen neuvoston päätöksellä perustetun
Eurojustin seuraajaksi perustetaan Euroopan unionin rikosoikeudellisen
yhteistyön virasto (Eurojust). Asetuksessa säilytetään
ne osat, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi Eurojustin
hallinnossa ja toiminnassa, mutta uudistetaan viraston oikeudellista
kehystä ja tehostetaan sen toimintaa ja rakennetta.
Lakivaliokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin myönteisesti
ehdotuksen tavoitteeseen kehittää ja tehostaa
Eurojustin toimintaa. Eurojustilla on tärkeä rooli
jäsenvaltioiden välisessä rikosoikeudellisessa
yhteistyössä. Organisaation hallinto on kuitenkin
vuosien aikana kasvanut ja kansallisten jäsenten hallinnollinen
taakka lisääntynyt. Tämän vuoksi
on kannatettavaa, että Eurojustin toimintaa kehitetään
luomalla sille uusi hallintorakenne ja parantamalla kansallisten
jäsenten mahdollisuuksia keskittyä operatiiviseen
toimintaan.
Muutosta nykytilaan merkitsee se, että jäsenvaltioiden
tulisi nimittää kansallisen jäsenen varajäsen
ja avustaja pysyvästi Haagiin, kun nykyisin tehtäviä on
voitu hoitaa kotimaasta käsin. Valiokunta suhtautuu tällaiseen
muutokseen valtioneuvoston tavoin varauksellisesti, sillä ehdotus
on liian sitova ja siten epätarkoituksenmukainen pienten
jäsenvaltioiden näkökulmasta. Valiokunta
katsookin, että ehdotukseen on jatkoneuvotteluissa tarpeen
saada enemmän joustavuutta.
Eurojustin tehtävät ja toimivalta vastaavat valtioneuvoston
kirjelmän mukaan keskeisiltä osiltaan nykyistä.
Uutena tehtävänä on kuitenkin Euroopan
syyttäjänviraston tukeminen, sillä asetusehdotuksen
41 artiklasta ilmenee, että Eurojust ja Euroopan syyttäjänvirasto
tekevät tiivistä yhteistyötä muun
muassa Euroopan syyttäjänviraston avunpyyntöjen
käsittelyssä. Lisäksi Euroopan syyttäjänvirasto
saa tukea Eurojustin kansallisten koordinaatiojärjestelmien
ja muiden Eurojustin yhteistyöverkostojen kautta ja käyttää myös
Eurojustin tukipalveluita, kuten taloushallintopalveluita,
tietotekniikkapalveluita ja turvapalveluita. Tarkoitus on näin
varmistaa se, että Eurojust voi toimia tiiviissä yhteistyössä Euroopan
syyttäjänviraston kanssa heti syyttäjänviraston
perustamisesta lähtien.
Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus mahdollistaa Euroopan
syyttäjänviraston perustamisen Eurojustin pohjalta
(SEUT 86 artikla). Komissio on tehnyt Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
erillisen asetusehdotuksen samaan aikaan nyt käsillä olevan
asetusehdotuksen kanssa. Ehdotuksista neuvotellaan erillisissä neuvoston
työryhmissä, mutta ne on tarkoitus hyväksyä samaan
aikaan. Koska Euroopan syyttäjänvirasto on edellä todetuin
tavoin perustettava Eurojustin pohjalta ja komissio on tehnyt asetusehdotuksen
kyseisen syyttäjänviraston perustamisesta,
on lakivaliokunnan mukaan ymmärrettävää ja
perusteltua, että Eurojustia koskevassa asetusehdotuksessa
pyritään varautumaan Euroopan syyttäjänviraston
perustamiseen. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitääkin
tärkeänä, että asetusehdotukset
ovat sisällöllisesti yhteensopivia. Tämän
vuoksi on välttämätöntä,
että Eurojustia koskevan asetusehdotuksen neuvotteluissa
seurataan tiiviisti Euroopan syyttäjänvirastoa
koskevan asetusehdotuksen etenemistä ja että ehdotusten
valmistelua sekä unionin tasolla että kansallisella
tasolla koordinoidaan. Toisaalta Eurojustin tehostaminen
asetusehdotuksessa tarkoitetulla tavalla on itsessään
myönteistä, minkä vuoksi uudistus olisi
tärkeä toteuttaa mahdollisimman pian. Valiokunta
pitääkin valitettavana, jos Eurojustia koskevan
asetusehdotuksen hyväksyminen viivästyy Euroopan
syyttäjänvirastoa koskevan asetusehdotuksen vuoksi.
Viivästyminen on mahdollista, sillä neuvottelut
Euroopan syyttäjänvirastosta ovat osoittautuneet
vaikeiksi. Todennäköistä siten on, etteivät
kaikki unionin jäsenvaltiot tule osallistumaan Euroopan
syyttäjänviraston perustamiseen.
Eurojustia koskevan asetusehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan
Eurojustin toimivalta kattaa liitteessä luetellut rikollisuuden
muodot. Kyseisen liitteen mukaan Eurojust on toimivaltainen
käsittelemään muun muassa unionin taloudellisia
etuja vahingoittavia rikoksia. Toisaalta asetusehdotuksen
3 artiklan 1 kohdan mukaan Eurojustin toimivalta ei kuitenkaan kata rikoksia,
jotka kuuluvat Euroopan syyttäjänviraston
toimivaltaan. Tällaisia nimenomaan ovat unionin taloudellisia
etuja vahingoittavat rikokset. Lisäksi asetusehdotuksen
johdanto-osassa (johdanto-osan kappale 5) todetaan, että Euroopan
syyttäjänvirastolla olisi oltava yksinomainen
toimivalta tutkia Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia
rikoksia ja asettaa tekijät syytteeseen, kun taas Eurojustin
pitää voida tukea kansallisia viranomaisia tällaisten rikosten
tutkinnassa ja tekijöiden syytteeseenpanossa
Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta annetun
asetuksen mukaisesti.
Lakivaliokunta pitää asetusehdotusta edellä esitetyn
valossa sisällöllisesti ristiriitaisena ja siten
tulkinnanvaraisena ja katsoo, että Eurojustin
toimivaltaa sekä Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston
suhdetta on ehdotuksessa aiheellista selventää.
Valiokunnan näkemyksen mukaan Eurojustin toimivallan on
perustelua kattaa myös Euroopan syyttäjänviraston
toimivaltaan kuuluvat unionin taloudellisia etuja vahingoittavat
rikokset, koska Eurojustin näitä rikoksia
koskevat tehtävät ovat koordinoivia Eurojustin
tarkoituksen mukaisesti ja siten poikkeavat Euroopan syyttäjänviraston
tehtävistä. Unionin taloudellisia etuja koskevien
rikosten kuuluminen Eurojustin toimivaltaan on tärkeää myös
siltä varalta, etteivät kaikki jäsenvaltiot osallistu
Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen. Tällaistenkin
jäsenvaltioiden tulee kyseisissä rikoksissa voida
hyödyntää Eurojustin tukea
samalla tavalla kuin Euroopan syyttäjänviraston
perustamiseen osallistuvien jäsenvaltioiden.
Asetusehdotuksen liitteen Eurojustin toimivaltaan kuuluvista
rikoksista tulisi selkeyssyistä olla mahdollisimman yhteneväinen
myös muiden EU:n instrumenttien kanssa, kuten Europolia
koskevan sääntelyn ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä annetun
puitepäätöksen kanssa. Tämä helpottaisi
käytännön toimijoiden välistä yhteistyötä.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että asetusehdotuksen liitteessä mainittu
luettelo on tyhjentävä, mikä merkitsee
sitä, että Eurojustin toimivalta kattaa vain luetellut
rikokset. Tämä poikkeaa nykyisestä Eurojust-päätöksestä,
eikä ratkaisua ole perusteltu. Valiokunta pitää tulevaisuuden
ilmiöiden kannalta tarkoituksenmukaisempana toimivallan
määrittelemistä ehdotettua joustavammin.
Eurojustin toimintaa kehitetään myös
määrittelemällä kansallisen
jäsenten asema ja toimivaltuudet yhdenmukaisesti.
Tämä on myönteistä Eurojustin
tehostamiseksi. Asetusehdotuksen mukaan kansallisella jäsenellä on
toimivalta tehdä rikosoikeusapua koskeva pyyntö tai
täytäntöönpanna sellainen
itsenäisesti (8 artikla). Valiokunta
huomauttaa, että nykyisin tällainen toimivalta
edellyttää kansallisen viranomaisen pyyntöä tai
suostumusta ja vain kiireellisissä tapauksissa
kansallinen jäsen voi käyttää itsenäistä päätösvaltaa.
Ehdotuksesta ei ilmene, onko kansallisen jäsenen toimivaltuuksia
suhteessa kansalliseen viranomaiseen tarkoitus laajentaa nykyisestä,
minkä vuoksi ehdotusta ja sen tarkoitusta on aiheellista
neuvotteluissa vielä selvittää ja selventää.
Asetusehdotuksesta ilmenee myös, että Eurojust
toimii operatiivisissa asioissa kansallisen jäsenen välityksellä (5
ja 7 artikla). Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että Eurojustin käsiteltävänä olevassa
asiassa yhden jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen
ei saa ottaa suoraan yhteyttä toisen jäsenvaltion
toimivaltaiseen viranomaiseen. Valiokunnan mukaan neuvotteluissa olisi
aiheellista vielä arvioida sitä, tulisiko joustavuuden
lisäämiseksi mahdollistaa se, että esimerkiksi
kiireellisissä tapauksissa yhden jäsenvaltion
toimivaltainen viranomainen voisi olla suoraan yhteydessä toisen
jäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen. Suorasta yhteydenotosta tulisi
kuitenkin ilmoittaa toisen jäsenvaltion kansalliselle jäsenelle
asianmukaisen tiedonkulun varmistamiseksi.
Asetusehdotuksessa säädetään
myös tietojenvaihdosta yhteistyötahojen,
kuten Europolin ja Euroopan syyttäjänviraston,
kanssa. Tiedonvaihto edellyttää kuitenkin kansallisen
viranomaisen suostumusta, jos tieto on jäsenvaltiosta lähtöisin.
Lakivaliokunta pitää kansallisen viranomaisen
suostumusta välttämättömänä,
sillä näin turvataan se, että päätösvalta
tiedon edelleen luovuttamisesta säilyy kansallisilla viranomaisilla.