Yleisperustelut
Lausunnon yleiset lähtökohdat
Lakivaliokunta on toimialansa mukaisesti esitysten sisältämiä ehdotuksia
käsitellessään keskittynyt kriminalisointeja
sekä oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin
kysymyksiin. Valiokunta puoltaa oman toimialansa osalta hallituksen
esitykseen HE 28/2004 vp sisältyvien
lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Niin ikään valiokunta puoltaa oman toimialansa
osalta hallituksen esitykseen HE 29/2004 vp sisältyvien
sopimusten samoin kuin niiden voimaansaattamista tarkoittavien lakiehdotusten
hyväksymistä. Valiokunnalla ei ole huomauttamista
näihin ehdotuksiin.
Tekijänoikeuden perimmäisenä tarkoituksena
on yhtäältä suojata jo tehdyn luovan
työn tuloksia ja toisaalta edistää tulevaisuudessa
tehtävää tällaista työtä tunnustamalla
tekijälle yksinoikeus luomaansa teokseen. Tämän
vuoksi tekijänoikeuslainsäädännössä tekijälle
taataan sekä taloudellisia että tekijän
henkilöön liittyviä, niin sanottuja moraalisia
oikeuksia. Tekijänoikeuskaan ei kuitenkaan voi olla ehdoton,
vaan siihen on lainsäädännöllä eri
syistä tehty monenlaisia rajoituksia. Nämä rajoitukset
ovat puolestaan erilaisia sen mukaan, onko tekijänoikeus
säädetty syrjäytymään
kokonaan vai onko teoksen käyttäminen sallittu
pakko- tai sopimuslisenssijärjestelyyn pohjautuvan
säännöksen nojalla.
Tekijänoikeuksien taloudellinen merkitys on parin viime
vuosikymmenen aikana kasvanut suuresti. Ennen kaikkea tähän
on vaikuttanut tekijänoikeudella suojatun aineiston siirtäminen avoimiin
tietoverkkoihin, joiden avulla aineiston nopea levittäminen
on mahdollista aivan toisessa laajuudessa kuin aiemmin. Toisaalta
tekijänoikeudellisen aineiston saatavilla pitäminen tällaisessa
ympäristössä on myös synnyttänyt siihen
kohdistuvia uusia uhkia, koska myös teosten luvattomien
kopioiden levittäminen on mahdollista aiempaa tehokkaammin.
Koska tietoverkoissa tapahtuva viestintä on nykyisin
arkipäiväistynyt ja koska tekijänoikeuslainsäädäntöä luonnollisesti
sovelletaan myös niissä saatavilla olevaan aineistoon,
on syntynyt myös vaara, että aivan tavalliset
tietoverkon käyttäjät saattavat ymmärtämättömyyttään
suorittaa toimintoja, jotka ainakin ulkoisesti voivat täyttää esimerkiksi
tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön.
Tämän vuoksi on tärkeää,
että tekijänoikeuslainsäädännön
sisällöstä ja muun muassa nyt tehtävistä muutoksista laajasti
ja tehokkaasti tiedotetaan. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen
yleisperustelujen (s. 14/I) mainintaan siitä,
että tekijänoikeusasioista huolehtivilla
viranomaisilla on muun muassa juuri tietoverkoissa viestintää harjoittavien
yksilöiden kannalta erityinen tiedotus- ja neuvontavastuu.
Tämän vastuun käytännön
toteuttamiseksi olisi suositeltavaa esimerkiksi se, että viranomaiset
laatisivat tekijänoikeuslainsäädännön
sisältöä selvittäviä yleistajuisia
oppaita.
Laillisuusperiaate
Lakivaliokunta huomauttaa, että tekijänoikeudella
suojattujen teosten viimekätisiä käyttäjiä ovat
tavallisesti kuluttajan asemassa olevat yksityiset ihmiset. Heidän
näkökulmastaan tekijänoikeuden suojaksi
rakennettavia erilaisia teknisiä järjestelyjä ei
saa viedä niin pitkälle, että ne voivat
jopa estää teoksen laillisen hyödyntämisen.
Käsiteltävänä olevassa esityksessä tällaisissa
tilanteissa ehdotetaankin muun muassa sallittavaksi teosta suojaavan
teknisen toimenpiteen kiertäminen. Suhteessa lainsäädäntöön
yksittäisten ihmisten kannalta on taasen tärkeää,
että heillä on myös tosiasiallinen mahdollisuus
saada selville, millaisilla edellytyksillä ja miten teosta
voi laillisesti hyödyntää. Tältä kannalta tarkasteltuna
tekijänoikeuslakia voidaan pitää jopa
poikkeuksellisen vaikeana. Alkuperäiseen lakiin myöhemmin
tehdyt lukuisat muutokset ovat aiheuttaneet esimerkiksi sen, että laissa
on runsaasti sisäisiä viittauksia.
Kuten perustuslakivaliokunta huomauttaa lausunnossaan, tekijänoikeuslain
vaikeaselkoisuus voi muodostua ongelmalliseksi rikosoikeudelliseen
laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen
kannalta. Tämänkin vuoksi on syytä kiinnittää huomiota
siihen, että tekijänoikeuden suojaksi annettujen
säännösten rikkominen on säädetty
kaiken kattavasti rangaistavaksi tekijänoikeuslain 56 a §:ssä tarkoitettuna
tekijänoikeusrikkomuksena. Kyseinen säännös
on niin sanottu blankorangaistussäännös,
joiden ongelmallisuuteen sekä lakivaliokunta että perustuslakivaliokunta
ovat aiemmin eri yhteyksissä kiinnittäneet huomiota
(ks. esim. LaVM 28/2002 vp, s. 6/II
ja LaVL 5/1994 vp sekä PeVM
25/1994 vp, s. 8/I, PeVL 15/1996
vp ja PeVL 20/1997 vp).
Lisäksi laillisuusperiaatteen kannalta on syytä kiinnittää huomiota
siihen, että esimerkiksi juuri 56 a §:n
blankorangaistussäännös tulee sovellettavaksi
lain 5 luvun mukaisiin tekijänoikeuden lähioikeuksiin lain
60 §:ssä olevan viittaussäännöksen
nojalla.
Lakivaliokunta esittää laillisuusperiaatteeseen
palautuvia yksityiskohtaisia huomautuksia jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa 56 a §:n kohdalla.
Tekijänoikeuslain vaikeasti avautuvan sisällön
vuoksi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmatonta
ei ole myöskään se, että rikoslain
49 luvussa olevissa, tekijänoikeuden suojaksi säädetyissä rikostunnusmerkistöissä
yhtenä keskeisenä teonkuvaukseen
sisältyvänä osana mainitaan toimiminen
"tekijänoikeuslain säännösten
vastaisesti". Kuten perustuslakivaliokunta myös lakivaliokunta
pitää tärkeänä, että tekijänoikeuslain
sisällöllinen mutkikkuus otetaan erityisesti huomioon,
kun tekijänoikeusrikkomussäännöstä tai
rikoslain 49 lukuun sisältyviä tunnusmerkistöjä yksittäistapauksissa
sovelletaan.
Lakivaliokunnan mielestä sivistysvaliokunnan olisi
mietintönsä perusteluissa syytä kiinnittää huomiota
tarpeeseen uudistaa tekijänoikeuslakia myös edellä mainittujen
laillisuusperiaatteeseen liittyvien ongelmien vuoksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta
Teknisen toimenpiteen kiertämiskeinojen valmistamisen
ja levittämisen kielto
Ehdotetun 50 b §:n 1 momentin mukaan
tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen mahdollistavia
tai kiertämistä helpottavia laitteita, tuotteita
tai osia ei saa valmistaa tai tuoda maahan yleisölle levittämistä varten,
levittää yleisölle, myydä, vuokrata,
mainostaa myytäväksi tai vuokrattavaksi eikä pitää hallussa
kaupallisessa tarkoituksessa. Myöskään
tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen mahdollistavia
tai sitä helpottavia palveluja ei saa tarjota. Kiellon
rikkominen ehdotetaan rangaistavaksi joko tekijänoikeuslain
56 e §:n mukaisena teknisen toimenpiteen
loukkausrikkomuksena tai sitten rikoslain 49 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna
teknisen suojauksen kiertämiskeinorikoksena. Viimeksi mainitun
teon tunnusmerkistön täyttyessä rangaistusmaksimi
on vuosi vankeutta.
Ehdotetun uuden kriminalisoinnin vuoksi on tärkeää,
että tekijänoikeuslain 50 b §:stä käy mahdollisimman
yksiselitteisesti ilmi, mitä laitteita kielto koskee. Tästä säädetään
pykälän 2 momentissa, joka sisältää kolme
eri tapausta, joissa laite, tuote tai osa kuuluu 1 momentissa tarkoitetun
kiellon piiriin. Näistä ensimmäisen mukaan
kielletty on sellainen laite tai palvelu, jota markkinoidaan, mainostetaan
tai pidetään kaupan tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertämiseksi.
Jos kiellon alaan kuuluvan laitteen tai palvelun tunnusmerkiksi
säädetään nimenomaan niiden
markkinointi tai mainostaminen, tuloksena on kehämäinen
säännös, koska 1 momentin mukaan juuri
muun muassa myytäväksi tai vuokrattavaksi mainostaminen
on kiellettyä. Toisaalta tekijänoikeuden ja lähioikeuksien
tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 6 artikla
sisältää vastaavan säännöksen.
Lakivaliokunnan arvion mukaan säännöksen
keskeinen tarkoitus tulee kuitenkin toteutetuksi jo sillä, että tekijänoikeuslain
50 b §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan perusteella
kielletyiksi tunnistettavien laitteiden tai palveluiden markkinointi
kielletään. Tämän
vuoksi lakivaliokunta esittää,
että sivistysvaliokunta harkitsee tekijänoikeuslakiin
ehdotetun 50 b §:n 2 momentin 1 kohdan tarpeellisuutta.
Välimiesmenettely
Tekijänoikeuslain 54 §:ssä säädetään
siitä, mitä asioita koskevat riidat ratkaistaan
välimiesmenettelyssä "siten kuin valtioneuvoston
asetuksella säädetään". Perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan todennut, että avoin valtuutus välimiesmenettelyn
asetuksentasoiseen sääntelyyn ei ole asianmukainen
perustuslain 21 §:n 2 momentin kannalta, koska
mainitun säännöksen mukaan oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan
lailla. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta on
pitänyt välttämättömänä,
että lakiin lisätään säännökset
asianosaisten oikeusturvan kannalta olennaisten oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteista välimiesmenettelyssä ja
että ehdotettu asetuksenantovaltuus — jos sitä pidetään
tarpeellisena — muotoillaan lakia tarkempien säännösten
antamista tarkoittavaksi. Lakivaliokunta puolestaan on kiinnittänyt
lisäksi huomiota siihen, että voimassa
olevassa tekijänoikeusasetuksessa (574/1995)
välimiesmenettelyä koskee kaikkiaan
vain kolme pykälää. Jos tällaista
erityissääntelyä edelleen pidetään
tarpeellisena, lakivaliokunta esittää,
että tekijänoikeusasetukseen nykyisin
sisältyvät säännökset
välimiesmenettelystä siirretään
lakiin ja että lakiin sisältyvä asetuksenantovaltuus
poistetaan.
Tekijänoikeusrikkomus
Ehdotettu 56 a §:n 1 momentti sisältää asiallisesti
kaksi erilaista tunnusmerkistöä, jotka rangaistaan
tekijänoikeusrikkomuksena. Näistä ensimmäisen
mukaan kyseiseen rikkomukseen syyllistyy se, joka tahallaan tai
törkeästä huolimattomuudesta
rikkoo sellaista tekijänoikeuslain säännöstä,
jolla suojataan tekijänoikeutta, taikka toimii vastoin
41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä,
51 tai 52 §:n säännöstä taikka 53 §:n
1 momentissa tai 54 b §:n 1 momentissa tarkoitettua kieltoa.
Säännös on ongelmallinen sen vuoksi,
että siihen sisältyvä rangaistavan teon
kuvaus on erittäin väljä viitatessaan
yleisesti lain säännöksiin, joilla suojataan
tekijänoikeutta. Yleisperusteluissa esitettyyn viitaten
lakivaliokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen,
ettei tällainen kirjoitustapa vastaa niitä vaatimuksia,
joita rangaistussäännöksille nykyisin
asetetaan.
Ehdotetun sääntelyn ongelmallisuutta korostaa
tekijänoikeuslain säännösten
jo edellä todetun vaikeaselkoisuuden lisäksi vielä se,
että syyksiluettavuusvaatimuksena mainitaan tahallisuuden
rinnalla törkeä tuottamus. Osa säännöksen
aiheuttamista ongelmista saattaa olla ratkaistavissa sillä,
että yksittäistapauksissa sovelletaan rikoslain
4 luvun 2 §:n kieltoerehdyssäännöstä.
Sen mukaan tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän
erehtyy pitämään tekoaan sallittuna
tilanteessa, jossa erehtymistä on pidettävä ilmeisen
anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön
erityisen vaikeaselkoisuuden vuoksi.
Lakivaliokunnan mielestä kieltoerehdyssäännöksen
soveltaminen ei kuitenkaan yksistään riitä ratkaisemaan
pykälän 1 momentin 1 kohdasta aiheutuvia ongelmia.
Siksi valiokunta on päätynyt esittämään
syyksiluettavuusvaatimuksen rajaamista tahallisuuteen. Tällöin
pelkkä huolellisuusvelvollisuuden rikkominen
ei voi koskaan johtaa siihen, että henkilöä rangaistaan
tekijänoikeusrikkomuksesta. Törkeän
tuottamuksen poistamista säännöksen soveltamisen
syyksiluettavuusvaatimuksista puoltaa myös se,
että törkeä huolimattomuus ei sovi hyvin
yhteen saman momentin 2 kohtaan sisältyvän toisen
teonkuvauksen kanssa.
Tekijänoikeuslain 56 a §:n 1 momentin
2 kohdan pääasiallinen ongelma liittyy perustuslakivaliokunnan
esittämin tavoin siihen, että siinä ei edellytetä tuonnin
tapahtuvan kaupallisia tarkoituksia varten, vaan rangaistavaa on
kappaleen maahantuonti myös yksityisessä tarkoituksessa käytettäväksi.
Kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, maahan saapuvaa
henkilöä on siten säännöksen
perusteella mahdollista epäillä syylliseksi tekijänoikeusrikkomukseen siinäkin
tapauksessa, että hänen hallussaan on teoskappaleen
hankintamaan lainsäädännön mukaan
laillisesti valmistettu kappale. Perustuslakivaliokunta katsookin
lausunnossaan, että näin laaja, tekijänoikeuden
suojan näkökulmasta kaikkein vähäisimpienkin
tekojen kriminalisointi ei vastaa parhaalla mahdollisella tavalla
vaatimusta eri perusoikeusnäkökohtien tasapainottamisesta.
Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta pitää aiheellisena,
että rangaistussäännöstä tarkistetaan
oikeasuhtaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia
paremmin vastaavaksi.
Lakivaliokunta yhtyy osaltaan perustuslakivaliokunnan näkemykseen
kriminalisoinnin laajuudesta. Lakivaliokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä,
että hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 71/I)
esitetyn mukaisesti pelkästään tuonnin
tarkoitukseen liittyvien mahdollisten näyttöongelmien
vuoksi säädetään hyvin laaja-alainen
kriminalisointi. On myös todennäköistä,
että tällaisen lavean kriminalisoinnin soveltaminen jää valvontaan
liittyvien käytännön vaikeuksien vuoksi
varsin sattumanvaraiseksi.
Ehdotettu tunnusmerkistö on myös sisällöltään
pulmallinen, koska siinä edellytetään,
että henkilöllä yhtäältä on
käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kyseinen
teoksen kappale on valmistettu, ja toisaalta siitä, mitä Suomen
tekijänoikeuslainsäädännössä säädetään
kappaleen valmistamisesta kyseisissä olosuhteissa. Ehdotuksen
mukaan tunnusmerkistö täyttyisi jo silloin, kun
henkilöllä olisi "perustellusti syytä epäillä", että teoskappale
on valmistettu edellä tarkoitetuissa oloissa.
Koska tällaisten päätelmien tekeminen
pelkästään esimerkiksi teoksen ostoon liittyvien
ulkoisten olosuhteiden perusteella on varsin vaikeaa, lakivaliokunta
korostaa, että sen mielestä säännöksessä tarkoitetun
epäilykynnyksen voidaan katsoa olevan käsillä vasta
silloin, kun jokin tavanomaisesta ostotapahtumasta selvästi
poikkeava seikka jokseenkin yksiselitteisesti osoittaa
kyseessä olevan laittomasti valmistettu teoskappale.
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös
säännöksen kielelliseen muotoiluun, jonka
mukaan henkilöllä tulee olla "perustellusti syytä epäillä"
siinä tarkoitettua seikkaa. Valiokunnan mielestä säännöksen
kirjoitustapaa on syytä tarkistaa niin, että siinä selvemmin
viitataan nimenomaan epäilyyn johtaneille syille asetettaviin
korotettuihin vaatimuksiin.
Ehdotetulla 56 a §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksellä pyritään
hyväksyttävään päämäärään
eli rajoittamaan laittomasti valmistettujen teoskappaleiden maahantuontia.
Viime kädessä tällainen maahantuonnin
rajoittaminen vaikuttaa yleisemminkin tekijänoikeutta loukkaavan toiminnan
kannattavuuteen. Voimassa olevan säännöksen
mukaan rangaistavaa onkin vain se, että joku tuo maahan
laittomasti valmistetun teoksen kappaleen yleisön keskuuteen
levitettäväksi. Sääntelyn
päämäärät huomioon
ottaen hyväksyttävänä ei voida
kuitenkaan pitää sitäkään,
että joku voisi rajoituksetta tuoda laittomasti
valmistettuja teoksen kappaleita omaan käyttöönsä,
koska myös tällaiset omaan käyttöön
tarkoitetut kappaleet voivat päätyä vaihdantaan.
Samalla tämän kaltainen maahantuonti olisi myös
omiaan vähentämään laillisesti
valmistettujen teoskappaleiden kysyntää. Toisaalta sääntelyn
oikeasuhtaisuus edellyttää, että mikä tahansa
laittomasti valmistettujen teoskappaleiden maahantuonti ei voi olla
rangaistavaa. Tämän vuoksi pykälä on
lakivaliokunnan mielestä tarpeen muotoilla uudelleen siten,
että siinä korostuu säännöksen
tarkoitus eli tekijänoikeudelle annettava tehokas suoja,
mutta että samalla rangaistavuuden ulkopuolelle jätetään
tekijänoikeuden suojan kannalta kaikkein vähäisimmät teot.
Edellä olevilla perusteilla lakivaliokunta esittää,
että tekijänoikeuslain 56 a §:n 1 momentti voisi
kuulua esimerkiksi seuraavasti:
Joka (poist.)
1) rikkoo sellaista tämän lain säännöstä, jolla
suojataan tekijänoikeutta, taikka toimii vastoin 41 §:n
2 momentin nojalla annettua määräystä,
51 tai 52 §:n säännöstä taikka
53 §:n 1 momentissa tai 54 b §:n 1 momentissa
tarkoitettua kieltoa, taikka
2) tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan
kuljetettavaksi teoksen kappaleita, joiden hän
tietää tai joita hänellä on perusteltua syytä epäillä valmistetuiksi ulkomailla
sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen Suomessa olisi
ollut rangaistavaa tämän lain mukaan,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun
1 §:ssä tarkoitettuna tekijänoikeusrikoksena, tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoon.
Menettämisseuraamus
Tekijänoikeuslain 58 § sisältää menettämisseuraamusta
koskevat säännökset. Pykälän
uuden 2 momentin mukaan rangaistusmääräyksen
antaja voi asianomistajan vaatimuksesta määrätä teoksen
kappaleen hävitettäväksi, jos teoksen kappale
on valmistettu tai levitetty yleisölle vastoin tekijänoikeuslakia
taikka tuotu maahan tai Suomen alueelle 56 a §:n 1 momentin
2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen esityksen perustelujen
(s. 134/I) mukaan muutoksella on tarkoitus helpottaa
ennen kaikkea maahan tuotujen luvattomasti valmistettujen teosten
kappaleiden hävittämistä.
Rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan
rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain (692/1993) 1 §:n 1 momentin
mukaan määrätä sakkorangaistus
ja enintään 1 000 euron suuruinen menettämisseuraamus
rikkomuksesta, josta tapaukseen sovellettavassa rangaistusssäännöksessä ei
ole esillä olevien asianhaarain varalta säädetty
ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään
kuusi kuukautta vankeutta. Tekijänoikeuslakiin ehdotetun
58 §:n 2 momentin sanamuoto synnyttää kuitenkin
vaikutelman siitä, että sillä erityissäännöksenä syrjäytettäisiin
rangaistusmääräysmenettelystä annettuun
lakiin sisältyvä menettämisseuraamusta
koskeva euromääräinen yläraja.
Saadun tiedon mukaan säännöksellä pyritään
kuitenkin vain suhteessa pykälän 1 momentissa
olevaan sääntelyyn selventämään
sitä, että hävittämismääräys
voidaan antaa myös silloin, kun rangaistusmääräysmenettelyssä määrätään
menettämisseuraamus. Näin ollen säännöksen
soveltamisala määräytyisi kyseeseen tulevan
menettämisseuraamuksen osalta edelleen rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain mukaan.
Lakivaliokunnan mielestä säännöstä on
edellä mainittujen tulkintaongelmien välttämiseksi tarpeen
selventää lisäämällä siihen
viittaus rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain mukaiseen menettelyyn.
Edellä olevan perusteella lakivaliokunta esittää sivistysvaliokunnalle,
että tekijänoikeuslain 58 §:n 2
momentti muotoiltaisiin uudelleen esimerkiksi seuraavaan tapaan:
Jos teoksen kappale on valmistettu tai levitetty yleisölle
vastoin tätä lakia taikka tuotu maahan tai Suomen
alueelle 56 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja
se määrätään rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain (692/1993) mukaan valtiolle menetetyksi, voidaan asianomistajan
vaatimuksesta samalla määrätä,
että teoksen kappale on hävitettävä.
Välittäjänä toimivan palvelun
tarjoajan vastuuvapaus
Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi 60 a §,
jossa viitataan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun
lain (458/2002) 13—25 §:ään.
Kyseisissä pykälissä säädetään
tekijänoikeutta ja tekijänoikeuden lähioikeuksia loukkaavan
aineiston saannin estämisestä ja siinä noudatettavasta
menettelystä.
Esityksen perustelujen (s. 134/II) mukaan kyseinen
viittaussäännös ja prosessioikeuden yleissäännökset
täyttävät tekijänoikeuden ja
lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta
tietoyhteiskunnassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY
8 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset. Niiden mukaan jäsenvaltioiden
on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus
hakea kieltoa tai määräystä sellaisia
välittäjiä vastaan, joiden palveluita
kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden
tai lähioikeuden rikkomiseen. Direktiivissä tarkoitettu
kielto tai määräys tulee näin
ollen olla mahdollista kohdistaa myös sellaisiin välittäjiin,
joilla ei ole keinoja kontrolloida välittäjän
yhteyksien kautta kulkevaa aineistoa.
Hallituksen esityksessä (s. 45/I)
katsotaan, että oikeudenkäymiskaaren 7 lukuun
sisältyvät säännökset
yksityisoikeudellisissa riita-asioissa käytettävistä turvaamistoimista — erityisesti
mainitun
luvun 3 § — ovat sovellettavissa myös välittäjinä toimivia
palveluntarjoajia vastaan välitystoiminnan luonteesta riippumatta.
Lakivaliokunnan tietoon on kuitenkin saatettu, että hallituksen
esityksen antamisen jälkeen on annettu käräjäoikeuden
päätös, jossa hylättiin hakemus välittäjänä toimineelle
operaattorille annettavasta määräyksestä estää tekijänoikeutta
loukkaavan aineiston saanti.Helsingin käräjäoikeuden
päätös nro 31693, annettu 21.12.2004
(ei lainvoimainen). Käräjäoikeus
hylkäsi turvaamistoimihakemuksen, koska se katsoi, että hakijat
eivät olleet osoittaneet oikeudenkäymiskaaren
7 luvun 3 §:n säännöksen
soveltamisen edellytyksenä olevaa vaadettaan oikeutetuksi
ja että turvaamistoimen perusteena oleva vaade-edellytys
ei siis täyttynyt.
Valiokunta on edellä esitetystä syystä joutunut
arvioimaan uudelleen sen, missä määrin
hallituksen esityksessä ehdotettu sääntely
riittää suojaamaan tekijänoikeuden haltijoita.
Ottaen huomioon erityisesti sen, että tekijänoikeuden loukkausten
määrä on saatujen tietojen mukaan jatkuvassa
kasvussa, lakivaliokunta on päätynyt esittämään,
että tekijänoikeuslakia jo nyt täydennetään
säännöksillä, joiden nojalla
voidaan ryhtyä toimenpiteisiin loukkausten jatkumisen estämiseksi.
Siitä huolimatta, että tällaiset pykälät
nyt otetaan tekijänoikeuslakiin, valiokunta painottaa,
että ne on syytä ottaa uudelleen tarkasteltaviksi
siinä vaiheessa, kun pannaan täytäntöön
teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY.
Siihen mennessä on voitu luultavasti saada myös
jo kokemuksia näiden pykälien toimivuudesta.
Harkitessaan tarvittavan uuden sääntelyn sisältöä lakivaliokunta
on pitänyt lähtökohtanaan seuraavia seikkoja.
Ensinnäkin teosten tekijöillä on perustellut
odotukset siitä, että he saavat luomiensa teosten
käyttämisestä oikeudenmukaisen korvauksen.
Tällöin laittoman toiminnan estämiseksi
tulee olla käytettävissä riittävät
keinot. Ensisijaisesti näiden keinojen tulee kohdistua
siihen henkilöön, jonka väitetään
saattavan yleisön saataviin tekijänoikeudella
suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Keinojen
riittävän tehokkuuden takaamiseksi niitä tulee
kuitenkin viime kädessä olla mahdollista kohdistaa myös
viestien välittäjinä toimiviin teleyrityksiin.
Sekä viestinnän vapauden turvaamisen näkökulmasta
yleensä että väitetyn loukkaajan oikeusturvan
kannalta erityisesti on tärkeää, että tällaisille
viestinnän harjoittamiseen puuttuville toimille asetetaan
riittävät edellytykset ja että asiassa
noudatettava menettely sisältää takeet kaikkien
osapuolten oikeuksien huomioon ottamisesta. Valiokunta on niin ikään
pitänyt tärkeänä, ettei ehdotetuilla
säännöksillä missään
tapauksessa vaaranneta kiistan kohteena olevaan viestintään
nähden ulkopuolisten oikeuksia.
Tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estäminen,
uusi 60 a—60 d §
Edellä esitetyistä yleisistä lähtökohdista
käsin valiokunta esittää, että lakiin
lisätään esimerkiksi seuraavan sisältöiset
pykälät, jotka koskevat tekijänoikeutta
loukkaavan aineiston saannin estämistä.
60 a §. Pykälän 1 momentin mukaan
tuomioistuimella olisi oikeus määrätä lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjä taikka
muu välittäjänä toimiva palvelun
harjoittaja luovuttamaan liittymän yhteystiedot tekijälle
tai hänen edustajalleen. Määräyksen
kohteena olisivat siis tietoliikennealalla toimivat teleoperaattorit.
Luovutettavat tiedot koskisivat vain sitä teleliittymää,
josta saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella
suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tuomioistuimelle
esitettävässä tietojen luovutuspyynnössä olisi
näin ollen osoitettava, että kyseessä on
tällainen aineisto.
Koska 1 momentin nojalla tietoja ei luovutettaisi viranomaiselle
vaan suoraan toiselle yksityiselle, säännös
sisältäisi myös luovuttamisvelvollisuutta
rajaavan edellytyksen. Sen mukaan tietoja voitaisiin luovuttaa vain
sellaisen liittymän osalta, josta tekijän
oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin
saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeutta loukkaavaa
aineistoa. Viime kädessä tuomioistuimen tehtävänä olisi valvoa,
että aineiston yleisön saataville saattaminen
laajuudeltaan ylittää tämän
merkittävyyskynnyksen. Jos tämä kriteeri
ei täyty, tekijällä tai hänen
edustajallaan on aina mahdollisuus kääntyä asiassa
poliisin puoleen. Poliisilla taas on poliisilain 36 §:n
2 momentin nojalla oikeus saada teleyritykseltä ja yhteisötilaajalta yhteystiedot
sellaisesta teleliittymästä, jota ei mainita julkisessa
luettelossa, tai telepäätelaitteen tai liittymän
muut yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa
tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.
Koska kyse voi olla vain yksittäistapauksellisesta
tietojen luovuttamisesta, luovuttamista koskevan pyynnön
tulisi myös olla sillä tavoin yksilöity,
että yhtäältä tuomioistuin voisi
antaa riittävän tarkkarajaisen luovuttamismääräyksen ja
että toisaalta välittäjänä toimiva
operaattori pystyisi asianmukaisesti paikantamaan sen, mistä teleliittymästä on
kyse.
Pykälän 2 momentti sisältäisi
viittauksen eräisiin sähköisen
viestinnän tietosuojalain (516/2004)
pykäliin. Tästä seuraa, että yhteystiedot
saaneeseen tekijään tai hänen edustajaansa
sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin
muihinkin sivullisiksi katsottaviin henkilöihin, joilla
sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla
on oikeus käsitellä sähköisen
viestinnän tunnistamistietoja.
Pykälän nojalla tapahtuvassa tietojen luovuttamisessa
on välittäjinä toimivien operaattoreiden
kannalta kyse heille lain nojalla asetettavasta, normaalitoimintaan
kuulumattomasta velvollisuudesta. Viime kädessä tietojen
luovuttaminen edistää toisten yksityisten toimijoiden
taloudellisten etujen turvaamista. Näistä syistä lakivaliokunta
esittää säädettäväksi,
että välittäjänä toimivalla
operaattorilla olisi 3 momentin nojalla oikeus saada yhteystietoja
pyytäneeltä korvaus tietojen luovuttamisesta
aiheutuneista kuluista samoin kuin sellaisesta vahingosta, josta välittäjä mahdollisesti
joutuu tietojen luovuttamisen vuoksi vastaamaan. Säännöksessä tarkoitettu
korvausvelvollisuus olisi oletettavasti samalla omiaan suuntaamaan
pykälässä tarkoitettuja tietojen luovuttamispyyntöjä tekijänoikeuden
suojan toteuttamisen kannalta merkityksellisiin tapauksiin.
60 a § (Uusi)
Tekijällä tai hänen edustajallaan
on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten
estämättä yksittäistapauksessa
saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen
ylläpitäjältä taikka muulta
välittäjänä toimivalta palvelun
tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä,
josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan
yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua
aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa
ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan
asian käsittelyssä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren
8 luvussa säädetään.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja yhteystietoja
saaneeseen tekijään tai hänen edustajaansa
sovelletaan, mitä sähköisen viestinnän
tietosuojalain (516/2004) 4, 5, 8, 19, 31, 41 ja 42 §:ssä säädetään
viestinnän luottamuksellisuudesta ja yksityisyyden suojasta,
viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä,
tietoturvasta, ohjauksesta ja valvonnasta, pakkokeinoista sekä rangaistuksista.
Tässä pykälässä tarkoitetun
tekijän tai hänen edustajansa on korvattava tietojen luovuttamismääräyksen
täytäntöönpanosta aiheutuneet
kulut sekä mahdollinen vahinko lähettimen, palvelimen
tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjälle
taikka muulle välittäjänä toimivalle
palvelun tarjoajalle.
60 b §. Pykälä sisältäisi
säännöksen, jonka mukaan tekijällä tai
tämän edustajalla on tekijänoikeuden
loukkauksen jatkamisen estämiseksi oikeus ajaa kannetta
väitettyä loukkaajaa vastaan. Jos tuomioistuin
hyväksyy kanteen, sen tulisi määrätä,
että tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saattaminen
yleisön saataviin on lopetettava. Kiellon tehosteeksi
voitaisiin asettaa uhkasakko.
60 b § (Uusi)
Tekijällä tai hänen edustajallaan
on loukkauksen jatkamisen kieltämiseksi oikeus ajaa kannetta
sitä vastaan, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi
väitettyä aineistoa yleisön saataviin.
Hyväksyessään kanteen tuomioistuimen
on samalla määrättävä,
että aineiston saattaminen yleisön saataviin on
lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen
tehosteeksi uhkasakon.
60 c §. Pykälässä säädettäisiin
tuomioistuimen mahdollisuudesta antaa määräys,
jonka mukaan tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn
aineiston saattaminen yleisön saataviin on keskeytettävä. Keskeyttämismääräys
annettaisiin välittäjänä toimivalle
operaattorille. Pykälässä ei yksilöitäisi
sitä teknistä tapaa, jolla keskeyttämismääräys olisi
pantava toimeen, vaan se jäisi kyseisen operaattorin harkintaan.
Pykälän 1 momentin mukaan keskeyttämismääräys
voitaisiin antaa 60 b §:ssä tarkoitettua kieltokannetta
koskevan oikeudenkäynnin aikana. Koska kyse on keskeyttämismääräyksestä, sen
antaminen edellyttäisi luonnollisesti sitä, että tekijänoikeutta
loukkaavaksi väitettyä aineistoa edelleen pidetään
yleisön saatavilla. Keskeyttämismääräyksen
antaminen edellyttäisi myös sitä, että tuomioistuimen
arvion mukaan määräys ei olisi kohtuuton
ottaen huomioon sekä kyseistä aineistoa yleisön
saataviin saattavan henkilön, välittäjän
että tekijän oikeudet.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin
mahdollisuudesta antaa keskeyttämismääräys
silloin, kun 60 b §:ssä tarkoitettua kieltokannetta
ei ole vielä nostettu. Koska asia joudutaan tällöin
ratkaisemaan jossain määrin epävarmemmassa
tilanteessa kuin kanteen käsittelyn jo ollessa käynnissä,
keskeyttämismääräys voitaisiin
antaa vain, jos 1 momentissa mainittujen edellytysten
lisäksi olisi samalla ilmeistä, että tekijän
oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Käytännössä tämä edellyttäisi
näyttöä siitä, että tekijälle
koituvat taloudelliset menetykset muodostuisivat huomattaviksi,
jos keskeyttämismääräystä ei
annettaisi ennen oikeudenkäynnin alkua. Oikeusturvasyistä momentissa
edellytettäisiin myös, että tuomioistuimen
olisi ennen määräyksen antamista varattava
tilaisuus tulla kuulluksi sekä sille, jolle määräystä on haettu
annettavaksi, että sille, joka saattaa tekijänoikeutta
loukkaavaksi väitettyä aineistoa yleisön
saataviin. Koska tämän momentin mukainen keskeyttämismääräys
on lähinnä tekijän taloudellisten oikeuksien
toteutumista turvaava ennakollinen toimi, olisi tekijältä tai
hänen edustajaltaan syytä edellyttää nopeaa
toimintaa määräyksen antamisen jälkeen.
Tämän vuoksi määräys
raukeaisi, jos 60 b §:ssä tarkoitettua kieltokannetta
ei nostettaisi kuukauden kuluessa määräyksen
antamisesta. Tämän momentin mukaisen asian käsittelyyn
sovellettaisiin hakemusasioiden käsittelyä koskevia
oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.
Aiemmin esitetyn mukaisesti lakivaliokunta pitää erittäin
tärkeänä, että tekijänoikeutta
koskevan riidan ulkopuoliset tahot eivät joudu millään
tavoin kärsimään kyseisen riidan vireilläolosta.
Tämän vuoksi pykälän 3 momentti sisältäisi
ehdottoman kiellon, jonka mukaan sen paremmin 1 kuin 2 momentinkaan
nojalla annettu keskeyttämismääräys
ei saisi vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää ja
vastaanottaa viestejä.
Jotta keskeyttämismääräyksiä ei
haettaisi kovin kevein perustein, pykälän 4
momentissa säädettäisiin keskeyttämismääräyksen
hakijalle velvollisuus korvata määräyksen
kohteeksi joutuneen tahon samoin kuin teleliittymän haltijan kulut
sekä määräyksen täytäntöönpanosta
aiheutunut vahinko siinä tapauksessa, että 60
b §:ssä tarkoitettu kieltokanne hylätään
tai keskeyttämismääräys
2 momentin nojalla raukeaa.
60 c § (Uusi)
Tuomioistuin voi 60 b §:ssä tarkoitettua kannetta
käsitellessään tekijän tai hänen edustajansa
vaatimuksesta määrätä lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
taikka muun välittäjänä toimivan
palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään
tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saat-tamisen yleisön saataviin
(keskeyttämis-määräys), jollei
sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen
huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön,
välittäjän ja tekijän
oikeudet.
Ennen 60 b §:ssä tarkoitetun kanteen
nostamista tuomioistuin voi tekijän tai hänen edustajansa
vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen,
jos sen antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on
ilmeistä, että tekijän oikeuksien toteutuminen
muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle
määräystä on haettu annettavaksi, että sille,
joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa
yleisön saataviin, tilaisuus tulla kuulluksi. Asian käsittelyyn
sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren
8 luvussa säädetään. Tämän
momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys
raukeaa, jollei 60 b §:ssä tarkoitettua
kannetta nosteta kuukauden kuluessa määräyksen
antamisesta.
Tämän pykälän nojalla
annettu keskeyttämismääräys
ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää ja
vastaanottaa viestejä.
Keskeyttämismääräystä vaatineen
on korvattava sille, jolle määräys on
annettu, samoin kuin asianomaisen teleliittymän haltijalle
määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut
vahinko sekä asiassa aiheutuneet kulut, jos 60 b §:ssä tarkoitettu kanne
hylätään tai keskeyttämismääräys 2
momentin nojalla raukeaa.
60 d §. Pykälän nojalla
60 a—60 c §:ssä olevia säännöksiä sovellettaisiin
myös tekijänoikeuslain 5 luvun mukaisen lähioikeuden
haltijaan ja tämän edustajaan.
60 d § (Uusi)
Mitä edellä 60 a—60 c §:ssä säädetään, sovelletaan
vastaavasti 5 luvussa säädetyn lähioikeuden
haltijaan ja hänen edustajaansa.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että lakiin lisättävien uusien
pykälien vuoksi 60 a §:n edellä oleva
väliotsikko pitää muuttaa. Sopiva uusi
väliotsikko voisi olla esimerkiksi Tekijänoikeutta
loukkaavan aineiston saannin estäminen.
2. Laki rikoslain muuttamisesta
Teknisen suojauksen kiertäminen
Rikoslain 49 lukuun ehdotetaan lisättäväksi
uusi 3 §, joka koskisi teknisen suojauksen kiertämistä.
Säännöksen mukaan rangaistaisiin sitä,
joka tekijänoikeuslain 50 a §:ssä säädetyn
kiellon vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan
huomattavaa haittaa tai vahinkoa, kiertää teoksen
suojana olevan tehokkaan teknisen toimenpiteen. Rangaistuksena on
sakkoa tai enintään vuosi vankeutta.
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota pykälän
perusteluihin (s. 136/II), joissa säännöksen
soveltamisalasta esitetään varsin laaja tulkinta:
"-- on olemassa useita oikeudenhaltijoita, joiden teoksista tai
muista suojan kohteista tekninen suojaus on luvatta poistettu. Tehtyä rikosta
arvioitaisiin kokonaisuutena siten, että saman teon piiriin
katsottaisiin kuuluvan kaikki henkilön tekemät
suojauksen luvattomat purkamiset tai kiertämiset, joiden
osalta rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa
säädetty kahden vuoden vanhentumisaika ei ole
vielä kulunut umpeen." Valiokunta huomauttaa, että näin
kategorinen lausuma poikkeaa niistä periaatteista, joita
rikosoikeudessa yleensä noudatetaan rikosten rajaamisessa
ns. pitkittäissuunnassa. Tällöin kyse
on ennen kaikkea siitä, miten arvostellaan tilanteita,
joissa henkilön tunnusmerkistön mukainen käyttäytyminen
jaksottuu useiksi, ajallisesti toisiaan seuraaviksi eriksi.
Vuonna 1992 toteutetun rikoslain 7 luvun uudistuksen myötä rikosoikeudestamme
katosi niin sanottu jatketun rikoksen konstruktio. Uudistuksen yhteydessä lakivaliokunta
kuitenkin huomautti, että teko, jota luonnollisen katsantokannan
mukaan on pidettävä yhtenä tekona, tulee
aikaisempaa useammin katsoa yhdeksi eikä useammaksi rikokseksi (ks. LaVM
15/1990 vp, s. 3). Tästä ei
kuitenkaan vielä seuraa, että kaikki rikoksen
vanhentumisajan puitteissa tehdyt teot ilman muuta kuuluisivat "saman
teon" piiriin.
Lakivaliokunta huomauttaa tämän vuoksi, että hallituksen
esityksen perusteluista poiketen tulee ensin yleisesti noudatettavien
rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti arvioida se, onko tekoja
yksi vai useampia. Tämän jälkeen on sitten
jokaisen teon osalta erikseen tutkittava, täyttyykö teknisen
suojauksen kiertämisen rangaistavuuden edellytyksenä oleva
huomattavan haitan tai vahingon edellytys vai onko teko tällaisen
edellytyksen puuttuessa mahdollisesti rangaistava tekijänoikeuslain
56 e §:ssä tarkoitettuna teknisen
toimenpiteen loukkausrikkomuksena.
Edellä olevaan viitaten lakivaliokunta pitää aiheellisena,
että sivistysvaliokunta mietintönsä perusteluissa
toteaisi hallituksen esityksen perustelujen sanotuin tavoin poikkeavan
rikosoikeudessa yleensä noudatettavista periaatteista.