Perustelut
Yleistä
Rasismin, muukalaisvihan ja syrjinnän poistamiseksi
on tehty kansainvälistä yhteistyötä usean
vuosikymmenen ajan. Yhteistyön keskeinen esimerkki on Yhdistyneiden
kansakuntien yleissopimus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta
vuodelta 1966.
Rasismia ja muukalaisvihaa esiintyy unionin jäsenvaltioissa.
Rasistisilla ja muukalaisvihaan liittyvillä rikoksilla
on usein myös valtioiden rajat ylittäviä ulottuvuuksia.
Euroopan unionin tehostetut toimet myös rikosoikeuden alalla
ovat perusteltuja. Unionin neuvosto on vuonna 1996 hyväksynyt
unionisopimuksen silloisen K. 3 artiklan perusteella yhteisen toiminnan
rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta. Se ehdotetaan
korvattavaksi puitepäätöksellä,
joka on rikosten tunnusmerkistöjä ja rangaistuksia
yhdenmukaistavana yhteistä toimintaa pidemmälle
menevä ja tehokkaampi säädösinstrumentti.
Rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvät rikokset
Puitepäätöksen keskeiset käsitteet
rasismi ja muukalaisviha määritellään
3 artiklassa. Määritelmät poikkeavat
esimerkiksi edellä mainitun YK:n yleissopimuksen käsitteistä.
Ehdotetut määritelmät ovat epätäsmällisiä ja
tulkinnanvaraisia. Määritelmiä on täsmennettävä,
jotta puitepäätöksen rikostunnusmerkistöt
voitaisiin kirjoittaa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisiksi.
Puitepäätöksen 4 artikla velvoittaisi
jäsenvaltiot säätämään
rangaistaviksi artiklassa määriteltävät
rikokset. Valtioneuvoston kirjelmässä arvioidaan
säädösehdotusta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen
kannalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen,
että säädösehdotukset vaativat
monelta osin täsmentämistä ja yhteensovittamista
mm. sananvapautta koskevien säännösten
kanssa.
Artiklan c kohta koskee kansainvälisen rikostuomioistuimen
perussäännössä määriteltyjen joukkotuhonnan,
rikosten ihmisyyttä vastaan ja sotarikosten julkista puolustamista
rasistisessa tai muukalaisvihamielisessä tarkoituksessa.
Artiklan d kohta koskee Nürnbergin kansainvälisen
sotarikostuomioistuimen perussäännössä määriteltyjen
rikosten julkista kieltämistä ja vähättelyä siten,
että se saattaa häiritä yleistä järjestystä.
Rikoslain 10 luku sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan
ja 12 luvun 2 §:n sotaan yllyttämistä koskevat
säädökset on uudistettu vuonna 1995.
Rangaistussäännökset eivät säädä rangaistavaksi
kaikkea sotapropagandaa tai sotarikosten taikka ihmisyyttä vastaan
tehtyjen rikosten vähättelyä tai puolustamista.
Suomi on tehnyt muiden Pohjoismaiden tavoin sotapropagandan kieltoa
koskevan varauman YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 20 artiklan 1 kohtaan, koska sen katsottiin
vaarantavan sananvapautta. Rikoslain uudistaminen ei johtanut varauman
poistamiseen. Ehdotettuja rangaistussäännöksiä on
siten arvioitava rikoslain nykyisten säännösten
ja niiden perustana olevien sananvapautta koskevien perus-
ja ihmisoikeussäännösten kannalta.
Rasistisen tai muukalaisvihamielisen ryhmän toiminnan
johtaminen, tukeminen tai siihen osallistuminen tarkoituksena edesauttaa
organisaation rikollista toimintaa olisi säädettävä artiklan
f kohdan mukaan rangaistavaksi. Säädösehdotus
muistuttaa läheisesti terrorismin torjumista koskevaa puitepäätösehdotusta,
josta lakivaliokunta on antanut lausunnon (LaVL 20/2001
vp). Rikoslain mukaan ryhmän johtaminen, tukeminen
tai sen toimintaan osallistuminen eivät sellaisenaan ole
rangaistavia tekoja, ellei menettelyä voida pitää rikoskumppanuutena, yllytyksenä
tai
avunantona rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn
tekoon. Valiokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella
todennut, että rikosoikeudellinen täsmällisyysvaatimus
korostuu tavanomaista enemmän silloin, kun pyritään
kriminalisoimaan rikokseen osallistumista tavalla, joka menee rikosoikeudessa vakiintuneiden
osallisuuskäsitysten ulkopuolelle (PeVL 10/2000
vp).
Syrjintä ja työsyrjintä
Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että puitepäätökseen
pitäisi sisällyttää velvoite
kriminalisoida rasismiin ja ulkomaalaisvihaan perustuva syrjintä.
Lakivaliokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen säädöksen
tarpeellisuudesta. Käytännön kannalta
yhtä merkittävä syrjinnän muoto
on rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetty
työsyrjintä, jonka sisällyttämistä puitepäätökseen
on vakavasti harkittava. Se on perusteltua myös siksi,
että puitepäätöksen yhtenä tarkoituksena
on täydentää rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman
yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta
annettua direktiiviä. Direktiivi koskee mm. syrjintää työelämässä,
mutta ei sisällä ensimmäisen pilariin
kuuluvana säädösinstrumenttina rangaistussäännöksiä.
Rangaistukset ja seuraamukset
Puitepäätösehdotuksen 6 ja 10 artikla
koskevat rangaistuksia ja seuraamuksia. Puitepäätös
velvoittaisi säätämään
vähintään kahden vuoden enimmäisrangaistuksen
julkisesta yllytyksestä väkivaltaan, rasistiseen
vihaan ja muukalaisvihaan sekä rasistisen tai muukalaisvihamielisen ryhmän
toiminnan johtamisesta, tukemisesta ja toiminnan edesauttamisesta.
Lakivaliokunta on suhtautunut kielteisesti sellaisiin rangaistusasteikkojen
yhdenmukaistamista koskeviin ehdotuksiin, jotka ovat ristiriidassa
suhteellisuusperiaatteen kanssa, poikkeavat huomattavasti Suomessa
käytössä olevista asteikoista taikka
vaikeuttavat johdonmukaisen rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän
toteuttamista (LaVL 20/2001 vp). Koska
ehdotetut tunnusmerkistöt ovat osittain epämääräisiä, ehdotetun
rangaistusasteikon arvioiminen ei ole kaikilta osin mahdollista.
Siltä osin kuin rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvät
rikokset tulisivat arvioitaviksi rikoslain nykyisten säännösten mukaisena
kiihottamisena kansanryhmää vastaan (RL 11 luvun
8 §) tai julkisena kehottamisena rikokseen (RL 17 luvun
1 §) rangaistuksen enimmäismäärää koskeva
velvoite täyttyisi.
Puitepäätöksessä mainitaan
ilmeisesti valinnaisina seuraamuksina sellaisia rangaistuksia, jotka
ovat vieraita suomalaiselle oikeusjärjestelmälle,
kuten koulutukseen osallistuminen, kansalaisoikeuksien ja poliittisten
oikeuksien menettäminen sekä hyväntekeväisyyteen
käytettävä maksu. Siltä osin
kuin rangaistukset ovat valinnaisia, ne eivät ole ongelmallisia.
Koska puitepäätöksen tarkoituksena on
yhdenmukaistaa tunnusmerkistöjä ja rangaistuksia
ja muita rikoksen seuraamuksia, puitepäätökseen
ei pitäisi kuulua tarpeettomia säädöksiä,
jotka tekevät siitä epäselvän
ja hämärtävät sen tarkoitusta.
Rangaistuksen koventamisperusteet
Puitepäätösehdotuksen 7 ja 8 artikla
sisältävät säännöksiä rangaistuksen
koventamisperusteista. Rasistisen rikoksen rangaistusta voitaisiin 7 artiklan
perusteella koventaa, jos rikos tehdään ammattitoiminnan
yhteydessä, josta rikoksen uhri on riippuvainen. Rasistiset
tai muukalaisvihamieliset motiivit olisivat 8 artiklan mukaan rangaistuksen
koventamisperusteita muiden rikosten yhteydessä.
Lakivaliokunta on suhtautunut varauksellisesti yksityiskohtaisiin
ja pitkälle meneviin rangaistuksen lieventämis-
ja koventamisperusteita koskeviin unionin säädösehdotuksiin
(esim. LaVL 20/2001 vp ja LaVL
22/2001 vp).
Rikoslain rangaistuksen mittaamista koskevassa 6 luvussa ei
ole rasistisia rikoksia koskevia koventamisperusteita tai säädetä rasismia taikka
muukalaisvihaa rangaistuksen koventamisperusteeksi. Ensin mainittu
koventamisperuste olisi suomalaisen rikosoikeuden kannalta uudentyyppinen.
Rikoslain nykyiset koventamisperusteet ovat luonteeltaan yleisiä,
kaikkia rikoksia koskevia. Rasistista rikosta, joka on tehty sellaisen
ammatillisen toiminnan yhteydessä, josta uhri on riippuvainen,
voidaan pitää lähtökohtaisesti
vahingollisempana kuin muissa olosuhteissa tehtyjä rasistisia
rikoksia. Sen sijaan, että tällaisia seikkoja
pidetään rangaistuksen koventamisperusteena, niitä voitaisiin
vaihtoehtoisesti pitää ankaroittamisperusteena,
jonka perusteella rasistisen rikoksen voitaisiin arvioida
täyttävän törkeän tekomuodon.
Lakivaliokunta on arvioinut rasistista motiivia törkeän pahoinpitelyn
kvalifiointiperusteena ja kaikkia rikoksia koskevana koventamisperusteena
ja päätynyt siihen, että asia on harkittava
rikoslain kokonaisuudistuksen loppuunsaattamisen yhteydessä (LaVM
13/2001 vp). Hallitus on antanut 5.4.2002 eduskunnalle
esityksen HE 44/2002 vp rikosoikeuden
yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön
uudistamiseksi. Esityksessä ehdotetaan, että rikoksen
kohdistuminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen
kansanryhmään kuuluvaan henkilöön
tähän ryhmään kuulumisen perusteella
olisi rangaistuksen koventamisperuste.