Yleisperustelut

Yleisarvio hallituksen esityksestä

Hallituksen esityksen ja asiantuntijakuulemisen perusteella lakivaliokunta on voinut todeta, että esitys on valmisteltu perusteellisesti ja laadukkaasti. Uudistuksen perusvalmistelu on suoritettu laajapohjaisessa työryhmässä. Valmisteluun liittyen on laadittu useita selvityksiä yrityksen saneerauksesta annetun lain toimivuudesta käytännössä. Sidosryhmiä on kuultu useaan kertaan valmistelun eri vaiheissa, ja saatu palaute on otettu esityksen valmistelussa huomioon. Myönteistä on myös se, että esitykseen sisältyy laaja ja monipuolinen vaikutusarviointi. Mainituista syistä esitys on muodostanut hyvän pohjan asian valiokuntakäsittelylle.

Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää sitä, että saneerausmenettelyyn nykyistä enemmän valikoituu vain sellaisia yrityksiä, joiden toiminta voidaan saada kannattavaksi. Vääjäämättömän konkurssin lykkäämiseksi haettuja, velkojille taloudellista vahinkoa aiheuttavia yrityssaneerauksia pyritään torjumaan. Lisäksi esityksen tavoitteena on nopeuttaa saneeraushakemusten ratkaisemista. Valiokunta yhtyy esityksen tavoitteisiin ja pitää myös ehdotettuja keinoja niiden toteuttamiseksi tarkoituksenmukaisina. Näin ollen valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta on esitystä käsitellessään kiinnittänyt huomiota erityisesti yrityssaneerauksen kilpailuvaikutuksiin, muutoksenhaun ja konkurssin välistä suhdetta koskeviin säännöksiin sekä saneerausyrityksen ennakkoperintärekisteröintiin.

Yrityssaneerauksen kilpailuvaikutukset

Yrityssaneerausten on usein esitetty vääristävän kilpailua ja heikentävän terveidenkin yritysten kannattavuutta. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta on kuljetusalaan liittyvää hallituksen esitystä käsitellessään kantanut huolta siitä, että saneerausyritysten kustannuspohja vääristyy kaikista sitoumuksistaan täysimääräisesti vastaaviin yrityksiin verrattuna. Liikenne- ja viestintävaliokunta ei ole pitänyt hyvänä, että yrityssaneerausjärjestelmä saattaa johtaa kilpailua vääristäviin tilanteisiin (LiVM 12/2006 vp, s. 3/II—4/I).

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että kysymys yrityssaneerausten vaikutuksesta yritysten väliseen kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen on erittäin monitahoinen. Yhtäältä valiokunta pitää selvänä, että saneerausyritykset voivat aiheuttaa markkinahäiriöitä, jos ne hyödyntävät saneerausohjelman myötä syntyvää kustannusetua esimerkiksi alihinnoittelemalla tuotteitaan tai palveluitaan. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon, että vastaavanlainen kustannusetu voi liittyä myös yrityssaneerauksen vaihtoehtoihin, kuten yrityksen velkojen vapaaehtoiseen järjestelyyn tai konkurssiin ja sen seurauksena tapahtuvaan liiketoiminnan siirtymiseen uudelle yrittäjälle.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että yrityssaneeraukset eivät ole kilpailunäkökulmasta tarkasteltuna yksinomaan kielteinen ilmiö. Onnistuneet yrityssaneeraukset saattavat pidemmällä aikavälillä osaltaan ylläpitää tervettä kilpailua eri toimialoilla.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta arvioi, että yrityssaneerausjärjestelmään liitetyt kilpailuhaitat ovat saattaneet korostua tilanteissa, joissa saneerausta on käytetty vain keinona lykätä konkurssia. Ongelmia voidaankin valiokunnan mielestä osaltaan torjua edistämällä edellä todetun tavoitteen mukaisesti sitä, että yrityssaneeraukseen nykyistä enemmän valikoituu vain aidosti saneerauskelpoisia yrityksiä. Velallisyrityksen toimialan markkinatilanteesta ja sen kehitysnäkymistä esitetty selvitys on valiokunnan mielestä otettava muiden asiaan vaikuttavien seikkojen ohella huomioon, kun arvioidaan yrityksen saneerauskelpoisuutta.

Valiokunta katsoo myös, että yleisten tuomioistuinten olisi käytännössä äärimmäisen vaikeaa soveltaa sellaista sääntelyä, jonka mukaan niiden olisi yksittäistä saneeraushakemusta ratkaistessaan otettava huomioon saneerauksen vaikutukset toimialan kilpailutilanteeseen. Kysymys olisi sellaisesta elinkeino- ja kilpailupoliittisesta arvioinnista ja päätöksenteosta, joka ei valiokunnan mielestä ylipäätään kuulu yleisten tuomioistuinten tehtäviin.

Muutoksenhaku ja konkurssi

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota tilanteisiin, joissa käräjäoikeus on hylännyt saneeraushakemuksen ja velallinen hakee päätökseen muutosta. Velallisen oikeusturvan kannalta on pidetty ongelmallisena sitä, että velallinen voidaan asettaa konkurssiin muutoksenhaun ollessa vireillä.

Valiokunta toteaa, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 96 §:n mukaan velallinen saa hakea muutosta päätökseen, jolla saneeraushakemus on hylätty. Muutoksenhaku ei käy hyödyttömäksi, vaikka velallinen sen vireillä ollessa asetettaisiin konkurssiin, koska konkurssi raukeaa, jos saneerausmenettely aloitetaan muutoksenhakutuomioistuimen päätöksellä.

Esityksen mukaan vastaisuudessakin säilyy pääsääntönä se, että velallinen voidaan asettaa konkurssiin, vaikka päätös saneeraushakemuksen hylkäämisestä ei ole lainvoimainen. Valiokunta pitää tätä perusteltuna. Velkojien oikeusturvan ja yrityssaneerausjärjestelmän uskottavuuden kannalta on keskeistä, ettei muutoksenhakua voida käyttää keinona pitkittää konkurssiin asettamista.

Esitykseen sisältyy muutosehdotuksia, joiden tavoitteena on vähentää velalliselle konkurssista aiheutuvia haittoja tilanteessa, jossa saneeraushakemus on hylätty ja velallinen hakee päätökseen muutosta. Konkurssihakemusta käsittelevä tuomioistuin voi tietyin edellytyksin lykätä velallisen asettamista konkurssiin, kunnes kysymys saneerausmenettelyn aloittamisesta on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa. Jos velallisen konkurssiin asettamista ei lykätä, konkurssituomioistuin voi velallisen vaatimuksesta rajoittaa velallisen omaisuuden realisointia, kunnes saneerausmenettelyä koskeva päätös on lainvoimainen. Valiokunta katsoo, että ehdotetut uudistukset parantavat merkittävästi velallisen oikeussuojaa.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää muutoksenhaun ja konkurssin välistä suhdetta koskevia säännösehdotuksia perusteltuina ja asianmukaisina.

Ennakkoperintärekisteröinti

Ennakkoperintälain (1118/1996) mukaan elinkeinonharjoittaja voidaan poistaa ennakkoperintärekisteristä muun muassa veronmaksun olennaisen laiminlyönnin perusteella. Rekisteristä poistaminen saattaa heikentää merkittävästi elinkeinonharjoittajan toimintaedellytyksiä, koska rekisterimerkintä yleisesti yhdistetään elinkeinonharjoittajan luotettavuuteen.

Esityksessä ehdotetaan saneerausmenettelyn alkamiseen liittyvän perintäkiellon laajentamista siten, että sen piiriin kuuluisi muun muassa kielto velallisen ennakkoperintärekisteristä poistamisesta saneerausvelan maksun laiminlyönnin perusteella. Valiokunta pitää ehdotusta tärkeänä velallisen toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu sääntelyn tarkistamista vieläkin laajemmin siten, että ennen saneerausmenettelyn alkamista ennakkoperintärekisteristä poistettu velallinen olisi menettelyn alettua aina merkittävä uudelleen rekisteriin. Valiokunta ei kuitenkaan pidä perusteltuna, että perintäkieltoon ehdotetuin tavoin liitettäisiin takautuvia vaikutuksia suhteessa ennen menettelyn alkamista tehtyihin hallinnollisiin päätöksiin.

Velallinen, jonka saneerausmenettely on aloitettu, voidaan jo nykyisten säännösten mukaan veroviranomaisen päätöksellä merkitä uudelleen ennakkoperintärekisteriin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännössä näin myös yleisesti menetellään. Valiokunta pitää selvänä, että veroviranomainen uudelleen rekisteröintiä koskevaa hakemusta käsitellessään antaa painoarvoa sille, että aikaisempien laiminlyöntien perusteella rekisteristä poistettu elinkeinonharjoittaja on tuomioistuimessa arvioitu saneerauskelpoiseksi.

Valiokunnan saaman tiedon mukaan Verohallitus valmistelee rekisteröinnissä noudatettavasta menettelystä uutta ohjetta, joka on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2007 alusta. Saadun selvityksen mukaan ohjeessa on tarkoitus todeta, että kun saneerausmenettely alkaa, yritys merkitään uudelleen ennakkoperintärekisteriin, jos rekisteristä poistaminen on johtunut saneerausvelan maksun laiminlyönnistä. Valiokunta pitää tällaisen ohjeistuksen antamista tärkeänä.

Valiokunta pitää tarpeellisena, että oikeusministeriö seuraa, toteutuuko saneerausyritysten merkitseminen uudelleen ennakkoperintärekisteriin edellä esitetyn mukaisesti, ja että ministeriö esittää vuoden 2008 loppuun mennessä seurannan tuloksista selvityksen lakivaliokunnalle. Selvitystä laatiessaan ministeriön tulee kuulla yrittäjiä edustavia järjestöjä.