Perustelut

Sääntelylle asetetut tavoitteet

Valiokunta kiinnittää huomiota asiassa U 42/2004 vp antamaansa lausuntoon LiVL 17/2004 vp ja toistaa siinä esittämänsä kannat. Lausunnossaan valiokunta yhtyi valtioneuvoston kantaan edellyttäen, että Suomi jatkovalmistelussa edellyttää, että kaikki kuusi valtioneuvoston kannassa ilmaistua varaumaa toteutuu ehdotuksen hyväksymisen ehtona, ja että valtioneuvosto varmistaa varaumin, että asiassa ei tehdä Suomea sitovia päätöksiä, ennen kuin valiokunnalla on ollut tilaisuus lausua asiasta uudelleen kantansa. Valiokunta pitää erittäin valitettavana, että eduskunnalla ei ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa uuteen direktiiviehdotukseen, ennen kuin neuvosto on hyväksynyt yleisnäkemyksen ehdotuksesta.

Valtioneuvoston kannan varaumina edellytettiin, että velvoitteiden tuli kohdistua vain sellaisiin teleyrityksen hallussa oleviin tunnistamistietoihin, joita jo säilytetään useita kuukausia osana laillisen verkko- ja viestintäpalvelun toteuttamista ja joiden tietojen säilyttämisaika voitaisiin harmonisoida ehdotettavan puitepäätöksen mukaisesti. Velvoite tuli voida toteuttaa kohtuullisin kustannuksin, olemassa olevin teknisin ratkaisuin, teknologianeutraalisti ja tuleva tekninen kehitys huomioiden. Lisäksi valiokunta painotti tietosuojaan ja tietoturvaan liittyviä kysymyksiä sekä sitä, että säilytysajan tulee joka tapauksessa olla enintään 12 kuukautta.

Valtioneuvoston kannan toteutuminen

Direktiivin 6 artiklan mukaan direktiivissä eritellyt tietoluokat on säilytettävä vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden ajan viestinnän päivämäärästä. Erityistapauksissa enimmäissäilytysaikaa voidaan pidentää rajoitetulla ajanjaksolla, jota ei ole mitenkään rajoitettu. Korkeintaan 12 kuukauden tallentaminen ei täten ole direktiivin yläraja, vaikkakin direktiivi sallii jäsenmaan rajaavan säilyttämisen korkeintaan 12 kuukauteen.

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan Suomen vaatimukset on pääosin otettu huomioon oikeus- ja sisäasiainneuvostossa 2.12.2005 hyväksytyssä neuvoston yleisnäkemyksessä direktiiviehdotuksesta. Valiokunta toteaa kuitenkin tavoitteista, että korkeintaan 12 kuukauden säilytysaikaa ei saavutettu.

Puitepäätöksen yhteydessä asetetut tavoitteet

Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan direktiiviehdotus täyttää nykyisessä muodossaan erittäin hyvin eduskunnan puitepäätösehdotuksen yhteydessä asettamat edellytykset.

Direktiivin mukaan säilytettävät tietoluokat käsittävät kiinteissä verkoissa ja matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta sekä Internet-yhteyden, Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta eri tietoja viestinnän lähteen ja kohteen jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi, päivämäärän, kellonajan ja keston määrittämiseksi sekä viestintätyypin tunnistamiseksi.

Direktiivin johdannon kohdan 11 mukaan direktiivillä pyritään varmistamaan, että säilytysvelvollisuus koskee yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalveluiden tai yleisen viestintäverkon tarjoajien viestintäpalveluiden tarjoamisen yhteydessä tuottamia tai käsittelemiä tietoja. Johdannon kohdassa 13 todetaan, että direktiivi koskee ainoastaan tietoja, jotka luodaan tai joita käsitellään viestinnän tai viestintäpalvelun tuloksena ja jotka eivät liity viestinnän sisältönä oleviin tietoihin. Tiedot on lisäksi säilytettävä siten, että vältetään niiden säilyttämistä useammin kuin kerran.

Tämän lisäksi johdannon kohdassa 23 säilytysvelvollisuus rajataan tietoihin, jotka viestintäpalvelujen tarjoajat luovat tai joita ne käsittelevät viestintäpalveluja tarjotessaan. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että valmistelun loppuvaiheessa tehdyt rajaukset rajaavat mm. Skype-tyyppiset Internet-puhelut ja muiden kuin teleyritysten tarjoamat sähköpostipalvelut kokonaan tallentamisvelvollisuuden piiristä. Edelleen on todettu, että direktiiviehdotukseen tehdyt Internetiä koskevat rajaukset ja velvoitteiden rajautuminen teleyrityksen tuottamiin tai käsittelemiin sekä saatavilla olevaan tietoon varmistaa myös sen, että sääntely on toteutettavissa olemassa olevin teknisin ratkaisuin. Valiokunta toteaa kuitenkin, että rajaus, että jokaisen toimijan ei tarvitse tallentaa kaikkia direktiiviehdotuksessa lueteltuja tietoja, ei ole direktiivissä vaan vain sen johdanto-osassa.

Viestintäviraston arvioimat kustannukset jäävät valiokunnan saaman tiedon mukaan kohtuullisiksi. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että viestinämarkkinalain (393/2003) 98 §:n mukaan kustannukset tulevat korvattaviksi valtion varoista teleyrityksille. Valiokunta pitää voimassa olevaa sääntelyä tältä osin kohtuullisena.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että Suomen edellyttämä teknologianeutraalius on osin vastakkainen erittäin tärkeiden sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevien tavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi tämänkaltaisessa sääntelyssä ei olekaan mahdollista päästä täysin teknologianeutraaliin lopputulokseen. Edelleen on todettu, että tältä kannalta sääntelyn uudelleen arviointia koskevat säännökset ovat olennaisia.

Tietosuojavaltuutetun valiokunnalle antamassa lausunnossa korostetaan, että terrorismin vastaisen taistelun keinot eivät kuitenkaan saa olla rajoittamattomia tai sellaisia, jotka mahdollistavat niiden väärinkäytökset. Alkuperäiseen ehdotukseen tehdyt muutokset ovatkin parantaneet sääntelyä tässä suhteessa. Tietosuojavaltuutettu katsoi, että direktiiviehdotuksen hyväksymistä tulisi lykätä selvityksen saamiseksi sääntelyn tarpeellisuus- ja hyödyllisyysarvioinneista.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että eduskunnan asettamat edellytykset on tyydyttävästi saatu kirjattua direktiiviehdotukseen. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tyydyttävänä sitä tilannetta, että tärkeät rajaukset tallennettavien tietojen osalta on otettu ainoastaan direktiivin johdantoon.

Direktiivin implementoiminen

Valiokunta kantaa huolta siitä, että itse direktiivissä ei ole rajattu säilytysvelvollisuutta Suomen parhaaksi katsomalla tavalla. Tämä johtaa helposti eri jäsenmaiden osalta suureen kirjoon direktiivin kansallisessa voimaan saattamisessa ja mahdollisesti tilanteeseen, jossa joidenkin jäsenmaiden kansalliset säännökset eivät vastaa Suomen direktiiville asettamia tavoitteita.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomi saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä tulkitsee direktiiviä kokonaisuutena ja toteuttaa johdannon rajoitukset myös kansallisessa lainsäädännössä. Suomen tulee myös ennen direktiivin hyväksymistä varmistaa, että kansallisessa voimaan saattamisessa direktiiviä voidaan tulkita siten, että johdannossa olevat rajoitukset ovat siirrettävissä kansalliseen lainsäädäntöön.

Määräaika direktiivin kansalliselle voimaan saattamiselle on 18 kuukautta. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että Internet-yhteyden, -puhelimen ja -sähköpostin osalta voimaan saattamisen määräaikaa voidaan pidentää 36 kuukauteen direktiivin hyväksymisen yhteydessä annettavalla julistuksella. Valiokunta pitää hyvänä valtioneuvoston kantaa, että Suomen tulee ilmoittaa käyttävänsä tätä mahdollisuutta.