Perustelut
Liikenneturvallisuus
Liikenneturvallisuushankkeita
Kaikki eri liikennemuotojen hankkeet ovat periaatteessa omiaan
parantamaan liikenneturvallisuutta, ja erityisesti liikenneturvallisuusmielessä tehtyjä
tienparannuksia
tehdään pääosin perustienpidon
määrärahalla alueellisina investointeina.
Vuoden 2007 talousarvioesityksessä tähän
varattu määräraha on pudonnut vuoden 2006
varsinaisen talousarvion 36,5 miljoonasta eurosta 15,6 miljoonaan
euroon. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että tämänsuuruisella määrärahalla
eivät tiepiirit kykene paljoakaan turvallisuutta parantamaan
eivätkä kevyen liikenteen väyliä kohentamaan.
Toinen liikenneturvallisuuteen liittyvä kohta on "Valtakunnalliset
hankeohjelmat ja teemapaketit" momentilla 31.24.21. Teemapakettien
ajatuksena on ollut, että pieniä investointeja
yhteen kokoamalla esimerkiksi liikenneturvallisuusmielessä hyviä kohteita
voidaan rahoittaa "korvamerkitymmin".
Liikenneturvallisuutta edistäväksi voidaan luokitella
myös talousarvioesityksen kohta "Eräät
tiehankkeet" (2007 tae 97,8 milj. euroa, 2006 ta 62,2 milj. euroa
ja 2005 toteutunut 86,3 milj. euroa). Suuressa osassa uusia tiehankkeita on
liikenneturvallisuuden huomiointi korkealla tasolla, esimerkiksi
keskikaiteiden rakentaminen päätieverkolle. Valiokunnan
huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, että on mahdotonta arvioida,
mikä osuus investoinnista on liikenneturvallisuutta ja
mikä osa jotain muuta.
Lähivuosien tieliikenteen turvallisuustyötä ohjaavat
valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2006—2010
ja sitä tukeva valtioneuvoston periaatepäätös.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti
Tiehallinto laati erillisen ohjelman pääteiden
kohtaamiskolareiden vähentämiseksi. Ohjelman mukaan 500—600
kilometrin matkalle rakennettavien kaiteiden kokonaiskustannukset
olisivat 450 miljoonaa euroa ja vuosirahoitus noin 50 miljoonaa
euroa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että vuoden 2007 talousarviossa tähän
tarkoitukseen ei ole vielä varattu erikseen erottuvaa määrärahaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perusradanpidon
rahoituksen kumulatiivinen jälkeenjääneisyys
lähestyy jo 200 miljoonaa euroa ja että heikkokuntoinen
rataverkko sisältää luonnollisesti myös
piileviä turvallisuusriskejä. Riskeihin kuuluu
myös tasoristeysten suuri määrä.
Tasoristeysturvallisuuden parantaminen on asia, johon tulisi paneutua
nykyistä aktiivisemmin.
Valiokunta pitää erityisen huolestuttavana alueellisiin
investointeihin osoitettujen varojen vähenemistä.
Näistä merkittävä osa käytetään pieniin
paikallisiin turvallisuushankkeisiin, erityisesti jalankulun ja
pyöräilyn turvallisuuden parantamiseksi. Tällaisia
tärkeitä hankkeita ovat taajamien ja asuinalueiden
liikenteen rauhoittaminen sekä koulumatkojen turvallisuuden
parantaminen. Valiokunta katsookin, että alueellisten investointien
rahoitus tulee nostaa pysyvästi vähintään
noin 80 miljoonan euron vuosittaiselle tasolle.
Liikennelääketieteen opetus
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että tieliikennelain
73 a §:n edellyttämää opetusta
ilmoitusvelvollisuuden soveltamisesta ja noudattamisesta ei ole
lainkaan lääketieteellisessä perusopetuksessa
ja sitä on vain rajoitetusti jatko- ja täydennyskoulutuksessa.
Valtioneuvosto on 9.3.2006 tekemässään
periaatepäätöksessä edellyttänyt
liikennelääketieteen opetuksen tehostamista liikenne-
ja viestintäministeriön ja opetusministeriön
yhteistoimintana.
Liikennelääketieteen opetus tulee toteutumaan
Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa
pienimuotoisena jo tulevana lukuvuonna valtioneuvoston edellyttämällä tavalla siitä
huolimatta,
että lisäresursseja opetukseen ei ole myönnetty.
Tässä ensi vaiheessa on kyse vain opetuksen tärkeimmistä osa-alueista.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tähän päämäärään
voidaan Suomessakin osittain päästä nykyistä opetusta
ohjaavalla suunnittelulla, mutta jatkossa tulisi perustaa Helsingin
yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan liikennelääketieteen
yksikkö.
Liikennelääketieteen yksiköstä saatavat
kokemukset voitaisiin tulevaisuudessa erilliseen arviointiin perustuen
hyödyntää harkittaessa ehkä koko
maan kattavaa palvelu- ja opetustoimintaa. Yksikkö antaisi
ja koordinoisi liikennelääketieteen opetusta sekä osana
lääkärikoulutusta että sen jatkokoulutusta.
Samalla se osallistuisi lääketieteellisenä toimijana
liikenneturvallisuuden kehittämis- ja tutkimustoimintaan
yhteistyössä lääketieteen eri
osa-alueiden, olemassa olevien liikenneturvallisuusorganisaatioiden
ja yliopiston laitosten sekä Liikennevakuutuskeskuksen
ja onnettomuustutkinnan kanssa. Yksikköön voitaisiin
sijoittaa vaikeiden ajokykyarvioiden suorittamisen palvelutoimintaa.
Sellaisena se voisi myös parantaa ja tehostaa sairauksien
osuuden selvittämistä onnettomuuksien synnyssä,
vähentää sairauksista riippuvaisten onnettomuuksien
osuutta, edistää ihmisen havainto- ja toimintavirheitä tai
niiden vaikutuksia vähentävien teknisten ratkaisujen
arviointia ja yleistymistä. Samalla voitaisiin kehittää ja
yhdenmukaistaa ajokorttilääketieteellistä ajokyvyn
arviointia siten, että päätökset
olisivat mahdollisimman tarkoin perusteltuja ja oikeudenmukaisia
sekä arvion tekijän että arvioitavan
kannalta. Arvioiden perusteella tehdyt tutkimustulokset olisivat
liikenneturvallisuus- ja lainsäädäntötyön
käytössä.
Valiokunta toteaa, että hankkeen pahin este eli rahoitus
on osittain ratkaisematta. Helsingin yliopiston lääketieteellisen
tiedekunnan 26.1.2006 asettaman arviointiryhmän arvioinnin
perusteella noin 400 000 euron vuosibudjetilla saataisiin alkuun
liikennelääketieteen opetus ja tutkimus yhteiskunnan
ylläpitämänä toimintona. Valiokunta
esittää,
että valtiovarainvaliokunta lisää momentille
29.50.10. 400 000 euroa, jotta Helsingin yliopiston lääketieteelliseen
tiedekuntaan perustettaisiin liikennelääketieteen
yksikkö.
Perusväylänpito
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perusväylänpidon
rahoitus on ollut jo pitkään alempi kuin liikenne-
ja viestintäministeriö ja väylävirastot
ovat perustellusti esittäneet. Valiokunta toteaa, että perusväylänpidolla
tulee taata olemassa olevan väyläverkon palvelutaso
ja liikenneturvallisuus, ja pitää tilannetta huolestuttavana,
koska rahoitusvajeen pitkään jatkuessa on uhkana,
että ajaudutaan merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin
sekä suuriin kertainvestointitarpeisiin.
Tieverkko
Talousarvioesityksessä on vuonna 2007 aloitettavia
väylähankkeita sopimusvaltuudeltaan noin 800 miljoonan
euron arvosta, joista vuodelle 2007 aiheutuu rahoitusta 27 miljoonaa
euroa. Lisäksi on tehty periaatepäätös
yhden hankkeen aloittamisesta vuoden 2008 aikana. Näillä päätöksillä on
käytännössä pantu täytäntöön
liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmän väyläohjelman
ensimmäisen vaiheen investoinnit. Koko hallituskauden aikana
aloitettavien hankkeiden määrä vastaa
parin edellisen hallituskauden tasoa.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että uusia hankkeita käynnistetään
ja että pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta väyläohjelman
prioriteettijärjestystä on noudatettu. Tämä on
askel pitkäjänteisen päätöksenteon
suuntaan. Ruotsissa laajemmat väyläinvestoinnit
on poistettu vuotuisesta talousarvioesityksestä ja niiden
rahoitus perustuu pitkäjänteisempään
suunnitteluun. Valiokunta toteaakin, että suunnittelu ei
kuitenkaan vielä vastaa Ruotsin mallin mukaista pitkäjänteisyyttä eikä liikenne-
ja viestintäministeriön 12.4.2005 asettaman ns.
Vuorian työryhmän peräänkuuluttamaa
pitkäjänteisyyttä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtakunnallisesti
tärkeä on myös alemmanasteinen tieverkko.
Se ei ole sitä vain asutuksen ja asukkaiden kannalta vaan
myös elinkeinoliikenteen ja erityisesti teollisuuden toimitusten
kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että perustienpidossa pidetään huolta
alemmanasteisen tieverkon yleiskunnosta ja erityisesti tierunkojen
kunnosta.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että perustienpidon
rahoitusesitykseen akuutti lisäystarve on ainakin 70—80
milj euroa. Vaikeuksissa ovat mm. alueelliset pienet investoinnit, jotka
ovat sekä liikenneturvallisuushankkeita että myös
elinkeinoelämän kannalta tärkeitä pieniä parannusinvestointeja.
Yksityistiet.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös yksityisteiden hallintoon ja ylläpitoon,
koska yksityistiet muodostavat Suomessa tärkeän
osan alemmanasteista tieverkostoa. Valiokunta toteaa, että vuoden
2007 talousarvioesityksessä on momentille 31.25.50. Valtionapu
yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen varattu 2 miljoonaa
euroa vähemmän kuin kuluvan vuoden talousarviossa.
Tarve yksityisteiden kunnossapidolle ei ole muuttunut.
Rataverkko
Valiokunta pitää perusradanpitoon momenttiin 31.40.21
sisältyvien korvausinvestointien määrää riittämättömänä.
Peruskunnostus on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tehtävä liikennemääristä riippuen
keskimäärin 30 vuoden väliajoin.
Talousarvioesityksessä esitetty perusradanpidon rahoitus
merkitsee sitä, että yli-ikäisen päällysrakenteen
määrä tulee vuonna 2007 kasvamaan ja
radan kunnosta johtuvat liikennöintirajoitukset tulevat
kaksinkertaistumaan 300 kilometristä vuonna 2006 600 kilometriin
vuonna 2007. Tämän seurauksena VR ei pysty hyödyntämään
taloudellisesti järkevällä tavalla uutta nopeata
kalustoaan. Jos rahoitus jatkuisi seuraavina vuosina kehysrahoitustasolla,
merkitsisi se sitä, että liikennerajoituksia olisi
vuonna 2011 yli 900 km ja että jo vuonna 2008 joudutaan
sulkemaan liikenteeltä joitakin vähäliikenteisimpiä rataosia.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että momentin
31.40.21 korvausinvestointirahaa tulisi kasvattaa vähintään
170 miljoonaan euroon.
Perusväylänpidon rahoitustarve
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perusväylänpidon
rahoitustaso on pitkään ollut alle sen tason,
mitä väylävirastot ovat perustellusti esittäneet.
Vuoden 2007 talousarvioesityksessä sekä perustienpidon
että perusradanpidon rahoitustaso on kustannustason nousu
huomioon ottaen reaalisesti alempi kuin kuluvana vuonna. Perusväylänpidolla
tulisi kuitenkin turvata olemassa olevan väyläverkon
palvelutaso ja liikenneturvallisuus. Pitkäjänteisen
politiikan merkitys perusväylänpidossa on hyvinkin
yhtä merkittävää kuin uusissa
väylähankkeissa. Valiokunta toteaa, että vaje
on kumuloitunut jo useita vuosia ja että vuosittainen lisärahoitustarve
on jopa 100 miljoonaa euroa.
Merenkulku
Valiokunta kantaa huolta merenkulun ja sisävesiliikenteen
tulevaisuudesta suomalaisena elinkeinona. Merenkulun merkitys Suomen
ulkomaankaupalle on huomattava, ja huoltovarmuusnäkökohdista
on tärkeää, että merenkulku
säilyy suomalaisena elinkeinona.
Tonnistovero
Suomessa on voimassa tonnistoverolainsäädäntö,
jota varustamot ovat pitäneet epäonnistuneena,
ja vain kahta hiekkajaalaa Saimaalla liikennöivä varustamo
on ottanut tonnistoveron käyttöön. Varustamojen
taholta on yleisesti viitattu siihen, että Suomen tonnistoverolainsäädäntö on saatettava
kilpailukykykyiseksi muissa yhteisön jäsenmaissa
olevien järjestelmien kanssa.
Suomen tonnistoverojärjestelmässä on
alan näkökulmasta nähty kolme kielteistä piirrettä. Ensinnäkin
tax-free-myynti on tonnistoveron ulkopuolella, toiseksi tonnistoverokausi
on pitkä eli kymmenen vuotta ja kolmanneksi on ns. piilevän
verovelan käsittely.
Valiokunta korostaa, että Suomeen on saatava aikaan
muiden EU:n jäsenvaltioiden tapaan kilpailukykyinen tonnistoverojärjestelmä.
Ennen tonnistoverojärjestelmän valmistumista ja käyttöön
ottoa voitaisiin nopeasti ottaa käyttöön nykyisen
verojärjestelmän lisäksi alushankintavaraus.
Ratkaisevat kysymykset Suomen merenkulun kannalta
Valiokunta toteaa, että seuraavaan hallitusohjelmaan
on ehdottomasti saatava kirjattua keskeiset Suomen kauppamerenkulkua
ja meriklusteria edistävät toimenpiteet, jotta
Suomen kauppalaivasto, suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys
ja osaaminen, meriklusterin lujittaminen sekä Suomen huoltovarmuus
saadaan turvattua myös jatkossa. Suomen tulee ryhtyä toimenpiteisiin,
jotta merenkulun toimintaedellytykset Suomessa vastaavat muissa
EU:n jäsenvaltioissa olevia edellytyksiä ja etenkin
lähinaapurimme Ruotsin edellytyksiä. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että hallitus pikaisesti ryhtyy toimenpiteisiin tonnistoveron
uudistamiseksi, alushankintavarausjärjestelmän
voimaan saattamiseksi nykyisessä verojärjestelmässä,
investointitukien ja/tai valtiontakausten käyttöön
ottamiseksi sekä kauppa-alusluettelolain kokonaisuudistuksen
toteuttamiseksi ja esittää, että
valtiovarainvaliokunta ottaa asiaa koskevan lausuman
mietintöönsä.
Teemapaketti vesiväylien palvelutason ja turvallisuuden
varmistamiseksi
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen vesiväylillä on
lukuisia kohteita, jotka eivät palvelutasoltaan eivätkä turvallisuudeltaan vastaa
vesiliikenteen vaatimuksia.
Väylien palvelutason ja turvallisuuden parantamiseksi
liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmän väyläohjelmassa
esitetään teemapaketin "Vesiväylien palvelutason
ja turvallisuuden varmistaminen" toteuttamista vuosina 2007—2008. Ainoana
väyläohjelman ensimmäisen vaiheen teemoista
näyttää kuitenkin rahoitusta vaille jäävän
merenkulun teemapaketti (momentilla 31.30.21.), kokonaisarvoltaan
8 miljoonaa euroa, josta vuodelle 2007 oli suunniteltu 4 miljoonaa
euroa. Valiokunta korostaa merenkulun merkitystä Suomen
ulkomaankaupalle ja katsoo, että meri- ja sisävesiväylien
turvallisuuteen ja navigoitavuuteen liittyvät pienet hankkeet
tulisi toteuttaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että teemapaketti voidaan aloittaa vuonna 2007.
Venäjän liikenne
Valiokunta toteaa, että momentilta 31.24.21. on tarkoitus
käyttää määrärahaa
Vaalimaan rajanylityspaikan liikennejärjestelyjen rakentamiseen 3
miljoonaa euroa vuonna 2007 ja 7,3 miljoonaa euroa vuonna 2008.
Hankkeen lähtökohtana on kahden aseman toimintamalli,
jossa nykyinen asema ja siihen liittyvät ajoväylät
jäävät henkilöliikenteen käyttöön
ja tavaraliikenteelle rakennetaan uusi asemarakennus ja siihen liittyvät ajoväylät
ja tarkastusalueet.
Valiokunta toteaa, että rajanylitysliikenteen turvallisuuden
ja sujuvuuden edistäminen edellyttävät
asianmukaista infrastruktuuria, riittävää tarkastushenkilöstöä sekä tiivistä viranomaisyhteistyötä
kansallisella
ja kansainvälisellä tasolla. Keskeistä on
edelleen myötävaikuttaa Venäjän
viranomaisiin, jotta nämä toimeenpanisivat suunnitelmansa
vähentää raja-asemilla työskentelevien
virkakuntien määrää Suomen mallin kaltaiseksi.
Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että Suomen ja
Venäjän välisessä maantieliikenteessä on
lukuisia asioita, joissa on eriarvoisuutta Suomessa ja Venäjällä rekisteröityjen
kuorma-autojen välillä. Nämä koskevat
mm. viisumin saantia, poikkeuslupien hankkimista ylimassan tai muun
vastaavan syyn vuoksi, erisuuruisia tullitta sallittujen polttoaineiden
tuontimääriä ja erikoiskuljetuslupien
saantia. Viranomaistoiminta Suomessa ja Venäjällä poikkeaa
toisistaan mm. valvonnan, sakotuksen ja puutavarakuljetusten tarkastusten
osalta ja saattaa siten suomalaiset ja venäläiset
toimijat eriarvoiseen asemaan. Valiokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta selvittää mahdollisuuksia
Venäjän liikenteen ongelmien poistamiseksi ja
vähentämiseksi.
Suomen ja Venäjän väliseen liikenteeseen
liittyvänä talousarvioesityksessä aloitetaan
myös uusi teemahanke "Rautateiden tavaraliikenteen edistäminen
itäisessä Suomessa". Rahoitusta käytetään
Suomen ja Venäjän logististen yhteyksien parantamiseen,
ja valiokunta pitää sitä tärkeänä Suomen
ja Venäjän liikenteen kehittämiselle.
Teemahankkeen vaatima määräraha on 25 miljoonaa
euroa.
Muuta
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä vielä valtiovarainvaliokunnan
huomiota siihen, että vesikulkuneuvorekisterilain
EV
102/2006 vp — HE 39/2006
vp laiksi vesikulkuneuvorekisteristä säätämisestä aiheutuu maistraattien
toiminnalle yhteensä 1 520 000 euron rahoitustarve vuosien
2007 ja 2008 talousarvioihin. Vesikulkuneuvorekisterin perustaminen
aiheuttaa venerekisterissä jo olevien tietojen päivityksen
osalta maistraateille kustannuksia sisäministeriön
arvioiden mukaan 8 euroa muutosilmoitusta kohden. Maistraateille
lain 31 § 5 momentin siirtymäsäännöksen
maksuttomuudesta aiheutuva kertaluonteinen kustannuslisäys
on siten työvoiman osalta noin 1 400 000 euroa.
Lisäksi on otettava huomioon lakiesityksen perusteluissa
mainitut tietojärjestelmän uudistamiskustannukset
120 000 euroa. Valiokunta painottaa, että rekisterihallinnon
vuoden 2007 ja 2008 määrärahoihin on
siten välttämätöntä saada
yhteensä 1 520 000 euron suuruinen kertaluonteinen
lisäys vesikulkuneuvorekisterin perustamisen johdosta,
ja esittää,
että valtiovarainvaliokunta lisää maistraattien
toimintamomentille 1 520 000 euroa.