Ehdotus

Komissio on ehdottanut PNR-tietojen käyttöä lainvalvontatarkoituksiin koskevien sääntöjen hyväksymistä puitepäätöksenä poliisiyhteistyötä koskevan SEU 29 artiklan, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen helpottamista jäsenvaltioiden välillä koskevan 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä puitepäätösten antamista EU-sopimuksen VI osaston alalla koskevan 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.

Useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet oikeusperustaa koskevissa keskusteluissa, että niiden arvioon vaikuttaa EY-tuomioistuimen käsiteltävänä ollut asia C-301/06 Irlanti v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, joka koskee teletunnistetietojen tallentamista koskevan direktiivin 2006/24/EY oikeusperustaa. Tästä syystä oikeusperustaa koskevan kysymyksen ratkaisemisessa päätettiin odottaa kyseistä tuomioistuimen tuomiota, joka annettiin helmikuussa 2009. Tuomioistuin torjui tuomiossa Irlannin kanteessaan esittämän näkemyksen, jonka mukaan EY-sopimuksen nojalla annetun teletunnistedirektiivin painopisteenä ei ole sisämarkkinoiden toiminta, vaan direktiivin ainoana tai ainakin pääasiallisena tarkoituksena on rikosten tutkinta, selvittäminen ja syyteharkinta. Tuomioistuimen mukaan useat jäsenvaltiot olivat huomanneet, että sähköiseen viestintään liittyvät tiedot ovat tehokas keino selvittää ja torjua rikoksia, terrorismi mukaan lukien, joten ne asettivat palvelujen tarjoajille velvollisuuksia, jotka liittyvät kyseisten tietojen säilyttämiseen. Tällä oli huomattavia taloudellisia seurauksia palvelujen tarjoajille, koska niistä voi aiheutua merkittäviä investointeja ja käyttökustannuksia. Lisäksi kansallisten toimien välillä oli merkittäviä eroja, erityisesti säilytettyjen tietojen luonteen ja tietojen säilytysajan osalta. Oli myös ennakoitavissa, että jäsenvaltiot, jotka eivät vielä olleet antaneet säännöstöä tietojen säilyttämisestä, antaisivat alalla sääntöjä, jotka olisivat omiaan edelleen lisäämään eroja voimassa olleiden kansallisten toimien välillä. Kansallisten säännöstöjen erot olisivat omiaan vaikuttamaan suoraan sisämarkkinoiden toimintaan, ja tämän vaikutuksen voitiin ennakoida pahentuvan. Tästä syystä sisämarkkinoiden toimivuus oli mahdollista taata yhteisillä säännöillä.

Tuomioistuin katsoi, että teletunnistedirektiivin säännöksillä pyritään lähentämään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Siinä säädetyt toimet eivät sellaisinaan edellytä jäsenvaltioiden viranomaisten lainvalvontatoimia. Palvelujen tarjoajien on säilytettävä vain niitä tietoja, joita tuotetaan tai käsitellään kyseessä olevien viestintäpalvelujen yhteydessä ja jotka näin liittyvät kiinteästi palvelujen tarjoajien liiketoiminnan harjoittamiseen. Teletunnistedirektiivillä säännellyt toimet eivät riipu rikosasioissa mahdollisesti tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön täytäntöönpanosta. Direktiivillä ei yhdenmukaisteta toimivaltaisten kansallisten lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeutta eikä myöskään tietojen käyttöä ja vaihtoa näiden viranomaisten välillä, jotka kuuluvat unionisopimuksen VI osaston soveltamisalaan.

Neuvoston oikeuspalvelu on antanut komission ehdotusta koskevan lausunnon, jossa se esittää ehdotuksen jakamista kahtia. Oikeuspalvelun näkemyksen mukaan ne toimenpiteet, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan vaatimaan lentoliikenteen harjoittajia ja välittäjiä keräämään, säilyttämään ja siirtämään tai saattamaan niiden toimivaltaisten poliisi- tai muiden lain noudattamista valvovien viranomaisten saataville PNR-tietoja rikollisuuden ehkäisemiseksi, tulee toteuttaa meri- ja lentoliikennettä koskevan SEY 80 artiklan 2 kohdan nojalla. Oikeuspalvelu katsoo, että kyseinen oikeusperusta antaa yhteisölle hyvin laajan toimivallan toteuttaa toimenpiteitä lentoliikenteen alalla. Muut ehdotuksen sisältämät toimenpiteet tulisi oikeuspalvelun näkemyksen mukaan toteuttaa SEU 30 artiklan 1 kohdan nojalla. Neuvoston oikeuspalvelu on katsonut, ettei teletunnistetuomiolla ole vaikutusta sen aiemmin esittämään tulkintaan.

Ensimmäisen ja kolmannen pilarin välistä rajanvetoa vastaavissa asioissa koskevaa oikeuskäytäntöä on suhteellisen vähän, eikä se ole täysin kattavaa. Oikeuskäytännöstä on mahdollista löytää sekä komission että neuvoston oikeuspalvelun esittämiä arvioita tukevia näkökohtia.

Valtioneuvoston kanta

Suomella on yleinen tarkasteluvarauma ehdotukseen kansallisen kannanmuodostuksen ollessa kesken.

Valtioneuvosto katsoo oikeusperustan osalta, että kyseessä on tulkintakysymys, jossa on löydettävissä sekä komission että neuvoston oikeuspalvelun esittämää tulkintaa tukevia näkökohtia. Valtioneuvosto katsoo, ettei oikeusperustan valintaan ole tarpeen ottaa lopullista kantaa vielä asian tässä käsittelyvaiheessa, sillä Lissabonin sopimuksen mahdollinen voimaantulo vaikuttaa myös oikeusperustan valintaa koskevaan kysymykseen.