Perustelut

Liikenne- ja viestintävaliokunta on keskittynyt tässä lausunnossa käsittelemään Tielaitoksen liikelaitostamista, huoltovarmuutta ja kauppa-aluskantaa, radanpitoa sekä lentoliikennettä. Lisäksi valiokunta on perustuslakivaliokunnan pyynnön mukaisesti tarkastellut toimialaansa kuuluvia, sen omasta ehdotuksesta hyväksyttyjä, kertomuksessa selostettuja eduskunnan lausumia.

Tielaitoksen liikelaitostaminen

Päättäessään 13.6.2000 tielaitosuudistuksesta eduskunta edellytti, että hallitus laatii liikennevaliokunnalle vuosittaisen seurantaraportin tiehallintomuutoksesta. Valiokunta on kyseisen vuosittaisen raportin pohjalta käsitellyt Tielaitoksen liikelaitostamista asian LiO 1/2003 vp yhteydessä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uudistus on edennyt lähes suunnitellulla tavalla. Alan yritykset ovat pitäneet tärkeänä Tiehallinnon uuden hankintastrategian valmistelua, joskin ne katsovat, että hankintastrategia ei kaikin tavoin ota huomioon nykyistä palvelujen tarjontaa. Valiokunta kiinnittää huomiota hoitourakoiden laajuuteen ja kestoon ja katsoo, että tulisi pyrkiä edistämään myös pienempien urakoitsijoiden mahdollisuuksia osallistua niihin.

Eduskunta on lausumassaan edellyttänyt, että henkilökuntaa ei lomauteta, ei irtisanota eikä pakkosiirretä työssäkäyntialueelta toiselle siirtymäkauden aikana ja että hallitus laatii yhdessä kuntasektorin kanssa sille osalle Tielaitoksesta vapautuvaa henkilökuntaa, jolle ei ole käyttöä Tiehallinnossa tai Tieliikelaitoksessa, sijoitusohjelman muulle julkiselle lohkolle käyttäen apunaan mm. vakanssisiirtoja. Henkilöstön sopeuttaminen uudistukselle sovitun siirtymäajan loppuun mennessä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan edennyt pääosin Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen suunnitelmien mukaisesti. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ensi vuonna puolet hoitourakoista kilpailutetaan ja tämän seurauksia on vielä mahdotonta ennustaa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että seurataan henkilöstötilanteen kehitystä uudistuksen edetessä myös eduskunnan hyväksymien lausumien valossa.

Huoltovarmuus ja kauppa-aluskanta

Valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista 8 päivänä toukokuuta 2002 todetaan, että kuljetusalan varautumisessa pääpaino on merikuljetusten sekä peruselintarvike- ja energiahuollon vaatimien kuljetusten turvaamisessa. Ulkomaankaupan kuljetusten turvaamiseksi ylläpidetään riittävää jäävahvisteista aluskalustoa sekä ilmakuljetuskalustoa. Päätös perustuu huoltovarmuuden turvaamisesta 18 joulukuuta 1992 annettuun lakiin (1390/1992). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan huoltovarmuuden kannalta olennaista on, että varustamon omistamat ja kauppamerenkulkuun vuokraamat alukset on merkitty Suomen alusrekisteriin ja ne käyttävät Suomen lippua. Silloin ne ovat Suomen lainsäädännön alaisia kaikissa suhteissa.

Huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi ja muutoinkin valiokunta pitää tärkeänä aluskannan ylläpitämistä, mikä edellyttää samanlaisia merenkulun toimintaedellytyksiä kuin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on päädytty myöntämään merenkulun tukia, jotka asettavat suomalaiset varustamot eriarvoiseen tilanteeseen kuin tärkeimmissä EU:n merenkulkuvaltioissa.

Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991) 1 §:n 1 momentin mukaan ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon voidaan merkitä lastialus ja sellainen muu alus, joka on tarkoitettu pääasiallisesti lastin kuljettamiseen, kun alus on merkitty Suomen alusrekisteriin. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaan tukea voidaan myöntää aluksella varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle yhteisölle. Tonnisto ei kuitenkaan tämän tukimuodon myötä ole kasvanut, koska uudishankinnat on pääosin rekisteröity ulkomailla.

Toisena keinona estää ulosliputus on valmisteltu ja voimaansaatettu uusi marraskuun 20 päivänä 2002 voimaan tullut tonnistoverolaki (467/2002), joka säätää tonnistoverotuksesta varustamojen vaihtoehtona normaalille yritysverotukselle. Varustamot vapautuisivat yritysverosta maksaessaan aluksen vetoisuuden mukaan määräytyvän tonnistoveron. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että uusi lainsäädäntö on muotoiltu siten, etteivät varustamot näe edellytyksiä siirtyä sen piiriin. Näin ollen lailla ei ole niitä vaikutuksia, joihin sillä alun perin on tähdätty.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että merenkulun toimintaedellytyksiä on seurattava ja että on pyrittävä siihen, että merenkulku säilyy elinvoimaisena suomalaisena elinkeinona. Tässä tulee käyttää keinoja, jotka antavat Ruotsin hyväksymää järjestelmää vastaavat toimintaedellytykset.

Radanpito

Valiokunta toteaa, että rataverkolle asetettujen nopeusrajoitusten määrä on säilynyt noin 350 raidekilometrin tasolla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan VR uusii kalustoaan palvelutasonsa kehittämiseksi. Tällöin rataverkon ylläpitoon ja kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota ja sille osoitettua rahoitusta lisätä nykytasosta, jotta VR:n uudistettua kalustoa voidaan käyttää, ilman että rataverkon alhainen kunto asettaa rajoituksia. Tämä koskee varsinkin nopeiden junayhteyksien kehittämistä. Erityisen tärkeinä rataverkon osuuksina valiokunta pitää pohjoisen päärataa ja itärataa.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen tilanne on 11.9.2001 jälkeen muuttunut ratkaisevasti ja lentoyhtiöiden toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Eduskunta on 20.12.2002 edellyttänyt, että lentoliikenteen tukemiseen liittyvät kysymykset selvitetään perusteellisesti. Lentoliikenteen tilannetta ovat edelleen vaikeuttaneet tänä vuonna esiintyneet sars-tapaukset. Tämän vuoksi valiokunta kiinnittää huomiota lentoliikenteen tilanteeseen ja katsoo, että sen toimintaedellytyksiä on seurattava ja tarvittaessa ryhdyttävä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi, että valtio ottaa vastatakseen lisääntyneistä turvajärjestelyistä aiheutuneet kustannukset.

Eduskunnan lausumat

Liikenne- ja viestintävaliokunta ei pidä hallituksen kertomuksessa selostettuja toimenpiteitä riittävinä, vaan katsoo, että seuraavat liikennevaliokunnan aloitteesta hyväksytyt eduskunnan lausumat ovat edelleen tarpeellisia ja ne tulee säilyttää hallituksen kertomuksessa:

• Digitaalisen lähetystoiminnan toimiluvat ja rahoitussuunnitelmat

  HE 34/1998 vp (s. 221)

• Huoltovarmuus, kauppa-aluskanta

  HE 14/1999 vp (s. 221—222)

• Tielaitoksen liikelaitostaminen

  HE 25/2000 vp (s. 222—224)

• Postitoiminta

  HE 74/2000 vp (s. 224—225)

• Lastialusten määrä ja kilpailuedellytykset

  HE 129/2000 vp (s. 226—227)

• Yksityisteiden valtionapu

  HE 166/2000 vp (s. 227)

• Suomen kauppalaivaston kilpailukyvyn edistäminen

  HE 144/2001 vp (s. 229)

• Keinottelu erilaisilla alusten konetehoa ilmoittavilla todistuksilla

  HE 38/2002 vp (s. 229—230)

• Rattijuopumuksien vähentäminen

  LA 99/2002 vp (s. 231)