Yksityiskohtaiset perustelut

1 §. Vesikulkuneuvorekisterin käyttötarkoitus.

Merenkulkulaitos on asiantuntijakuulemisessa kiinnittänyt huomiota siihen, että rekisterin käyttö polttoaineiden verotukseen liittyvään valvontaan ei sovellu rekisterin käyttötarkoitukseen. Euroopan yhteisön polttoaineveroa koskevat säännökset eivät ole kansallisesti voimassa, ja ne eivät mahdollisesti edes tulisi koskemaan kaikkia vesikulkuneuvoja. Kaikki vesikulkuneuvot nykyisessäkään rekisterissä eivät ole huviveneitä, ja valtion ja kuntien vesikulkuneuvojen tullessa rekisterin piiriin eivät polttoaineveroa koskevat säännökset koskisi niitä, koska ne eivät ole huviveneitä. Valiokunta korostaa tämän lisäksi, että Euroopan yhteisön polttoaineveroa koskevista säännöistä, niiden soveltamisalasta ja voimaantulosta ei myöskään ole vielä tarkkaa tietoa. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi poistettavaksi rekisterin toissijaista käyttötarkoitusta koskevan säännöksen siitä, että rekisteriä käytetään myös polttoaineiden verotukseen liittyvään valvontaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa pykälän viimeisen virkkeen poistettavaksi.

5 §. Poikkeukset rekisteröintivelvollisuudesta.

Merenkulkulaitos on asiantuntijakuulemisessa katsonut, että veneilyn turvallisuutta voidaan lisätä ottamalla rekisteriin mukaan valtion ja kuntien hallinnolliset vesikulkuneuvot, jotka kuuluisivat esityksen 4 §:n rekisteröintirajoihin. Merenkulkulaitoksen markkina- ja tuotevalvonnan osalta luotettavampi ja kattavampi tietorekisteri palvelee paremmin tarvetta saada tiedot rekisteristä muista samaa tyyppiä olevista vesikulkuneuvoista, erityisesti silloin kun Merenkulkulaitokselle on tullut tieto vaarallisesta vesikulkuneuvosta ja vesikulkuneuvon omistajalle tai haltijalle tulee antaa tämä tieto. Valtio ja kunnat saattavat käyttää samoja vesikulkuneuvoja kuin kuluttajat. Lisäksi nk. työvenesäännöstö kuuluu Merenkulkulaitoksen valvontaan.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen omistuksessa tai hallinnassa olevia vesikulkuneuvoja ei tule merkitä nyt säädettävään rekisteriin. Valiokunta toteaa, että puolustushallinnon vesikulkuneuvot ja alukset ovatkin perinteisesti olleet yleisen rekisterin ulkopuolella. Perusteluna on ollut tarve pitää tietyiltä osin tiedot puolustusvoimien alusten varustuksesta ei-julkisina. Tämän lisäksi merivoimat pitää rekisteriä sen omistuksessa ja hallussa olevista aluksista.

Valiokunta toteaa, että tällöin lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen vesikulkuneuvojen lisäksi alusrekisterilain perusteella rekisteröitävät alukset, kalastusalusrekisteriin merkittävät alukset ja pelkästään kilpailukäytössä olevat vesikulkuneuvot. Tällä ehdotetulla muutoksella saadaan kaikki rekisteröintirajojen puitteissa olevat hallinnolliset vesikulkuneuvot keskitettyä yhteen rekisteriin, eikä valtion ja kuntien tarvitse ylläpitää omia erillisiä rekistereitä muutoin kuin tämän lain ulkopuolelle jäävien vesikulkuneuvojen osalta. Tämän lisäksi kattavampi rekisteri tukee myös meripelastuskeskusten valvontatoimintaa.

Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen pykälän muotoiluihin.

9 §. Rekisteritodistus.

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti lainsäädäntövallan delegoinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnitetään yleisesti huomiota valtuuttavan säännöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen. Oikeusministeriö onkin kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että 1 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta on aiheellista täsmentää koskemaan sitä, mitkä rekisteriin talletetut tiedot merkitään rekisteritodistukseen. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluihin.

19 §. Yksittäisten julkisten tietojen luovuttaminen.

Lakiehdotuksen 19 §:ssä säädetään julkisten tietojen luovuttamisesta. Sen mukaan voidaan luovuttaa myös vesikulkuneuvon omistajan ja haltijan osoite- ja yhteystiedot. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan henkilön osoite- ja muut yhteystiedot voivat olla salassa pidettäviä, minkä lisäksi lakiehdotuksen 24 §:n 2 momenttiin sisältyy julkisuuslain mainittua säännöstä asiallisesti vastaavat säännökset rekisteröidyn oikeudesta saada kieltää henkilötietojensa luovuttaminen tietyin edellytyksin. Oikeusministeriö on kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että lakiehdotuksen 19 §:n suhdetta edellä mainittuihin säännöksiin on syytä selkeyttää.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentin säännöksen täsmentämistä koskemaan julkisia tietoja vesikulkuneuvon omistajan ja haltijan nimestä ja koetunnuksen saaneesta elinkeinonharjoittajasta sekä näiden osoite- tai muita yhteystietoja. Valiokunta toteaa, että lisättäväksi ehdotetulla sanalla "muista" säännös vastaa muualla laissa, mm. julkisuuslaissa, käytettyä käsitteistöä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

20 §. Julkisten tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tietoja poliisille voidaan luovuttaa sähköisen käyttöyhteyden kautta pelastus- ja valvontatoimintaa varten. Ehdotetussa muodossa luovutettavien tietojen käyttötarkoitus ei sisältäisi rikoksen ennalta estämistä, selvittämistä, syytteeseenpanoa eikä poliisitutkintaa. Keskusrikospoliisi on ehdottanut säännöstä muutettavaksi niin, että poliisille luovutetaan tietoja säännöksessä mainitulla tavalla "poliisilain (493/1995) 1 §:ssä säädettyjen poliisin tehtävien hoitamiseksi". Säännös on tällöin poliisin osalta asiallisesti vastaavan sisältöinen ajoneuvoliikennerekisterilain (541/2003) julkisten tietojen luovuttamista sähköisessä muodossa koskevan 15 §:n 1 momentin 1 kohdan kanssa.

Valiokunta on 1 §:stä poistanut säännöksen siitä, että rekisteriä käytetään myös polttoaineiden verotukseen liittyvään valvontaan, ja tästä syystä valiokunta ehdottaa myös poistettavaksi 1 momentin 4 kohdan, jossa säädetään samasta asiasta.

Valiokunta on tämän vuoksi tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

23 §. Tietojen luovuttaminen muuhun käyttötarkoitukseen.

Lakiehdotuksen 23 §:n 1 momentin 3 kohdassa on säännökset tietojen luovuttamisesta tutkimus- ja tilastointitarkoituksiin sekä tilastotietojen luovuttamisesta. Oikeusministeriö on korostanut, että säännös on julkisuuslain ja henkilötietolain säännökset huomioon ottaen tarpeeton ja että lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi säännös on asianmukaisinta poistaa lakiehdotuksesta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kohtaa poistettavaksi.

Valiokunta toteaa, että säännöksen poistaminen aiheuttaa tarpeen muuttaa pykälän 3 momenttia siten, että siinä on viittaus vain 1 momenttiin.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

26 §. Rangaistussäännökset.

Liikenne- ja viestintäministeriö on kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että rangaistavia ovat sekä 8 että 10 §:ssä säädetyn käyttökiellon rikkominen erikseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa muotoilua muutettavaksi siten, että rangaistavuuden edellytykseksi riittää jommankumman tunnusmerkistön täyttyminen. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen pykälän muotoiluun.

29 §. Tarkemmat säännökset.

  Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota pykälässä olevaan yleiseen asetuksenantovaltuutukseen. Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti lainsäädäntövallan delegoinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnitetään yleisesti huomiota valtuuttavan säännöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteenPeVL 23/2000 vp. Samoin huomiota on kiinnitetty siihen, että lainsäädäntövallan delegointia rajoittaa perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan, ja perustuslakivaliokunta on korostanut perustuslain säännöksen lain alasta rajoittavan myös asetuksenantovallan käyttämistäHE 1/1998 vp, s. 132/I.

Oikeusministeriö onkin korostanut, että perustuslakivaliokunnan käytännön ja lakiehdotuksessa jo olevien asetuksenantovaltuuksien vuoksi näyttää ilmeiseltä, että lakiehdotuksen 29 § ei ole asianmukainen eikä myöskään tarpeellinen ja se on poistettava. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 29/2004 vp — HE 169/2003 vp, jossa perustuslakivaliokunta toteaa aiemmin torjuneensa käsityksen, että lain täytäntöönpanoon liittyvään sääntelyyn oikeuttavan valtuuden nojalla olisi mahdollista asetuksella antaa säännöksiä mistä tahansa lain alaan kuuluvasta asiasta. Perustuslain 80 §:ään perustuvasta valtuussääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksesta johtuu, että täytäntöönpanosäännösten antamiseen oikeuttavaa valtuutusta on tulkittava supistavasti. Tällaisen valtuuden nojalla voidaan antaa esimerkiksi lain voimaan tullessa välttämättömiä viranomaistoimintaa ohjaavia säännöksiä PeVL 40/2002 vp, s.7/I. Valiokunta toteaa, että nyt esitetty valtuussäännös ei näin ollen ole perustuslain kannalta ongelmallinen. Valiokunta ei tämän vuoksi muuta kyseistä valtuussäännöstä, mutta kiinnittää huomiota sen supistavaan tulkintaan.

30 §. Voimaantulo.

Liikenne- ja viestintäministeriön ilmoituksen mukaan on tarkoitus, että laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2007. Tämä on syytä lisätä lakiehdotukseen siirtymäsäännöksiin lisättävien päivämäärien vuoksi. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluihin.

31 §. Siirtymäsäännökset.

   Lakiehdotuksen 31 §:n mukaan ennen ehdotetun lain voimaantuloa annetut rekisteritunnukset säilyvät entisellään. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että esimerkiksi nykyisissä järjestöjen rekistereissä olevat purjenumerot voidaan konvertoida viranomaisrekisterin käyttämiksi rekisteritunnuksiksi. Sen sijaan rekisteritiedot on ilmoituksella saatettava ehdotetun lain mukaisiksi. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan tämä menettely on tarpeen, jotta rekisterin tietosisältö saadaan luotettavaksi. Tämän vuoksi tiedot täytyy tarkistaa siirtymäajan kuluessa. Valiokunta toteaa, että asiaa ei valitettavasti voida tehdä viranomaistyönä, koska työ vaatisi yli 100 000 yhteydenottoa. Tämän lisäksi rekisterissä on arvioiden mukaan n. 10 000—20 000 sellaista vesikulkuneuvoa, joita ei enää ole olemassa. Uutena tietona rekisteriin tulee henkilötunnus, jonka toki voi saada suoraan väestötietojärjestelmästä, mutta tunnus voidaan silloin yhdistää väärään henkilöön. Vesikulkuneuvojenkin tiedot on syytä tarkistaa.

Nykyisessä rekisterissä olevat vesikulkuneuvot on ilmoitettava muutosilmoituksella rekisteriin kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta ja uudet vesikulkuneuvot vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Valiokunta katsoo, että ei ole oikein, että kansalaiset, jotka ovat asianmukaisesti rekisteröineet vesikulkuneuvonsa moottorivenerekisteriin, joutuvat maksamaan siitä, että rekisteriä muutetaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa uutta 5 momenttia. Momentissa on tarkoitus säätää, että moottorivenerekisterissä olevien vesikulkuneuvojen rekisteritietoja koskevan muutosilmoituksen perusteella annettava rekisteritodistus on maksuton, jos muutosilmoitus tehdään 1 päivään lokakuuta 2008 mennessä ja jos ilmoitus koskee moottorivenerekisterissä olevien rekisteritietojen saattamista tämän lain mukaisiksi. Valiokunta ehdottaa vuoden maksutonta aikaa. Tämä toimii ensinnäkin kannustimena hoitaa rekisteröinti muutoksen astuttua voimaan. Toisaalta on kuitenkin katsottu, että on parempi, että aika ei ole liian lyhyt, jotta maistraatteihin ei synny liiallista ruuhkaa uudelleenrekisteröinneistä.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että maksuttomuus ei koske 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua rekisteritodistusta, koska siinä on kyse kulkuneuvon tai omistajan tai muun vastaavan tiedon muuttumisesta. Nämä tiedot on joka tapauksessa rekisteröitävä, eikä velvollisuus sinällään johdu lainmuutoksesta.

Uuden 5 momentin johdosta hallituksen esityksen 5 momentti siirtyy 6 momentiksi.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että venerekisterissä on rekisteröitynä noin 186 000 venettä. Noin 180 000 muutosilmoituksesta aiheutuu maistraateille huomattava työmäärä, vaikka kustannukset eivät täysin nousisikaan uuden veneen rekisteröinnin vaatiman työmäärän mukaiseksi. Uuden rekisterin perustamisen yhteydessä on kuitenkin tehtävä muutosilmoituksiin käytännön tarkistustoimia. Lisääntynyt työmäärä koskee siirtymäaikaa, joka käytännössä painottuu ensimmäiseen vuoteen lain voimaantulosta.

Vesikulkuneuvorekisterin perustaminen aiheuttaa venerekisterissä jo olevien tietojen päivityksen osalta maistraateille kustannuksia sisäministeriön arvioiden mukaan 8 euroa muutosilmoitusta kohden. Maistraateille aiheutuva kertaluonteinen kustannuslisäys on siten työvoiman osalta noin 1 400 000 euroa. Lisäksi on otettava huomioon lakiesityksen perusteluissa mainitut tietojärjestelmän uudistamiskustannukset 120 000 euroa. Valiokunta painottaa, että rekisterihallinnon vuoden 2007 ja 2008 määrärahoihin on siten välttämätöntä saada yhteensä 1 520 000 euron suuruinen kertaluonteinen lisäys vesikulkuneuvorekisterin perustamisen johdosta.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.