Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esityksellä pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi audiovisuaalisista mediapalveluista (2007/65/EY, jäljempänä AV-direktiivi). Direktiivi on niin sanottu minimidirektiivi, eli jäsenvaltiot voivat soveltaa myös sitä yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Direktiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön pääasiassa sellaisenaan. Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä erityisesti tuotesijoittelun hyväksyttävyyden kannalta, arvioiden tuotesijoittelua toisaalta lasten oikeuksien ja suojelun sekä toisaalta toimituksellisen riippumattomuuden näkökulmista. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös lyhyiden uutisotteiden määrittelyyn ja niiden lähteen ilmoittamiseen.

Tuotesijoittelu.

Valiokunta pitää sinänsä kannatettavana ehdotettua tuotesijoittelusääntelyä, jolla pyritään mahdollistamaan uusia tapoja ohjelmien rahoittamiseen ja näin edistämään mahdollisuuksia tehdä monipuolisia ja korkeatasoisia ohjelmia. Osassa ohjelmista esiintyy jo nyt tuotantoyhteistyötä, jossa on sovittu hyödykkeiden näkymisestä ohjelmissa. Valiokunnan arvion mukaan ehdotettu sääntely, jolla sallitaan tuotesijoittelu vastiketta vastaan tietyissä ohjelmatyypeissä selkeyttää nykyistä epäselvää käytäntöä ja asettaa kotimaiset toimijat entistä tasavertaisempaan asemaan suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin.

Valiokunta tiedostaa, että lasten kannalta tuotesijoittelusta tulee käytännössä helposti piilomainontaa. Sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL 9/2009 vp) mukaan tavanomaisenkin mainonnan tunnistaminen ja erottaminen ohjelmasisällöistä on etenkin alle 8-vuotiaalle mutta myös monille alakouluikäisille vaikeaa. Vasta noin 12-vuotiaalla lapsella on kehittynyt kyky kriittiseen ymmärrykseen mainosten houkuttelevasta tarkoitusperästä ja markkinoijien pyrkimyksistä, mikäli häntä on tähän arviointiin opastettu. Lausunnon mukaan pienten lasten osalta ei voida luottaa pelkästään lasten medialukutaidon vahvistamiseen. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan huoleen ja pitää tuotesijoittelun ehdotettua täyskieltoa (28 §) lastenohjelmissa välttämättömänä.

Sivistysvaliokunta on esittänyt harkittavaksi tuotesijoittelun selkeää kieltämistä alakouluikäisten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Vähintään kiellon tulisi koskea lapsille tarkoitettuja tuotteita. Liikenne- ja viestintävaliokunnan saamassa selvityksessä korostetaan kuitenkin, että ehdotettua tuotesijoittelusääntelyä sovelletaan sekä lineaariseen televisiotoimintaan että tilausohjelmapalveluihin. Tuotesijoittelua ei voida kieltää lasten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa, koska tilausohjelmapalveluissa katsojat valitsevat itse katseluaikansa. Lisäksi on esitetty, että ehdotettu kielto koskisi erityisesti viikonloppuisin ja päiväsaikaan lähetettäviä tai uusittavia ruoka-, sisustus- ja erilaisia teemaohjelmia, joilla on televisioyhtiöille käytännössä suuri taloudellinen merkitys. Kielto heikentäisi osaltaan kotimaisten toimijoiden mahdollisuuksia kilpailla ulkomaista tarjontaa vastaan. Tämän johdosta liikenne- ja viestintävaliokunta ei voi kannattaa sivistysvaliokunnan ehdotusta. Valiokunta korostaa tuotesijoittelun osalta alan yhteisten käytännesääntöjen merkitystä ja kriittisen katsojapalautteen huomioon ottamista.

Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa sivistysvaliokunnan tavoin direktiivin 3 e artiklan 2 kohdassa mainittujen lasten ohjelmissa esitettävän sopimattoman kaupallisen viestinnän ehkäisemiseksi tarkoitettujen käytännesääntöjen merkitystä ja hallituksen lupausta seurata tilanteen kehittymistä tämänkaltaisen markkinoinnin osalta. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää erittäin tärkeänä myös vireillä olevaa kuvaohjelmalain kokonaisuudistusta, jonka puitteissa tulee voida laaja-alaisesti selvittää ja harmonisoida palvelujen tuottajien vastuut ja velvoitteet sekä tekniset ratkaisut (esto- ja tunnistusmenettelyt) lasten suojelemiseksi haitalliselta aineistolta riippumatta aineiston teknisestä lähetystavasta (televisio, radio, internet tai mobiiliratkaisut).

Vastikkeellisen tuotesijoittelun salliminen tietyissä ohjelmatyypeissä merkitsee käytännössä kaupallisten elementtien lisääntymistä ohjelman sisällä. Tämä avaa entistä selkeämmin tarpeen tiedostaa toimituksellisen aineiston asema suhteessa kaupalliseen mainontaan. Saaduissa selvityksissä on kannettu huolta piilomainonnan lisääntymisestä, kun rajanveto sallittuun tuotesijoitteluun on vaikeaa. Lisäksi on arvioitu mainoksen ja toimituksellisen aineiston rajan hämärtyvän ja sananvapaudelle tärkeän journalistisen riippumattomuuden vaarantuvan, kun uudet kaupalliset elementit voivat vaikuttaa ohjelmien sisältöön. Valiokunta viittaa ehdotettuun 28 b §:ään, jonka mukaan tuotesijoittelu ei saa vaikuttaa mm. ohjelmien sisältöön, ja korostaa pykälän perustelujen mukaisesti, että tuotesijoittelu on sallittu vain, jos se sopii luontevasti ohjelmien toimitukselliseen sisältöön ja tuotteen näyttäminen perustuu aitoon toimitukselliseen tarpeeseen. Valiokunta korostaa myös 28 b §:n 2 momentin sisältämää velvollisuutta ilmoittaa tuotesijoittelusta.

Lyhyet uutisotteet.

Hallituksen esityksessä on ehdotettu uutta momenttia tekijänoikeuslain 48 §:ään, joka koskee lähettäjäyritysten signaalioikeutta. Lähettäjäyrityksen oikeutta määrätä signaalistaan ehdotetaan rajoitettavaksi niin, että säännöksessä olevin, direktiivin mukaisin ehdoin toinen lähettäjäyritys saisi ottaa yleisöä suuresti kiinnostavasta tapahtumasta uutisraporttia varten otteen (signaalista). Otteita saisi käyttää yleisissä uutisohjelmissa, jollaisina pidetään myös urheilu-uutisia. Valiokunta korostaa, että tässä tarkoitettuja otteita saa käyttää uutislähetyksissä vasta, kun uutisoitava tapahtuma on päättynyt. Niitä ei saa myöskään käyttää lyhyisiin otteisiin perustuvien uusien tilattavien liiketoimintamallien luomiseen.

Valiokunta korostaa sivistysvaliokunnan tavoin televisioyhtiöiden keskinäisten käytännesääntöjen merkitystä hyväksyttävien lyhyiden uutisotteiden käytännön määrittelyssä. Otteiden pituuden tulee riippua niiden uutisarvosta ja uutisoinnin tarkoituksen toteutumisesta. Valiokunta pitää välttämättömänä lähteen ilmoittamisvelvollisuutta, sillä asiantuntijaselvityksen mukaan otettaessa nykytekniikalla ote toisen lähettäjäyhtiön signaalista lähteen ilmoittaminen ei voi olla käytännössä mahdotonta, muuten kuin esim. lyhyen teknisen ongelman johdosta.

Lyhyiden uutisotteiden käyttöön liittyy myös uutisoitavien urheilutapahtumien määrittely. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että sarjamuotoisessa urheilussa urheilutapahtumaksi tulisi tulkita koko sarja, jolloin uutisvälähdysoikeus koskisi yhtä pitkäkestoista tapahtumaa päiväkohtaisesti. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on kuitenkin yksiselitteistä, että direktiivin ja sen pohjalta ehdotetun urheiluotesääntelyn tarkoituksena on varmistaa yleisön tiedonsaanti nimenomaan sarjamuotoisesta urheilusta, jonka televisiointioikeuksista tehdään yksinoikeussopimuksia. Sarjamuotoisessa urheilussa kukin ottelu on yksi säännöksessä tarkoitettu tapahtuma.

Seuranta ja valvonta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että liikenne- ja viestintäministeriö ja alan valvontaviranomaiset seuraavat toiminnan ohjaamisen kannalta tärkeiden alan käytännesääntöjen kehitystä ja erityisesti lasten ja nuorten suojelua ja toimituksellista vapautta koskevia tuotesijoittelusta esiin nousevia mahdollisia ongelmia. Viestintävirastolle on taattava tässä lakiesityksessä tarkoitettuja valvontatehtäviä vastaavat riittävät resurssit. Valiokunta pitää tähän lainsäädäntöön liittyvän valvonnan kokonaistoimivuuden kannalta tärkeänä kansalaisten suoraa palautetta sekä alan toimijoille että valvontaviranomaisille. Kansalaisille tulee tarjota toimivat ja yksinkertaiset mahdollisuudet valittaa valvoville viranomaisille havaitsemistaan ongelmista ja epäkohdista.