Perustelut

Esityksessä ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi jäänmurtoavustusta koskevaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta Suomen ja Venäjän federaation välillä koskeva sopimus. Lisäksi esitykseen sisältyy tavanomainen sopimuksen voimaan saattamista koskeva lakiehdotus.

Suomen ja Venäjän välillä ei ole aikaisemmin ollut sopimusta jäänmurtoon liittyvästä yhteistyöstä. Sopimuksella osapuolet sitoutuvat jäänmurtoavustusta koskevan yhteistyön edistämiseen Itämerellä. Sopimus antaisi mahdollisuuden pyytää toiselta sopimusosapuolelta jäänmurtoon apua sellaisessa tilanteessa, jossa oma jäänmurtokapasiteetti ei riitä. Sopimus ei kuitenkaan velvoita avun antamiseen. Sopimuksessa määrätään avun pyynnöissä noudatettavista menettelytavoista, avustamisesta maksettavista korvauksista sopimisesta ja muun muassa toiminnassa sovellettavista oikeudellisista säännöksistä. Korvauksista sovittaisiin sopimuksen mukaan kaupallisella sopimuksella. Apua antavat jäänmurtajat vapautettaisiin sopimuksessa pääsääntöisesti tulli-, raja- ja muista vastaavista tarkastuksista. Sopimuksen 4 artiklan mukaan sen osapuolen jäänmurtajat, jotka antavat jäänmurtoavustusta toisen osapuolen valtion aluemerellä ja sisäisillä aluevesillä, eivät ole oikeutettuja harjoittamaan toimintaa, joka tähtää toisen osapuolen valtion puolustusta tai turvallisuutta vahingoittavien tietojen keräämiseen.

Valiokunta korostaa jäänmurron keskeistä merkitystä talvimerenkululle ja erityisesti Suomen vientiteollisuudelle. Jäänmurron on välttämätöntä toimia kaikissa olosuhteissa, myös ankarimpina jäätalvina, joita Suomessa on ollut keskimäärin 10 vuoden välein. Valiokunta pitää hyvänä, että sopimuksessa kotimaisille toimijoille luotaisiin uusia markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia ja tehtäisiin mahdolliseksi nostaa tätä kautta suomalaisten murtajien käyttöastetta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Venäjän jäänmurtokapasiteetti ei ole ollut jääolosuhteiltaan vaikeina talvina heille riittävää, joten on todennäköistä, että suomalaiselle jäänmurtokalustolle löytyy tulevaisuudessa tarvetta. Suomalaisten jäänmurtajien toteuttama jäänmurron avustustoiminta Suomen aluevesien ulkopuolella voisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan olla omiaan myös parantamaan Itämeren turvallisuutta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa jäänmurron kustannukset ovat polttoainekustannukset mukaan luettuina noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, ja pääosin nämä kustannukset on katettu kerättävillä väylämaksuilla. Esityksen perustelujen mukaan Liikennevirastolle voisi syntyä säästöjä suomalaisten jäänmurtajien toteuttaman mahdollisen avustamisen aikana, koska jäänmurtokapasiteetista ei tarvitsisi maksaa siltä ajalta kuin se on Venäjän käytössä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yleisesti jäänmurrossa tehtävässä maiden välisessä yhteistyössä voi syntyä säästöjä muun muassa siitä, jos lähimpänä oleva murtaja avustaa aluksia, jolloin huomattavia kustannuksia aiheuttava murtajien siirtymistarve vähenee.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan apua pyydettäisiin sopimuksen perusteella Suomeen vain siinä tapauksessa, ettei oma kotimainen jäänmurtokapasiteetti riitä. Lisäksi, jos kotimainen kapasiteetti olisi täysimääräisesti omassa käytössä, myöskään apua ei tällaisissa tilanteissa voitaisi lähtökohtaisesti sopimuksen perusteella antaa. Valiokunta korostaa, että kahdenväliset jäänmurtoa koskevat sopimukset eivät saa vaarantaa Suomen oman jäänmurron toimivuutta missään olosuhteissa.

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä esityksessä ehdotetulla tavalla.