Yksityiskohtaiset perustelut

1. lakiehdotus

17 §. Tien suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu.

Ehdotetun säännöksen mukaan yleisiä tiesuunnitelmia ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että säännöksen sanamuoto on ongelmallinen, koska yleissuunnitelma jouduttaisiin laatimaan asemakaava-alueella tiesuunnitelmatarkkuudella, jos yleissuunnitelma on asemakaavan vastainen. Ehdotuksen mukaan jouduttaisiin muuttamaan maakuntakaavaa, yleiskaavaa ja asemakaavaa ennen kuin yleissuunnitelma voitaisiin hyväksyä.

On tarkoituksenmukaisempaa, että yleissuunnitelma perustuu sitä tarkkuustasoltaan vastaavaan maakuntakaavaan tai yleiskaavaan. Alueiden käytön yleispiirteiden suunnittelu ja tiehankkeen alustava suunnittelu tapahtuvat tällöin samanaikaisesti. Näin yleiskaavan ja yleissuunnitelman kanssa ristiriidassa oleva asemakaava voidaan katsoa vanhentuneeksi, ja yleiskaava olisi ohjeena sekä asemakaavan että tiesuunnitelman laatimisessa. Alueiden käytön suunnittelu ja tiehankkeen suunnittelu tarkentuvat tällöin vaiheittain ja tiesuunnitelma hyväksytään sen jälkeen, kun asemakaava on hyväksytty.

Edellytyksenä yleiskaavan hyväksymiselle vastoin asemakaavaa on, että kunta ja alueellinen ympäristökeskus puoltavat asiaa. Tällä varmistetaan se, ettei yleissuunnitelmaa hyväksytä asemakaava-alueella vanhentuneen yleiskaavan perusteella.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että yleissuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa sekä että yleissuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa sillä edellytyksellä, että kunta ja alueellinen ympäristökeskus puoltavat yleissuunnitelmaa. Edelleen tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset 2 momentin muotoiluihin.

27 §. Vuorovaikutus.

Valiokunta on tehnyt kielellisen korjauksen 2 momentin muotoiluihin.

37 §. Liittyminen maantiehen.

Pykälän 1 momentin mukaan tienpitoviranomainen voi myöntää luvan maantien uudelle liittymälle tai kielletyn liittymän käytölle taikka olemassa olevan liittymän uudelle käyttötarkoitukselle. Edellytyksenä mainitaan muun muassa se, että kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö vaatii liittymän. Edellytyksenä on joka tapauksessa, että liikenneturvallisuus ei vaarannu. Tienpitoviranomaisen kokonaisharkinnassa on luvan myöntäminen ja myös mahdollisen vaihtoehtoisen luvan myöntäminen toiseen paikkaan kuin haettuun.

Tiesuunnitelmassa voidaan antaa määräyksiä myös maatalousliittymistä. Pykälän 1 momentissa säädetään, että lupa maatalousliittymälle on siinä momentissa tarkoitetulle maantielle annettava, jos liittymä ja sen sijainti on sellainen, ettei liikenneturvallisuus liittymän vuoksi vaarannu. Maatalousliittymän osalta on tienpitoviranomaisen harkintavalta hyvin rajoitettu.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maaseudulla on usein aihetta kiinteistöjen uudelleen järjestelyyn ja tämän johdosta voi myös kysymys maatalousliittymän käyttötarkoituksen muuttamisesta tulla ajankohtaiseksi. Valiokunta korostaa, että tämäntapaisissa maaseudun järkevälle asuttamiselle tärkeissä tilanteissa käyttötarkoituksen muuttamiseen tulee suhtautua myönteisesti niissä tapauksissa, joissa edellytykset maantien liittymälle täyttyvät.

40 §. Liittymän poistaminen.

Valiokunta on 2 momentissa yleisen terminologian mukaan muuttanut sanonnan "mahdollisuudesta tulla kuulluksi" sanonnaksi "tilaisuudeksi tulla kuulluksi".

52 §. Tienvarsimainonta ja -ilmoittelu.

  Tienvarsimainonnan poikkeusluvan edellytyksiä tulisi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan täsmentää ja helpottaa. Perustuslakivaliokunta toteaa, että kielto voi johtaa tarpeettomaan sananvapauden rajoittamiseen ja voi vaikeuttaa elinkeinon harjoittamista. Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että tienvarsimainonnan ja -ilmoittelun kiellon lähtökohtaisena tarkoituksena on turvata liikenneturvallisuus. Liikenneturvallisuuden perimmäisenä syynä on taata jokaisen perustuslaillinen oikeus elämään ja turvallisuuteen. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että liikenneympäristö tulee rauhoittaa eikä liikenteeseen kuulumatonta informaatiota tule lisätä. Valiokunta pitää sen vuoksi hallituksen esityksen säännöstä tarkoituksenmukaisena ja opastusta tai matkailua ensisijaisina perusteina poikkeuksen myöntämiselle. Säännöksessä mainittuna muuna sellaisena syynä tulee kuitenkin myös pitää matkailuun liittyvää, vaikkakaan ei suoranaisesti siihen kuuluvaa, elinkeinoa ja sen harjoittamista. Tällaisena on pidettävä esimerkiksi tilalta myytäviä omia tuotteita kuten marjoja ja hedelmiä tai niiden jalostustuotteita.

Ulkomainonnasta säädetään voimassa olevan lain mukaan luonnonsuojelulain 36 §:ssä ja luonnonsuojeluasetuksen 16 §:ssä. Luonnonsuojeluasetuksen 16 §:ssä säädetään siitä, että määrättyjä tilaisuuksia koskevat ilmoitukset ja mainokset saa asettaa paikalleen aikaisintaan kuukausi ennen asianomaista tilaisuutta ja ne on poistettava viikon kuluessa siitä, kun tilaisuus on pidetty. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan luonnonsuojelulain 36 § tulee tarkistettavaksi tämän lakiehdotuksen valmistelun yhteydessä. Ehdotettavassa laissa ei ole asetuksenantovaltuussäännöstä, ja valiokunta pitää muutoinkin selvempänä, että myös luonnonsuojeluasetuksen 16 §:ssä oleva tarkentava säännös otetaan 2 momenttiin.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että eri puolilla maata viranomaiset soveltavat ilmoittelua koskevia ohjeita eri tavalla jopa niin, että toistuvan tilaisuuden, kuten kesäteatterin, ilmoitus on poistettava vuorokauden kuluessa esityksestä. Valiokunta toteaakin, että esimerkiksi kesäteatteri-ilmoitukset ja muut lyhyemmän määräajan esillä olevat toistuvia tapahtumia koskevat ilmoitukset voi nyt ehdotetun muutoksen puitteissa sijoittaa järkevällä tavalla koko tapahtuman ajaksi. Valiokunta katsoo, että säännöksen noudattamista tulee valvoa ja että viranomaisohjeistuksella tulee tarvittaessa yhdenmukaistaa viranomaisten tulkinta ilmoittelusta.

Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluihin.

55 §. Asianosaiset maantietoimituksessa ja ympäristövahinkojen korvaaminen.

  Valiokunta ehdottaa, että asianosaiskäsite pykälässä olisi yhdenmukainen hallintolain (434/2003) asianosaiskäsitteen kanssa, jolloin asianosainen on toimituksen hakija ja muu henkilö, jonka oikeutta tai etua toimitus koskee. Valiokunta on näin ollen poistanut vaatimuksen, että toimituksen tulee välittömästi koskea muun henkilön oikeutta tai etua. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

56 §. Haltuunotto.

Omaisuuden poistamis- ja siirtokustannusten korvaamista koskeva säännös on asiantuntijakuulemisissa osoittautunut jossain määrin epäselväksi. Lähtökohtana liikenne- ja viestintäministeriön säädösvalmistelussa on ollut, että maanomistajan asemaa ei ainakaan nykyisestä heikennetä, jolloin omaisuuden poistamisen siirtokustannusten korvaaminen on ollut valmistelussa itsestäänselvyys, eikä korvauskäytäntöä ole ollut tarkoitus muuttaa.

Ehdotetun 56 §:n 4 momentin sanamuodon lähtökohtana on omaisuuden poistamisesta ja poiston kustannusten korvauksista sopiminen. Lunastuslain 37 §:n 1 momentissa on säännös muuttamisen kustannuksista. Valiokunta toteaa, että näillä säännöksillä omaisuuden poistojen siirtokustannusten korvaaminen on minimissään jo lainsäädännöllisesti turvattu. Valiokunta katsoo kuitenkin, että epäselvyyksien välttämiseksi on parempi lisätä nykyistä yleistielain (243/1954) 68 §:n 2 momenttia vastaava säännös kyseisen pykälän uudeksi 5 momentiksi.

Yhtenäisyyden vuoksi valiokunta ehdottaa sanan "siirtämisestä" lisäämistä myös 4 momenttiin.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

64 §. Tilusjärjestelyn edellytykset.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa tilusjärjestelyn suorittamisen edellytyksiä 2 momentissa muutettavaksi siten, että "merkittävän haitan" sijaan haitta määriteltäisiin "sanottavaksi haitaksi". Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluun.

76 §. Arvohetki ja yleisen hintatason muutoksen huomioonottaminen.

Valiokunta on tehnyt kielellisen täsmennyksen 2 momentin muotoiluun.

86 §. Maantietoimituksen rekisteröinti.

  Maanmittauslaitos ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat ehdottaneet maantielain 86 §:ään lisättäväksi osittaisrekisteröintiä koskevan 2 momentin. Valiokunta pitää hyvänä osittaisrekisteröinnin mahdollistamista, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa tämän sisältöisen uuden 2 momentin lisäämistä pykälään.

95 §. Liitännäisalueen lakkauttaminen.

  Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 1 momenttia täsmennettäväksi siten, että liitännäisalue on lakkautettava, kun sitä ei enää tarvita siihen tarkoitukseen, jota varten se on perustettu. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluun.

105 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta on tehnyt kielellisiä korjauksia 2 ja 3 momenttiin.

106 §. Muutoksenhaun rajoitukset.

  Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetään, että 106 §:n 1 momenttia täsmennetään siten, että kaavalla tarkoitetaan kyseisessä lainkohdassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa tai lainvoimaista asemakaavaa siten kuin voimassa olevassa laissakin on menetelty.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että valitusoikeutta harkittaessa on otettava huomioon se, mitä tosiasiallisesti kullakin kaavalla on hyväksytty. Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä. Siinä esitetään yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön perusratkaisut. Maakuntakaavassa ratkaistaan muun muassa teiden tarve ja yleispiirteinen sijainti eli maastokäytävä, jonka kautta tie kulkee. Tien sijainti tarkentuu vaiheittain kaavoituksen ja tiesuunnittelun edetessä. Tästä myös seuraa se, että valitusoikeus tien yksityiskohtaisesta sijainnista ja teknisistä ratkaisuista säilyy, vaikka tie sijoittuisikin maakuntakaavassa esitetylle paikalle. Tien tarpeettomuuteen ei valituksessa voitaisi kuitenkaan enää vedota, kun tie on esitetty ja tarve selvitetty maakuntakaavan yhteydessä. Kun maakuntakaavassa ratkaistaan myös tien yleispiirteinen sijainti, ei valituksessa voitaisi vedota myöskään kylän toiselta puolelta ohittaviin linjausvaihtoehtoihin. Käytännössä tällaisilla kaavasta poikkeaviin ratkaisuihin perustuvilla valituksilla ei ole mahdollisuuksia myöskään menestyä, koska tien suunnittelun tulee perustua oikeusvaikutteiseen kaavaan ja suunnitelmaa ei voida myöskään hyväksyä kaavan vastaisesti. Toisaalta, mikäli tien suunnittelun yhteydessä perustellusti voidaan osoittaa kaavan mukainen ratkaisu virheelliseksi, asia on selvitettävä tarkistuksen yhteydessä.

Edelleen tien lopullinen sijainti voi poiketa myöskin yleiskaavassa esitetystä linjauksesta. Linjauksen tarkentuessa valitusoikeus tien sijainnista säilyy siten myös yleiskaavassa esitetystä linjauksesta huolimatta. Asemakaavassa tien teknisiä ratkaisuja ei ole yleensä tarkasti määritelty. Valitusoikeus tältä osin säilyy myöskin asemakaavasta riippumatta.

Valiokunta pitää parempana, että kullakin kaavatasolla ratkaistaan sille tyypillisiä asioita, joista ei ole lakiesityksen mukaan mahdollista valittaa. Maakuntakaava ei tässä suhteessa poikkea muista kaavatasoista, kun otetaan huomioon maakuntakaavassa tosiasiallisesti ratkaistavat asiat. Tästä johtuen valiokunta katsoo, että valitusoikeus voidaan rajata pois myös maakuntakaavassa ratkaistuista asioista. On lisäksi huomattava, että maakuntakaava on yleensä ensimmäinen kaavamuoto, jossa merkittäviä tielinjauksia selvitetään. Maakuntakaava on usein myös ainoa kaava alueella. Edellä mainitusta johtuen valiokunta katsoo, että pykälä tulee hyväksyä hallituksen esityksen mukaisena.

109 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.

Valiokunta on 2 momenttiin lisännyt direktiivin tunnuksen.

110 §. Voimaantulo.

Liikenne- ja viestintäministeriön esityksestä valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2006. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen 1 momentin muotoiluun.