Perustelut

Maatalous

Valiokunta pitää tärkeänä maatalouden ja maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä. Maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta, viljelijöiden nousevaa tulokehitystä ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan elintarviketuotannon säilyttämistä nykytasolla. Tärkeätä on kehittää perheviljelmiin perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Selonteossa on todettu, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle asetetaan 110 miljoonan euron menosäästöt vuoteen 2015 mennessä. Tästä vähennyksestä noin 40 miljoonaa kohdistuu maatalouden tukimomenteille. Valiokunta toteaa, että vuonna 2014 toteutetaan EU:n maatalouspolitiikan uudistus, eivätkä uudistuksen kokonaisvaikutukset ole vielä tiedossa. Vaikka muutokset EU-tukien kokonaisrahoituksessa ovat tämänhetkisten arvioiden mukaan pieniä, tukijärjestelmän viherryttäminen ehdotetulla tavalla lisää todennäköisesti kustannuksia ainakin osalla maatiloista Suomessa. Valiokunta kiinnittä huomiota siihen, että tältä osin ennakoitavissa oleva kustannusten nousu koskee erityisesti niitä tiloja, jotka ovat mittakaava- ja erikoistumishyötyjä tavoitellen laajentaneet tuotantoa viime vuosina. Maatalousuudistuksen vaikutuksiin on varauduttava.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous siirtyi nopeasti vuosien 2007—2008 aikaisempia paremman kannattavuuden ja maataloustulon vuosista alhaisen tulotason ja kannattavuuden vuosiin 2008—2011. Suunta ei ole muuttumassa lähivuosina, ellei selvää käännettä ja voimakasta nousua maataloustuotteiden hinnoissa tapahdu vuoden 2011 jälkeen. Viljelijöiden tulotason ylläpitäminen on lisäksi vaikeaa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta ja rakennetta tulee kehittää samaan aikaan, kun tässä suhteessa kriittisten tuotantopanosten hinnat pysyvät korkeina. Tarvitaan myönteistä kehitystä maatalouden rakenteeseen ja maatilojen tuotto-kustannussuhteeseen sekä maataloustuotteiden hintojen nousua kuin myös maatalouden kilpailukyvyn parantumista, jotta tukien osuus maatalouden kokonaistuotoista voi alentua.

Valiokunta toteaa, että laajentavien tilojen haasteena on jatkossakin se, että vieraan pääoman lisääminen ensi vaiheessa heikentää kannattavuutta ja vasta viiveellä parantaa sitä. Myönteisen rakennekehityksen takaamiseksi ja tulotason kehityksen turvaamiseksi maatalouden tukiin tarvitaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Korostaen sitä, että niin tulo- kuin rakennetuetkin ovat tärkeitä maatalouden kehittämisen kannalta, valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä kaikilla tuotannonaloilla ja ryhtyy tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota maidontuotannon kannattavuuden turvaamiseen ja lihantuotannon kannattavuuden parantamiseen. Erittäin tärkeää on myös, että maataloustuotteiden vienninedistämistämistoimia tehostetaan.

Viitaten edellä esitettyyn valiokunta toteaa, että erityisesti tilakoon kasvu edellyttää rakennetukien riittävyyttä ja hyödyntämistä, koska muuten investointien kannattavuus jää näillä näkymin alhaiseksi korkeina pysyvien panoshintojen vuoksi. Rakennetukien tarvetta voivat lisäksi jatkossa kasvattaa erilaiset ympäristö- ja eläinten hyvinvointitavoitteet, koska niihin vaikuttavat asiat usein määritellään maatilan investointien yhteydessä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2011 pääosin maa- ja porotalouden rakennetukiin myönnettävien rakennetukiavustusten myöntömäärät jäänevät selvästi pienemmiksi kuin vuoden 2011 käyttösuunnitelmassa niihin varattu 94 miljoonaa euroa. Tämä johtuu ennen kaikkea viljelijöiden investointiaktiivisuuden vähentymisestä, koska maatalouden kannattavuustilanne on vaikea. Tilanne on jatkunut jo pari viime vuotta. Tästä huolimatta investointien rahoittamisessa käytettävän Maatalouden kehittämisrahaston (Makeran) rahoitustilanteen heikkeneminen jatkuu lähivuosina, koska Makeralle ei kerry merkittäviä tuloja, jotka ylläpitäisivät sen tasetta, eikä siirtoja valtion talousarviosta ole myöskään tiedossa. Valtiontalouden kehyksiin ei sisälly lainkaan määrärahaa talousarviosta Makeraan. Nykytasoinen varojen käyttö Makerasta on alustavien laskelmien mukaan mahdollista vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen vuosina 2015 ja 2016 varoja voidaan käyttää vain noin puolet nykyisestä. Seuraavan EU:n rahoituskauden on tarkoitus alkaa vuonna 2014, eikä rakennetukien tukikohtaisista määristä ja niihin saatavasta EU:n osarahoituksesta ole vielä tietoa.

Valiokunta toteaa, että Makeran toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2013—2016 ollaan parhaillaan valmistelemassa. Valiokunta katsoo, että maatalouden rakennetuen turvaaminen pitkällä aikavälillä on Suomen maatalouselinkeinon kehittämisen keskeisimpiä haasteita. Sen vuoksi Makeran pääoma on turvattava ja se on säilytettävä edelleen maatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä rahoitusvälineenä.

Valiokunta pitää ensisijaisena, että maataloudelle maksettava tuki kohdentuu niin, että se edistää sekä kilpailukykyä että maataloudelle asetettuja eri tavoitteita. Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää vahvaa asiantuntemusta, jolla on keskeinen asema politiikkaohjelmien ja -toimenpiteiden valmistelussa. Asetelma on haasteellinen myös maa- ja elintarviketalouden tutkimukselle, jonka on tuotettava integroitu kokonaisnäkemys politiikkaohjauksen vaikutuksista eri tavoitteisiin, lähtien tilatason mahdollisuuksista ja mukaan lukien markkinoiden kehitys. Pitkäjänteiset tutkimusrahoitusrakenteet luovat vahvaa asiantuntijaosaamista maatalouspolitiikan, maatalouden ja laajemmin maaseudun kehittämisen eri osa-alueille. Valiokunta pitää tärkeänä, että tutkimustoimintaan osoitetaan riittävä rahoitus ja että maaseudulle tarpeelliset koulutus- ja neuvontapalvelut turvataan.

Metsätalous

Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2012—2015 metsätalouteen osoitetut määrärahat vähenevät viime kevään kehyspäätökseen verrattuna noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vähennykset aiheutuvat lähes kokonaan hallitusohjelman mukaisista säästöistä. Suurimmat säästöt kohdistuvat ns. KEMERA-tukeen ja pienpuun energiatukeen.

Valiokunta toteaa, että vuonna 2011 on KEMERA-töihin budjetoitu valtiontukea 76 miljoonaa euroa. Tämän vuoden määrärahatarpeeksi maa- ja metsätalousministeriö on arvioinut 90—95 miljoonaa euroa, joten kuluvana vuonna tehtäviä töitä siirtyy rahoitettaviksi 10—15 miljoonaa euroa vuoden 2012 määrärahasta, kun otetaan huomioon myös lisätalousarvioesitys. Loppuvuoden 2011 määrärahatarpeeseen vaikuttavat olennaisesti vuoden 2010 myrskytuhojen jälkeisten metsäviljelytöiden toteutustilanne sekä vuonna 2010 korjatun energiapuun haketusmäärät. Valtion III lisätalousarvioesityksessä 2011 ehdotetaan momentilta 30.60.47 (Pienpuun energiatuki) siirrettäväksi 3,75 miljoonaa euroa momentille 30.60.44 (Tuki puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen). Koska momentin 30.60.47 määräraha on siirtomääräraha, kyseisen momentin määrärahaa siirtyisi käytettäväksi 9,75 miljoonaa euroa vuoden 2012 aikana. Vuonna 2012 olisi momentilla siten yhteensä käytettävissä 17 miljoonaa euroa. Määrärahaa voidaan kuitenkin käyttää vasta pienpuun energiatukijärjestelmän tultua voimaan.

Kun kyseiset metsätalouden määrärahat ovat jo viime vuosien valtion talousarvioissa olleet edellä todetun mukaisesti riittämättömiä ja ovat sitä tänäkin vuonna, valiokunta kiinnittää huomiota määrärahavähennysten aiheuttamaan erittäin vaikeaan tilanteeseen. Valiokunta painottaa sitä, että ehdotettu alhainen määrärahataso edellyttää joko tukijärjestelmien uudelleen arviointia kokonaan tai metsänhoidollisista tavoitteista tinkimistä. Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosina 2012—2015 todetaan, että määrärahojen niukentuessa tukijärjestelmien vaikuttavuuden ylläpito edellyttää tuettavien töiden, tukiehtojen ja tukitasojen tarkistamista. Valiokunta korostaa sitä, että puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä. Vaikuttavuuden saamiseksi nuoren metsän hoidon tukea tulee suunnata siten, että pääosa työstä suuntautuu taimikonhoitotöihin. Kansantalouden näkökulmasta on perusteltua edistää kestävää metsätaloutta ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto.

Valiokunta toteaa, että kestävällä metsätaloudella hillitään myös ilmastonmuutosta ja parannetaan mahdollisuuksia uusiutuvan energian käyttöön. Kehysehdotuksen mukainen rahoitus onkin erittäin ongelmallinen paitsi puuntuotannon turvaamisen osalta myös pienpuun energiakäytön lisäämisen kannalta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että energiapuun käyttöä on kaavailtu nostettavan aiemmin Kansallinen metsäohjelma 2015:ssä (KMO) tavoitellusta 8—10 miljoonasta kiintokuutiometrin vuotuisesta käytöstä 15 miljoonaan kiintokuutiometriin. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma) on kokonaisuus, jota on tähän saakka toteutettu tasapainoisesti sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön määrärahoilla. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat toimenpiteet kohdistuvat talousmetsiin ja ympäristöministeriön toimenpiteet suojelualueille. Kun lähes 90 prosenttia Suomen metsistä on talousmetsiä, talousmetsien käsittely on keskeisessä asemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Tähän saakka ohjelman rahoituksesta on maa- ja metsätalousministeriön osuus ollut noin 40 prosenttia ja ympäristöministeriön osuus noin 60 prosenttia. Valiokunta toteaa, että kehyspäätöksen seurauksena ohjelman tasapainoinen toteuttaminen vaikeutuu, koska maa- ja metsätalousministeriön määrärahaa supistetaan, kun taas ympäristöministeriön METSO-rahoitusta esitetään lisättäväksi hallitusohjelman mukaisesti. Määrärahan supistumisen seurauksena maa- ja metsätalousministeriön käytettävissä oleva määräraha menee kehyskauden lopussa lähes kokonaisuudessaan vanhojen ympäristötukisopimusten uusimiseen, eikä uusia METSO-kohteista tehtäviä sopimuksia juurikaan voida solmia. Kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla METSO-ohjelman toteutus turvataan.

Metsäntutkimuksen edellytyksiin kehyskaudella vaikuttaa keskeisesti resurssien väheneminen. Metsäntutkimuksen resurssit vähenevät maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ja eri hallinnonaloille yhteisesti kohdistettavilla säästöillä. Valiokunta toteaa, että resurssien leikkaaminen on erittäin ongelmallista, koska metsäalalla tutkimustiedon tarve kasvaa koko ajan.