Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että joulukuussa 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen myötä integraatio on syventynyt ja EU on saanut uusia välineitä. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että EU:n lainsäädäntötoiminnan tulee kohdistua olennaisiin kysymyksiin ja olla tosiasiallisesti tarpeellista ja hyväksyttävää. EU:n tulee pidättäytyä sääntelystä, jonka tavoitteet voidaan saavuttaa yhtä hyvin tai paremmin kansallisella tasolla. Valiokunta korostaa lisäksi, että EU-asioiden valmistelussa keskeistä on vaikuttaa aktiivisesti Suomelle tärkeissä tai ongelmallisissa asioissa. Valiokunnan aikaisemmat keskeiset linjaukset ja kehittämisalueet ovat yhä ajankohtaisia: suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat tehokkaaseen ja ennakolliseen vaikuttamiseen EU:n toiminnan ohjaamiseksi Suomen kannalta olennaisiin asioihin. Valiokunta korostaa sitä, että Suomen kansalliset edut tulee määritellä ja EU:n politiikan vaikutukset Suomelle selvittää jo valmistelun varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan valita priorisoitavat hankkeet ja panostaa niihin.

Vaikka yhä useampia asioita on saatettu Eurooppa-neuvoston linjattaviksi, tämä ei kuitenkaan ole muuttanut sitä tosiasiaa, että valtaosa EU-asioista valmistellaan ja hoidetaan toimivaltaisten ministerien johdolla heidän johtamiensa ministeriöiden toimesta. Tämä korostaa neuvoston päätöksenteossa vaikuttamisen merkitystä. Ministeriöt myös vastaavat toimialaansa kuuluvien EU-asioiden yhteensovittamisesta, sidosryhmien kuulemisesta ja yhteistyöstä eduskunnan kanssa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että EU-asioissa yhteistyö ja näkemysten koordinointi ministeriöiden välillä on välttämätöntä, sillä EU-asiat koskevat usein useamman ministeriön toimialaa.

Valiokunta toteaa, että kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen on tärkeää päätösten poliittisen arvioinnin kannalta ja niiden hyväksyttävyyden lisäämiseksi. Vaikka lähes kaikissa jäsenvaltioissa parlamentit ovat mukana kansallisessa EU-asioiden käsittelyssä, vain harvassa jäsenvaltiossa ne ovat Suomen eduskunnan tavoin täysimääräisesti osallisena päätöksenteossa. Suomen EU-valmistelujärjestelmä takaa perustuslain tasolla eduskunnan osallistumisen EU-asioiden valmisteluun. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota siihen, että maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyssä olevien varsinaisten EU-asioiden ohella valiokunta saa lähes viikoittain kokouksissaan maa- ja metsätalousministeriöltä tietoa ajankohtaisista EU-asioista, mikä mahdollistaa ajantasaisen asioiden seurannan.

Valiokunta toteaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on EU:n voimakkaimmin yhdentynyt politiikkalohko. Käsittelyssä ollut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus toimeenpannaan ensi vuoden alusta. Valiokunnan tähän mennessä saaman selvityksen mukaan uudistus on johtamassa toimeenpanon monimutkaistumiseen sekä maatalousyrittäjien ja viranomaisten hallinnollisen taakan lisääntymiseen, mikä on täysin vastoin maatalousuudistuksen alkuperäisiä tavoitteita. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, myös taloudellisista syistä, että niin yhteisen maatalouspolitiikan kuin maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamistyössä siirrytään konkreettisesti byrokratian karsimiseen. Lainsäädännön rakennetta tulee muuttaa nykyistä enemmän siihen suuntaan, että yhteisötasolla säädetään periaatteista ja tavoitteista. Keinot tulee jättää nykyistä enemmän jäsenvaltioiden päätettäviksi.

Päätöksenteon yhteensovittamisen kehittäminen ja varhainen vaikuttaminen

Edellä on todettu, etä EU-asioiden valmistelu tapahtuu toimivaltaisissa ministeriöissä. Yhteensovittaminen keskittyy erityisesti jaostoihin ja EU-ministerivaliokuntaan. Suomen kantojen muodostaminen neuvostoa varten pohjaa valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistyöhön eduskunnan toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

Valiokunta korostaa sitä, että kantojen yhteensovittamisessa on ilmennyt viime vuosina selviä puutteita. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että Suomen vaikutusvallan lisäämiseksi ja maksimoimiseksi yhteensovittamisjärjestelmä tehdään aukottomaksi ja että se tulee entistä etupainotteisemmaksi. Järjestelmää ei pidä ohittaa missään olennaisissa EU-politiikan kysymyksissä. Myös virkamiestasolla yhteensovittaminen tulee tapahtua ministeriöiden välillä heti valmistelun alkuvaiheesta lähtien. Valmistelujaostojen toimintatapoja tulee kehittää ja kokouksia järjestää säännönmukaisemmin kaikilla sektoreilla. Jaostotyössä kannanmuodostukseen osallistuvien on myös huolehdittava siitä, että esitetyille kannoille on tarvittava ministeriön poliittisen johdon tuki.

Valiokunta pitää tärkeänä, että EU-asioiden valmisteluun on liitettävä aiempaa läheisemmin erilaisten sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kuuleminen asioiden valmistelun eri vaiheissa, mukaan lukien jaostoissa. Näin saadaan laaja-alaisesti tietoa erilaisten lainsäädäntö- ja muiden hankkeiden vaikutuksista kansalaisten, yritysten ja muiden toimijoiden kannalta.

Valiokunta painottaa sitä, että eduskunnan riittävän varhainen tiedonsaanti on ehdoton edellytys eduskunnalle kuuluvan keskeisen aseman turvaamiseksi kansallisessa EU-asioiden valmistelujärjestelmässä. Valiokunta katsoo, että eduskunnan osallistuminen kannanmuodostukseen on vahvuus, joka tekee Suomen kannoista kestäviä EU-tason neuvotteluissa ja varmistaa niiden laajan poliittisen tuen kotimaassa. Keskustelu EU:n demokraattisesta oikeutuksesta on korostanut edelleen kansallisten parlamenttien EU-asioiden käsittelyyn osallistumisen merkitystä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että usein asioiden EU-käsittelyn aikataulu on varsin tiukka yhteensovittamiseen ja eduskunnan mukaan kytkemiseen. Eduskunnalle tulee edelleen viiveellä EU-asioita. Tässä tavoitteena tulee kuitenkin olla nollatoleranssi. Yhteistyössä eduskunnan kanssa on välttämätöntä muodostaa kanta riittävän varhaisessa vaiheessa, muistaen myös, että neuvottelujen edetessä Suomen kantaa joudutaan usein tarkistamaan nopeallakin aikataululla.

Edellä on jo tuotu esiin varhaisen vaikuttamisen merkitys. Valiokunta painottaakin erityisen voimakkaasti sitä, että varsinaisen EU-asioiden valmistelun ohella on panostettava voimakkaasti varhaiseen vaikuttamiseen. Ennakoiva, strateginen suunnittelu ja omien kansallisten aloitteiden kehittäminen tulee olla keskeinen osa kansallista vaikuttamista. On välttämätöntä tehdä omia aloitteita Suomen etujen edistämiseksi. Vaikka yhteensovittamisjärjestelmä on suunnattu pääosin kantojen muodostamiseen neuvoston käsittelyä varten, yhteensovittaminen on välttämätön osatekijä myös varhaisessa vaikuttamisessa. Komission sisältä tulee identifioida vaikuttamisen kannalta tärkeät tahot kiinnittäen erityisesti huomiota komission pääsihteeristön koordinoivaan rooliin. Vaikuttaminen on ajoitettava riittävän aikaiseen vaiheeseen, ja sen tulee olla jatkuvaa toimintaa. Myös yhteydenpitoa muiden jäsenvaltioiden kanssa tulee lisätä ja osoittaa suurempaa aktiivisuutta koalitioiden rakentamisessa ja vaikuttamisessa. Unionin toimielimien osalta Suomen vaikuttamisen suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat riittävän varhaiseen vaikuttamiseen niin komission kuin Euroopan parlamentin suuntaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan parlamentin valta on entisestään kasvanut. Vaikka keskeisin rooli Euroopan parlamentin suuntaan on neuvoston puheenjohtajamaalla, on tärkeää seurata parlamentin kannanmuodostusta sekä kertoa parlamentin keskeisille toimijoille Suomen näkemyksistä ja mahdollisista kansallisista erityiskysymyksistä. Yhteistyötä suomalaisjäsenten kanssa tulee edelleen kehittää Suomen tavoitteiden edistämiseksi.

Muuta

Valiokunta toteaa, että metsäpolitiikasta tulee päättää kansallisesti. Metsätalouden osalta EU:n sääntelyn on tuotettava selkeää lisäarvoa metsien kestävälle käytölle. EU:n on lainsäädännössään keskityttävä vain välttämättömiin ja aidosti metsätalouden kannalta tarpeellisiin kysymyksiin. Toissijaisuusperiaatteen toteutumista EU:n lainsäädännössä on erityisesti tältä osin painotettava ja periaatetta on aidosti noudatettava.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n vaikutusvalta metsiä koskevissa asioissa on kuitenkin kasvanut lisääntyvän energia-, ilmasto- ja ympäristösääntelyn kautta, mikä uhkaa kaventaa EU-maiden kansallista metsäpoliittista päätösvaltaa. Jotta komission päällekkäisiltä ja usein ristiriitaisilta metsäsektoriin kohdistuvilta aloitteilta vältytään, on Suomen otettava yhdessä muiden metsäisten jäsenmaiden kanssa entistä aktiivisempi ote metsien kokonaisvaltaisen kestävän käytön puolestapuhujana. Metsien merkitys maamme kansantaloudelle sekä maaseudun ja syrjäseutujen elinkeinoille ja hyvinvoinnille on tunnustettava. Metsien taloudellinen merkitys on nostettava myös EU:n metsiin liittyvien politiikkojen keskiöön.

EU:n sääntelyssä tulee keskittyä EU:n kilpailukyvyn ja uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvan kestävän kasvun edistämiseen. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siinä, että kilpailukykyvaikutuksia tulee tarkastella laaja-alaisesti niin, että eri sektoreilta tulevan lainsäädännön yhteisvaikutukset yrityksille pystytään tunnistamaan. Erityisesti tulee varmistaa, ettei EU-sääntelystä aiheudu kohtuuttoman suurta taakkaa mikro- ja pk-yrityksille. Nämä tavoitteet tulee huomioida myös komission uudistaessa vaikutusarviointeja koskevaa ohjeistustaan. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo myös, että erityistä huomiota kansallisella tasolla tulee kiinnittää siihen, ettei mahdollista kansallista liikkumavaraa käytetä niin, että se johtaa suhteettomaan hallinnolliseen taakkaan tai muulla tavoin heikentää kilpailukykyä tai työllisyyttä. EU-sääntelyn mahdollistamia kilpailukykyä ja työllisyyttä turvaavia poikkeusmenettelyjä tulee aina hyödyntää kansallisessa toimeenpanossa.

Edellä on painotettu sitä, että liiallisesta hallinnoinnista aiheutuvaa taakkaa on kevennettävä välittömästi. Erityisesti valvonnan yksityiskohdissa on paljon sellaista sääntelyä, joka on erittäin ongelmallista ja jonka aiheuttama hallinnollinen taakka on täysin suhteetonta saavutettuun etuun nähden. Valiokunta on lausunnossaan valtioneuvoston selonteosta EU-politiikasta 2013 ja valtioneuvoston selvityksestä EU-lainsäädännön ja lainsäädäntöehdotusten arvioinnista Suomen kannalta (MmVL 30/2013 vp — VNS 6/2013 vp, E 113/2013 vp) tuonut esiin valvonnan erityiskysymyksiä, joihin on välittömästi saatava muutoksia byrokratian karsimiseksi. Valiokunta uudistaa kaikilta osin lausunnossaan esittämänsä ja kiirehtii toimenpiteitä muutosten aikaansaamiseksi.