Perustelut

Valiokunta toteaa, että perustamissopimuksen mukaisesti komissio laatii joka kolmas vuosi kertomuksen EU:n taloudellisen ja sosiaalisen koheesion kehitystrendeistä ja koheesiopoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Komission neljäs koheesioraportti julkaistiin 30.5.2007, mutta se ei sisältänyt esitystä tulevasta koheesiopolitiikasta. Koheesioraporttiin sisältyi kysymyslista, jonka on tarkoitus ohjata keskustelua koheesiopolitiikan tulevasta suunnasta. Koheesioraportti on erillinen prosessi suhteessa EU:n rahoituskehysten uudelleentarkasteluun, eikä neuvosto tee päätöksiä koheesioraporttiin liittyen. Neljänteen koheesioraporttiin liittyvä tulevaisuuskeskustelu kuitenkin kytkeytyy EU:n rahoituskehysten uudelleentarkasteluun hahmottelemalla koheesiopolitiikan tulevaisuuden haasteita, ja neuvosto saattaa rahoituskehysten uudelleentarkastelun yhteydessä ottaa myös kantaa koheesiopolitiikan rahoitukseen.

Kaudella 2007—2013 Suomi saa EU:n koheesiopoliittisia tukia yhteensä 1,7 miljardia euroa. Suomen rakennerahasto-ohjelmien EU-rahoituksen kokonaiskehys on vuositasolla laskeva: vuonna 2007 ohjelmien yhteenlaskettu EU-rahoitus on 247 miljoonaa euroa, kun se ohjelmakauden lopussa on 207 miljoonaa euroa. Lasku johtuu siitä, että Itä-Suomeen sovelletaan laskevaa siirtymäkauden rahoitusprofiilia, jolloin rakennerahastoista saatavat tuet ovat Itä-Suomessa vuonna 2013 alle puolet vuoden 2007 tasosta. EU:n maaseuturahaston rahoitus, joka ei sisälly koheesiostrategiaan, on alkavalla kaudella Manner-Suomen kehittämisohjelmassa yhteensä 2,1 miljardia euroa. Valiokunta korostaa, että eri rahastojen toimien yhteensovitus ja keskinäinen täydentyvyys on tulevaisuudessa keskeistä.

Koheesiopolitiikan, maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen välineiden tulee toimia yhdessä, vahvistaa toistensa positiivisia vaikutuksia ja tuottaa alueellisen kehityksen tasa-arvoa. Maatalouden merkitys elinvoimaisen maaseudun kannalta on olennainen. Valiokunta toteaa, että maatalouden rakennemuutokseen liittyy myös monialaisten tilojen määrän kasvu. Toisaalta maatalouden rakennemuutoksen seurauksena aktiivitilat maaseudulla vähenevät, jolloin myös maaseudun väkiluku on alentunut. Maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistaminen on välttämätöntä jo maaseudun palvelurakenteenkin säilyttämiseksi. Tällä kehityksellä on merkitystä maaseudun koko yhdyskuntarakenteen kannalta. Valiokunta korostaa sitä, että maaseudun elinvoimaisuutta tulee kehittää monipuolistamalla maaseudun elinkeinorakennetta esimerkiksi edistämällä monialaisten tilojen toimintaedellytyksiä. Lisäksi pienyritystoiminnan merkitys maaseudun uusien innovaatioiden ja elinkeinojen kehittämisessä on keskeinen.

Suomen liittyessä EU:iin tuotiin painokkaasti esiin Suomen poikkeukselliset ilmasto-olosuhteet. EU:n taholta on tunnustettu tämä tosiasia maamme liittymissopimuksessa ja EU:n myöhemmissä päätöksissä. Valtioneuvoston selonteosta maatalouspolitiikasta (maatalouspoliittinen selonteko) antamassaan mietinnössä (MmVM 7/2006 vp — VNS 4/2005 vp) valiokunta on korostanut sitä, että myös Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan monitoiminnallinen maatalous säilytetään kaikilla Euroopan alueilla. Suomella tulee olla oikeus täydentää EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa kansallisilla ratkaisuilla. Maataloutta tulee voida harjoittaa edelleen koko maassa. Keskeistä on huolehtia liittymissopimuksessa todetun harvaan asuttujen alueiden vaatiman erityiskohtelun huomioimisesta koko maassa tulevaisuudessakin.

Valiokunta toteaa, että Suomen tarpeet tulee selvittää kansallisesti mahdollisimman laaja-alaisessa yhteistyöprosessissa. Lähtökohtana tulee olla koheesiopolitiikan vaikuttavuuden ja lisäarvon tehokas hyödyntäminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että toteutuksessa yksinkertaistetaan toimenpanon vaatimaa hallintobyrokratiaa.

Suomessa maatalouden ja laajemmin maaseudun kehittämiseen tähtäävillä toimilla on keskeinen merkitys erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus tulee ottaa tulevaisuudessakin huomioon erityistoimenpiteitä edellyttävinä ongelmina. Valiokunta toteaa, että toimivalla tieverkostolla on keskeinen merkitys maaseudun kaikkien toimintojen kannalta. Se on myös puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys, vaikka metsäpolitiikka ei sinänsä kuulu EU:n yhteisten politiikkojen piiriin. Valiokunta katsoo, että painottamalla harvaan asuttujen maaseutualueiden kehitystarpeita voidaan parhaiten turvata näiden alueiden kehittymismahdollisuudet.