Perustelut
Yleistä
Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo talousarvioesityksen
mukaisesti, että maa- ja koko elintarviketaloutemme keskeinen
tavoite tulevina vuosina on kuluttajien tarpeiden ja odotusten täyttäminen.
Tuolloin tulee huolehtia erityisesti laadukkaiden ja turvallisten
elintarvikkeiden tarjonnasta erilaisille kuluttajaryhmille. Tavoitteessa
on esityksen mukaisesti keskeistä myös se, että turvataan
viljelijäväestölle oikeudenmukainen tulotaso
muihin väestöryhmiin verrattuna ottaen huomioon
maatalouden vaatima työ- ja pääomapanos
sekä ympäristöön liittyvät
vaatimukset.
Esityksen selvitysosan mukaisesti valiokunta pitää maatalouden
rakenteen kannalta tärkeänä, että sukupolvenvaihdoksia
pyritään lisäämään
ja tuotannosta luopumista helpottamaan. Tähän liittyen
vuoden 2002 alkuun mennessä selvitetään
ko. vuoden lopulla päättyvän kokonaan kansallisesti
rahoitettavan maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmän
jatkaminen siten, että mahdollinen uusi järjestelmä voidaan
ottaa käyttöön vuoden 2003 alusta.
Valiokunnan koko toimialan kannalta keskeisenä asiana
valiokunta pitää myös sitä,
että maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa otetaan huomioon
maataloustuotannon ja toimivan yhdyskuntarakenteen tärkeys
maaseutualueiden elinvoimaisuuden ylläpitämisessä.
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä erityisesti
riittävien palveluiden saatavuuden merkitystä.
Tavoitteena tuleekin esityksen mukaisesti olla syrjäisen
ja ydinmaaseudun suurien kehityserojen kaventaminen keskusalueisiin
nähden.
Valiokunta katsoo lisäksi, että viljelijöille maksettaviin
tukiin liittyvän byrokratian vähentämisen
tulee kuulua ensisijaisiin tavoitteisiin maataloushallinnossa. Valiokunta
kiinnittää tässä yhteydessä myös
huomiota tämänvuotiseen suureen epävarmuuteen
luomutuotannon kehittämisessä erityistukisopimusten
osalta ja painottaa sitä, että jatkossa tasainen
luomutuotantoalan kasvu on turvattava riittävin tukivaroin. Myös
tilojen pinta-alan kasvulle on varattava mahdollisuus jokaiselle
sopimusvuodelle. Päätösten varojen riittävyydestä tulee
olla tiedossa hyvissä ajoin ennen erityistukien hakupäivämäärää.
Vesivarojen käyttö ja hoito
Valiokunta pitää tärkeänä,
että vesihuollon tukitoimenpiteillä turvataan
maaseudulle hyvälaatuinen ja riittävä talousvesi
sekä asianmukainen viemäröinti ja jätevesien
käsittely, mikä on myös ympäristönäkökohtien
vuoksi välttämätöntä.
Esityksessä momentin 30.51.22 (vesivarojen käytön
ja hoidon menot) määräraha on vuoden
2001 tasolla eli määrärahataso on edelleen riittämätön.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
siihen, että momentille aiheutuu lähivuosina lisärasitusta
säännöstelyjen kehittämisselvityksistä sekä tulvavahinkojen
ehkäisemiseen tarvittavien selvitysten ja varautumissuunnitelmien
laatimisesta samoin kuin valmistuvien, valtion ylläpidettävien
vesistöhankkeiden rahoituksen siirtymisestä maksettavaksi
tältä momentilta.
Momentin 30.51.30 (vesihuoltolaitteiden rakentamisen korkotuki)
osalta uusien korkotukilainojen myöntämisvaltuus
ehdotetaan esityksessä poistettavaksi. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan myöntämisvaltuuden poistuminen
on tarkoitus lähivuosina kompensoida täysimääräisesti
lisäämällä vastaavasti vesihuoltoavustuksiin
tarkoitettuja määrärahoja. Siten momentin
30.51.31 (avustukset yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteisiin) määräraha
nousee kolmella miljoonalla markalla vuoden 2001 tasosta ja sisältää siten
edellä tarkoitetun kompensaa-tion vuoden 2002 osalta. Valiokunta
katsoo kuitenkin, että valtion avustusten määrää on
tarvetta lisätä huomattavasti kompensaatiolisäystä enemmänkin,
sillä monin paikoin vesihuolto ei vastaa asutuksen ja elinkeinoelämän
tarpeita ja ilman valtion tukea välttämättömistä vesihuoltoinvestoinneista
saattaa aiheutua kohtuutonta painetta asukkailta perittäviin
maksuihin. Näin on erityisesti maaseudulla keskustaajamien
ulkopuolella, missä uuden vesihuoltolainsäädännön
tavoitteiden mukaisesti tulisi erityisesti parantaa vesihuoltopalveluja.
Esityksen mukaan momentin 30.51.77 vesistö- ja vesihuoltotöihin
tarkoitettu määräraha supistuisi viidellä prosentilla
vuoden 2001 tasosta (markkamääräinen
supistuminen on suurempi, mutta siihen sisältyy kahden
miljoonan markan vähennys pysyväisluonteisia vesistöhankkeiden suunnittelu-
ja perusparannustehtäviä hoitavien kymmenen henkilön
palkkausmenojen siirtona momentille 35.40.21). Valiokunta toteaa,
että supistus hidastaa erityisesti keskeneräisten hankkeiden
toteutusta ja suunniteltuja perusparannustoimia. Se ei myöskään
anna riittävästi tilaa uusille käynnistymistarpeessa
oleville hankkeille. Vuoden 2002 määrärahalla
voidaan aloittaa vain viisi uutta valtion vesihuoltotyötä.Vesihuollon
rahoituksen tulisikin olla nouseva varauduttaessa lähivuosien
suuriin pohjavesihankkeisiin. Lisäksi voimakkaasti kasvavat
karjatilat ovat kaivovesien huonon laadun ja riittämättömyyden
vuoksi uusia vesijohtoja tarvitseva ja vedenkulutusta lisäävä käyttäjäkunta.
Vesihuoltotöiden ohella valiokunta korostaa sitä,
että saadun selvityksen mukaan lukuisia hankkeita vanhojen
tulvasuojelurakenteiden kunnostamiseksi ja asutustaajamien uusien
tulvasuojarakenteiden rakentamiseksi on odottamassa rahoitusta. Myös
uiton lakkaamisesta aiheutuvat velvoitetyöt ja muut rakentamisvelvoitteet
tulee hoitaa asianmukaisesti.
Toimintaryhmätyön tilanne
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on 58 paikallista
toimintaryhmää käsittäen
422 kuntaa ja 2,41 miljoonaa asukasta. Toimintaryhmätyötä rahoitetaan
sekä EU:n yhteisöaloitteella LEADER+ että ALMA-
tai tavoite 1 -varoin kuin myös kansallisesti POMO+-ryhminä.
Kaksi ryhmää, Ylä-Savon Veturi ja Jyväskylän
lähistöllä toimiva Jyväs-Riihi
ovat tällä hetkellä vailla rahoitusta.
Kummatkin pystyvät käynnistämään
toimintansa saatuaan varmistuksen rahoituksesta.
Toimintaryhmätyön rahoitusongelma pelkistyykin
viimeksi mainittujen kahden ryhmän puuttuvaan rahoitukseen
ja POMO+-ryhmien alhaiseen kehykseen suhteessa asukasmäärään. EU:n
yhteisöaloite LEADER+ on rahoituskehykseltään
päätetty ja tavoite 1- ja ALMA-ryhmien rahoituksen
kohdentaminen päätetään aluehallinnossa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että jäljellä oleva toimintaryhmätyön
rahoituspulma ratkaistaan ja katsoo, että toimintaryhmien
tasapuolinen kohtelu toteutuu ja työ käynnistyy kaikkialla,
mikäli joko valtion talousarviosta tai MAKERAsta tarkoitukseen
osoitetaan vuosittain 15 miljoonaa markkaa varoja lisää.
Määrärahalla nostettaisiin POMO+-ryhmien
määrä 11:een ja kaikki nykyiset POMO+-ryhmät
saisivat lisää varoja käyttöönsä.
Samalla ratkaisu lisäisi välillisesti muutaman
kehykseltään alhaisen ALMA-ryhmän ja
tavoite 1 -ryhmän rahoitusta. Näin kaikkien 58
ryhmän rahoituskehys olisi kunnossa kauden 2002—2006.
Valiokunta korostaa sitä, että toimintaryhmätyöhön
suunnattavilla varoilla toteutetaan arviolta 9 000 hanketta.
Useita satoja hankkeita onkin jo käynnistynyt.