Perustelut
Ehdotetulla lailla perustettaisiin uusi Etelä-Konneveden
kansallispuisto Konneveden ja Rautalammin kuntiin. Kansallispuistoon
sisältyisi Rautalammin reitin keskusjärven Konneveden monimuotoista
ranta-, saaristo- ja metsäluontoa sekä kalliomuodostumia
ja reittivesistömaisemaa. Lakiehdotuksen mukaan kansallispuistoon kuuluu
yhteensä noin 1 544 hehtaaria valtion omistamia maa-alueita.
Puisto täydentää nykyistä kansallispuistoverkostoa
erityisesti reittivesistöjen ranta- ja saaristoluonnon
sekä pohjoissavolaisen vuorimaan, vanhojen luonnonmetsien
ja lehtojen osalta. Valiokunta toteaa, että uuden kansallispuiston
perustamiselle on paikallisten asukkaiden selkeä tuki ja
asianmukaiset luonnontieteelliset perusteet. Valiokunta esittää kuitenkin
ympäristövaliokunnalle selvitettäväksi
metsästystä koskevien säännösten
tarkistamista jäljempänä esitettävillä perusteilla.
Valiokunta toteaa, että Suomen kansallispuistojen metsästystä koskevissa
säännöksissä on tällä hetkellä suurta
vaihtelua. Kansallispuistoissa metsästyksen kieltävät
yleiset säännökset sisältyvät
luonnonsuojelulakiin, mutta niistä on mahdollista poiketa
kansallispuiston perustamista koskevalla erityislainsäädännöllä.
Pohjoisessa Suomessa metsästyslain 8 §:ssä erikseen määritellyllä alueella
sijaitsevien puistojen perustamisen yhteydessä metsästyskiellosta
on säädetty laajoja poikkeuksia. Sen sijaan eteläisessä Suomessa
poikkeuksia kansallispuistojen metsästyskieltoon on säädetty
vain Koloveden ja Selkämeren kansallispuistojen osalta.
Valiokunta toteaa, että Etelä-Konneveden kansallispuiston
perustaminen esityksen mukaisesti lopettaisi käytännössä kaiken
metsästyksen alueella. Kansallispuistoksi esitettävällä alueella
metsästää tällä hetkellä noin
300 metsästäjää ja metsästysseuroja
on kymmenkunta. Lakiehdotuksen mukaan Etelä-Konneveden
kansallispuiston rauhoitussäännökset
vastaisivat luonnonsuojelulain 13 §:n (58/2011)
yleissäännöksiä, joiden mukaan
metsästys on kansallispuistoissa pääsääntöisesti
kielletty. Luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti kansallispuistoissa
voidaan sen tarkoitusta vaarantamatta Metsähallituksen
luvalla vähentää vierasperäisten
sekä, jos laji on käynyt liian runsaslukuiseksi
tai muuten vahingolliseksi, muidenkin kasvi- ja eläinlajien
lukumäärää. Hirvenajo voidaan
kansallispuistoissa sallia muutoinkin alueen hallinnasta vastaavan
viranomaisen eli Metsähallituksen luvalla.
Metsähallituksen tekemän Etelä-Konneveden kansallispuistoselvityksen
mukaan alueen keskeisiin luonnonarvoihin kohdistuvista haitoista merkittävimmät
ovat aiempi metsätalouskäyttö, haitallisesti
lisääntyvät luontaiset lajit (hirvi) sekä vieraslajit
(supikoira, minkki ja kanadanmajava). Puistoselvityksessä on
myös todettu, että suojelutavoitteisiin pääsemiseksi
olisi kyettävä pitämään
esimerkiksi hirvikanta riittävän alhaisella tasolla
haavan uudistumisen turvaamiseksi. Hirvelle ja majavalle haapa on
suosittu ravintokohde. Sisä-Savon ja Keski-Suomen alueella
esiintyy erillisiä riekkopopulaatioita, joita on isojen
suoalueiden lisäksi erityisesti erillisissä saarielinympäristöissä.
Myös valkoselkätikkaa esiintyy alueella. Vieraslajien
minkin ja supikoiran lisäksi myös näätä-
ja kettukantojen runsastuminen voi tulevaisuudessa uhata alueen
eläinpopulaatioita.
Valiokunta toteaa edellä esitettyyn ja asiantuntijakuulemiseen
viitaten, että alueen luonnonarvojen säilyttämiseksi
on tärkeää säädellä alueen
majava- ja hirvikantaa sekä pienpetokantoja metsästyksellisin
keinoin. Valiokunta pitää todennäköisenä,
että perustettavan kansallispuiston alueella nykyisin aktiivisesti
harjoitettava pienpetopyynti vähenee tulevaisuudessa, ellei
vieraspetojen pyynnin jatkamiseksi luoda metsästäjille
riittäviä kannustimia. Ilman nykyisen kannanharventamisen
tason ylläpitämistä supikoiran ja minkin
kannat alueella tulevat todennäköisesti kasvamaan.
Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää edellä todettuun
viitaten ympäristövaliokunnalle metsästystä koskevien säännösten
uudelleentarkastelua Etelä-Konneveden kansallispuiston
osalta.
Valiokunta katsoo, että säännelty
metsästys tulee Etelä-Konneveden kansallispuistossa
rinnastaa muihin virkistyskäytön muotoihin, kuten esimerkiksi
retkeilyyn. Suomalaiseen eränkäyntiin on aina
kuulunut metsästäminen, sienestäminen,
marjastaminen, kalastaminen ja muu luonnossa liikkuminen. Valiokunta
toteaa alueella harjoitetun pitkään metsästystä,
eikä se ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti
kantojen tilaan, vaan lähinnä päinvastoin.
Metsästyksen säännelty jatkaminen ei
valiokunnan arvion mukaan vaaranna kansallispuiston perustamisen tavoitteita.
Tulevassa kansallispuistossa vierailevien käynnit keskittyvät
erityisesti tiettyihin paikkoihin ja kesäloma-aikaan. Valiokunta
korostaa, että metsästys voidaan alueellisella
ja ajallisella sääntelyllä sovittaa yhteen
muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa ja näin
turvata perinteiseen metsästyskulttuuriin liittyvät
oikeudet. Valiokunta katsoo myös, että esimerkiksi rannalta
kalastusta ei puiston liikkumisrajoituksilla tule estää tarpeettomasti,
vaan ainoastaan erityisillä perusteilla.
Valiokunta toteaa lopuksi, että suurin osa ehdotetun
kansallispuiston alueista sijaitsee Rautalammin kunnassa. Konnevesi
on keskusjärvi Rautalammin reitillä, joka on vanha
ja tunnettu vesireitti. Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle
harkittavaksi kansallispuiston nimeämistä Konneveden-Rautalammin
kansallispuistoksi.