Perustelut

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan suostumus toimenpiteille, joiden seurauksena valtio luopuisi kokonaan nykyisestä 56,2 %:n suuruisesta omistuksestaan Kemira Oyj:ssä ja saisi 34,0 %:n suuruisen omistusosuuden muodostettavasta pohjoismaisesta kemianteollisuuskonsernista. Kemiran päätoimialat ovat kemianteollisuus, maalit ja lannoitteet.

Valiokunta käsittelee asiaa oman toimialansa osalta, jolloin keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten hallituksen esityksestä ilmenevä järjestely vaikuttaisi erityisesti Kemira Agro Oy:n tuotannon merkitykseen maamme elintarviketalouden alkutuotannossa ja huoltovarmuudessa.

Huoltovarmuuden yleistavoitteeksi on valtioneuvoston päätöksellä (1440/1995) asetettu kansallisiin voimavaroihin perustuva itsenäinen huoltovarmuus täydennettynä eräillä kansainvälisillä järjestelyillä. Valiokunta toteaa myös, että poikkeusolojen elintarvikehuollon tavoitteeksi on asetettu riittävä kotimaisten peruselintarvikkeiden tuotanto, kotimainen jalostuskapasiteetti sekä toimivat jakelujärjestelmät. Siten huoltovarmuutemme perustana on mahdollisimman vahva elintarvikehuollon kotimainen klusteri. Valiokunta korostaakin sitä, että poikkeusoloissa, joissa maailmanmarkkinat ovat voimakkaasti häiriytyneet, kotimaisilla alan toimijoilla on suuri tilanteen hallintaa helpottava merkitys. Lisäksi valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että pohjoisesta sijainnistamme johtuvat ilmasto- ja ympäristöolosuhteet vaativat maataloustuotannossamme käytettäviltä tuotantopanoksilta ja -menetelmiltä aivan erityistä olosuhteisiimme suunniteltua ja hyväksi havaittua soveltuvuutta.

Kasviravinteet ovat oleellinen osa maamme elintarviketuotantoketjua. Elintarvikkeiden alkutuotannolla onkin hyvin ratkaiseva merkitys elintarvikkeiden puhtauden, laadun, terveellisyyden ja turvallisuuden kannalta ja alkutuotannolla on myös monella tavalla merkittävä asema ympäristövaikutusten suhteen. Suomalainen maaperä ja vesistöt ovat lisäksi hyvin herkkiä muun muassa kadmiumin aiheuttamille haitallisille vaikutuksille. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että maassamme käytettävien pelto- ja puutarhalannoitteiden kadmiumpitoisuuden tulee olla alle 50 mg lannoitteiden fosforikiloa kohden, vaikka EU:ssa ei ole asetettu raja-arvoja lannoitteiden kadmiumille. Suomi sai kuitenkin yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa Euroopan unionin liittymissopimuksessaan siirtymäsäännöksellä poikkeusluvan säilyttää lannoitteiden kadmiumpitoisuudelle asettamansa raja-arvot. Tehtyjen tutkimusten mukaan siirtyminen Euroopassa käytettyjen lannoitteiden keskimääräiseen kadmiumpitoisuuteen lisäisi kadmiumpitoisuuksia Suomessa 100 vuoden aikana vehnäsadoissa 34 % ja perunaviljelysten muokkauskerroksessa yli 120 %. Kadmiumin huuhtoutuminen perunaviljelyksiltä vesistöihin kasvaisi niinikään yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Lisäksi valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että luomutuotannon lisääminen maassamme edellyttää, että vierasaineiden kulkeutuminen maamme peltoihin voidaan estää.

Suomen elintarviketaloudessa elintarviketurvallisuus ja elintarvikkeiden laatukysymykset ovat keskeisessä asemassa. Suomessa toteutetaankin jo nyt eurooppalaisittain laajaa kansallista laatustrategiaa. Maamme elintarviketalouden toimintaympäristöön on kuitenkin odotettavissa useita voimakkaita muutostekijöitä, joiden hallitseminen elintarviketoimialan maailmanlaajuisessa kilpailussa on ratkaisevan tärkeää. Lisäksi on otettava huomioon, että Suomen pohjoinen ja syrjäinen asema lisää omalta osaltaan vaikeuksia maamme elintarviketalouden alkutuotannon turvaamisessa. Alkutuotannon selviytymisen kannalta valiokunta pitääkin erittäin keskeisenä, että joka suhteessa voidaan varmistaa laatuketjujen säilyminen maamme elintarviketuotannossa. Laatuketjut ovat myös laadun varmistamisen perusedellytys.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että hallituksen esityksestä ilmenevää järjestelyä valmisteltaessa edellä kosketeltuja seikkoja ei ole otettu riittävästi huomioon. Ehdotettu järjestely ei myöskään mahdollista edellä mainittujen näkökohtien huomioon ottamista ennen järjestelyn toteuttamista. Näillä perusteilla valiokunta katsoo, ettei eduskunnan tule antaa hallituksen esityksessä pyydettyjä suostumuksia.