Perustelut

Komission ehdotus sisältää uuden eläinten terveyttä koskevan kattavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen. Ehdotuksella kootaan yhteen eläinten terveyttä koskevat EU-tason säännökset nykyisestä 37 eri säädöksestä. Samalla yhtenäistetään ja selkeytetään näitä säännöksiä. Niiden sisältö säilyy kuitenkin pääosin ennallaan. Valiokunta toteaa, että ehdotus on osa suurta lakipakettia, joka sisältää myös virallista valvontaa, kasvien terveyttä ja kasvien lisäysaineistoa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi tehtävät laajat tarkistukset.

Voimassa oleva eläinterveyttä koskeva lainsäädäntö koostuu yhtäältä eläintautien torjuntaa, eläinten tunnistamista ja pitopaikkojen rekisteröintiä koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä toisaalta jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja EU:n alueelle tuontia kokevista vaatimuksista, joiden osalta yksittäisillä jäsenvaltiolla ei ole liikkumavaraa.

Valiokunta pitää esitystä valtioneuvoston kannan mukaisesti pääosin asianmukaisena. On tärkeää, että tarttuvien eläintautien torjutaan ohjataan kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi resursseja. Nykyisen pirstaleisen ja osittain varsin vanhentuneen lainsäädännön kokoaminen yhtenäiseksi paketiksi ja keskeisten säädösten siirtäminen direktiiveistä asetukseen voi edesauttaa säädösten noudattamisen paranemista jäsenvaltioissa. Erityisesti eläinten siirtojen ja eläinkaupan yhteydessä on ehdottomasti huolehdittava siitä, etteivät tautiriskit lisäänny. Valiokunta korostaa toisaalta, että esimerkiksi BSE-taudin torjunta on Suomessa kallista verrattuna tämänhetkiseen riskiin. Valiokunta painottaakin riskienarvioinnin keskeistä merkitystä arvioitaessa tautiriskejä. Matalalla riskitasolla tulisi olla mahdollista hakea joustoa säännösten soveltamiseen, jos eläintauteja ei ole havaittu pitkään aikaan.

Valiokunta toteaa, että eläimiä koskevaa tautilistausta ei vielä sisälly asetusehdotukseen. Tämä vaikeuttaa ehdotuksen käytännön vaikutusten arviointia. Asetusehdotukseen sisältyvä virkatehtävien siirtomahdollisuus myös yksityisille eläinlääkäreille on periaatteessa kannatettava uudistus. Valiokunta korostaa, että tämä ei saa kuitenkaan lisätä tuottajien kustannuksia.

Valiokunta toteaa, että laboratoriovaatimusten liian yksityiskohtainen säätely on epätarkoituksenmukaista ja saattaa heikentää nykyistä laboratorioverkkoa. Laboratorioita koskevat bioturvallisuusvaatimukset tulee asian jatkovalmistelussa suhteuttaa taudinaiheuttajien ominaisuuksien mukaan (leviämisherkkyys ja taudinaiheutuskyky ihmisille ja eläimille), eikä liian tiukkoja vaatimuksia tule asettaa vähemmän herkästi leviävien tai vähemmän vaarallisten mikrobien käsittelylle.

Asetusehdotuksella muutettaisiin ns. lisävakuustautien perusteita siten, että jatkossa ei enää valvontaohjelman perusteella voitaisi myöntää jäsenmaalle tautikohtaisia lisävakuuksia, vaan lisävakuudet voisivat jatkossa koskea vain niitä tauteja, joista maa on kansallisin hävittämisohjelmin tarkoitus pitää vapaana. Komission Suomelle myöntämät lisävakuudet tautien varalta perustuvat valtaosin maan tautivapauteen, mutta siipikarjan salmonellaa koskevat lisävakuudet perustuvat valvontaohjelmaan. Ehdotuksen perusteella ei vielä suoraan ilmene, millä tavoin salmonellaa koskevat lisävakuudet voidaan jatkossa säilyttää, kun niitä ei voitaisi enää tulevaisuudessa myöntää eläinten terveyttä koskevan asetuksen nojalla. Valiokunta pitää täysin välttämättömänä siipikarjan salmonellalisävakuuksien säilyttämisen varmistamista myös tulevaisuudessa.

Valiokunta toteaa, että eniten epäselvyyttä aiheuttaa tässä vaiheessa ehdotukseen sisältyvä varsin laaja toimivallan siirto komissiolle delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kautta. Delegoituja säädöksiä koskeva toimivalta annettaisiin määräämättömäksi ajaksi lukuun ottamatta asetuksen IV osan III osastossa säädettäviä valtuuksia, jotka olisivat voimassa viisi vuotta. Nämä valtuudet koskisivat sellaisia eläinlajeja, joita koskevat vaatimukset jäävät ehdotetun asetuksen mukaan kokonaan alemmanasteisen sääntelyn varaan. Valiokunta katsoo, että delegointien ja täytäntöönpanosäännösten käytännön vaikutuksista pitää saada pikaisesti lisäselvitystä, jotta niitä voidaan arvioida. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että toimivallan siirtoa koskevien valtuussäännösten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä ajallisesti rajattuja.

Valiokunta pitää lopuksi erityisen tärkeänä varmistaa, ettei elinkeinoharjoittajiin kohdistuva hallinnollinen taakka uudistuksen yhteydessä lisäänny vaan vähenee ja että elinkeinoharjoittajien yksityisyydensuoja ja tietosuoja tulee turvatuksi. Toimijoiden eläintautien ilmoittamisvelvollisuuden laajeneminen koskemaan kaikkia ilmoitettavia tauteja esimerkiksi lisäisi tuottajien hallinnollista taakkaa entisestään. Kaavamaisen ilmoittamisvelvollisuuden sijaan tarvitaan joustavuutta ja muiden tautiseurantamahdollisuuksien hyödyntämistä. Myös asetusehdotukseen sisältyvä eläinterveyskäyntivaatimus lisäisi kotieläintuottajien hallinnollista taakkaa. Suomessa tämä saattaisi vaikuttaa maaseudun kehittämisohjelman eläinten hyvinvointikorvauksen perusehtoihin. Valiokunta pitää välttämättömänä Suomen jo hakemaa siirtymäaikaa seuraavaan ohjelmakauteen vuoteen 2020 asti perusteena eläinten hyvinvointikorvaukset. Valiokunta korostaa, että säädösuudistuksen yhteydessä tulee ylipäätään etsiä aktiivisesti keinoja, joilla elinkeinonharjoittajien hallinnollista taakkaa voidaan keventää.