Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että komissio antoi vuonna 2013 useita eri vaihtoehtoja luomuasetuksen uudistamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona oli uudistus, jossa nykyistä asetusta olisi päivitetty. Komissio päätyi kuitenkin asetuksen perusteelliseen uudistamiseen. Suomen kannalta ongelmallista on poikkeussäännösten raju karsiminen. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että Suomen sijainnista, ilmasto-olosuhteista ja maatalouden rakenteesta johtuen meillä käytössä olevat poikkeussäännöt ovat välttämättömiä luomutuotannon jatkuvuuden kannalta. Ehdotettu säädösten yhdenmukaistaminen ja kansallisista poikkeuksista luopuminen ei huomioi alkutuotannon olosuhteista johtuvia erityispiirteitä eri alueilla vaan johtaa tuotantosääntöjen kehittymiseen Keski-Euroopan olosuhteiden mahdollistamalla tavalla, jolloin säännöt eivät sovellu maamme olosuhteisiin. Ehdotuksen toteutuminen aiheuttaa suuria ongelmia EU:n reuna-alueiden luomutuotannolle.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettujen tuotantosääntöjen yksityiskohdissa luonnonolosuhteiden huomioon ottaminen on keskeistä erityisesti tiettyjen voimassa olevaan lainsäädäntöön kuuluvien poikkeusten osalta, kuten tavanomaisesti tuotetun kasvien lisäysaineiston ja jalostuseläinten käytön hyväksymisessä. Vaikka sääntöjen yhdenmukaistaminen voi olla perusteltua elintarvikejalostuksen osalta, alkutuotantoon yhdenmukaistaminen ei sovellu.

Asetusehdotuksessa määritellään luomutuotantoehdot yleisellä tasolla, mutta tarkempi tuotantoehtojen määrittely ollaan siirtämässä komissiolle. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että ehdotukseen sisältyy liian laajaa päätösvallan siirtämistä kansalliselta ja neuvoston tasolta komissiolle. Tämä kaventaa poliittisia vaikutusmahdollisuuksia tuotantoehtojen tarkempaa sisältöä määriteltäessä ja jättää viljelijöille epämääräisen kuvan siitä, mitä asetuksen ehtoihin sitoutuminen merkitsee. Tuotantoehdot tuleekin määrittää itse asetuksessa riittävällä tarkkuudella. Tuotantosäännöt muodostavat perussäädöksen keskeisen osan, ja siksi niiden tulee olla ollennaisilta osin perusasetuksessa. Päätäntävalta luomussa sallituista tuotteista, aineista sekä poikkeuksista tuleekin säilyttää neuvostolla ja kansallisella tasolla. On sen vuoksi välttämätöntä, että kun komissiolle annetaan valtuudet muuttaa tai täydentää tuotantoa koskevia sääntöjä delegoiduilla säädöksillä, toimivallan siirrot ovat edellä todettu huomioon ottaen täsmällisiä ja rajattuja. Toimivallan siirtojen tulee myös olla ajallisesti rajattuja.

Asetusehdotuksen yleisissä tuotantosäännöissä esitetään, että koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti. Tämä ei sovellu kotieläintiloille, joissa pellot ovat luomussa ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa, eikä kasvinviljelytiloille, joilla on vähäisessä määrin kotieläimiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että saadaan riittäviä kannustimia kotieläinten siirtämiseksi luomuun, muttta ehdotuksen mukaista sääntelyä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Valiokunta toteaa, että asetusehdotus mahdollistaisi kotieläinten pitämisen edelleenkin tavanomaisessa tuotannossa jaettaessa tila erillisiksi juridisiksi yksiköiksi. Valiokunta korostaa, että tämä ei johda asetuksessa esitettyihin tavoitteisiin, vaan lisää ainoastaan viljelijöiden hallinnollista taakkaa. Tällä hetkellä maamme luomutiloista noin 40 prosentilla on eläintuotantoa, mutta vain noin puolella luomutiloista, joilla on eläintuotantoa, eläimiä hoidetaan luonnonmukaisesti.

Suomessa on yli 800 tilaa, joilla vain pellot ovat luomutuotannossa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että toteutuessaan, erityisesti ehdotetussa aikataulussa, vaatimus koko tilan siirtämisestä luomutuotantoon johtaisi todennäköisesti siihen, että osa tiloista siirtyy tavanomaiseen tuotantoon. Siten luomupinta-ala ja -tuotanto vähenisivät maassamme. Luomutuotteiden markkinoihin vaikutus olisi todennäköisesti kuitenkin selvästi vähäisempi, sillä pääosa näiden tilojen tuotannosta ohjautuu jo nykyisin tavanomaisille markkinoille.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että pohjoisiin ilmasto- ja maaperäolosuhteisiimme soveltuvien kasvilajikkeiden siementen ja muun lisäysaineiston saatavuus luomuna on erittäin epävarmaa, koska pienet markkinat eivät mahdollista niiden kannattavaa tuotantoa. Tavanomaisen lisäysaineiston käyttökielto estää luomutuotannon tuottavuuden parantamisen ja johtaa siihen, että on tyydyttävä vain harvoihin lajikkeisiin, joiden ominaisuudet eivät ole optimaalisia sadon määrän ja laadun kannalta. Suomessa on jo nyt ollut vaikeaa tuottaa luomulisäysaineistoa kysyntää vastaavia määriä. Vuonna 2013 myönnettiin 1 064 poikkeuslupaa tavanomaisen lisäysaineiston käytölle. Viitaten lisäksi jo edellä todettuun valiokunta katsoo, että ehdotettu käyttökielto tulee poistaa.

Valiokunta toteaa, että ehdotettu vaatimus eläinaineksen luomualkuperästä tulee myös poistaa, sillä luomukotieläinten pienen populaation geneettinen eristäminen muusta kotieläinpopulaatiosta johtaa nopeasti luomueläinten perinnöllisen monimuotoisuuden rajuun vähenemiseen ja eläinaineksen ominaisuuksien ja terveyden heikkenemiseen. Kaikille lihakarjaroduille ei ole edes tarjolla jalostusaineistoa käytettäväksi keinosiemennykseen, ja keinosiemennyksen käytännön toteuttaminen lihakarjatiloilla on hankalaa tai mahdotonta. Toisaalta on myös otettava huomioon, että pitkät maantieteelliset etäisyydet lisäävät tuntuvasti siitoseläinten hankinnan kustannuksia.

Valiokunta toteaa, että ehdotuksen vaatimus ympäristöjärjestelmästä voi olla hyvä keino vahvistaa luomun asemaa kuluttajien silmissä. Monet luomualan yritykset pyrkivät kuitenkin jo nyt säästämään energiaa ja vettä ylittäen jopa ympäristölainsäädännön vaatimukset. Järjestelmäksi tuleekin riittää kansainväliset, jo nyt käytössä olevat järjestelmät. Erilliset pakolliset järjestelmät lisäävät, erityisesti edellytettäessä sertifiointia, luomutuotannon kustannuksia ja voivat siten ehdotuksen tavoitteiden vastaisesti heikentää luomutuotannon kilpailukykyä. Sen sijaan vaatimus luomutuotteiden jäämättömyydestä on tärkeä kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi. Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa jäämättömiä tuotteita, joten kasvua hakevan luomuviennin näkökulmasta vaatimus on perusteltu.

Valvonta

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valvontaan sovellettavaa riskiperusteista lähestymistapaa vahvistettaisiin kumoamalla luomuasetuksessa säädetty kaikille toimijoille vuosittain tehtävä säännösten noudattamisen tarkastus. Näin tarkastustiheyttä voitaisiin mukauttaa virallista valvontaa koskevan asetuksen mukaisesti niin, että vähäriskisille toimijoille/toiminnalle voitaisiin tehdä fyysinen tarkastus harvemmin kuin kerran vuodessa tai tehdä vuotuinen fyysinen tarkastus kevyempänä, kun taas suuririskisille toimijoille/toiminnalle tehtäviä tarkastuksia voitaisiin tehostaa. Valiokunta toteaa, että ehdotettu riskiperusteinen valvonta tehostaa valvontaa mahdollistamalla valvontaresurssien kohdentamisen korkeamman riskin toimijoihin ja vähentämällä tarpeetonta valvontaa. Ehdotus on kannatettava.

Ehdotuksen mukaan luomuvalvonnan piiriin tulisi jatkossa kuulua kaikki luomuketjun osalliset suurtalouksia lukuunottamatta. Luomuvalvonta laajenisi myös vähittäismyyntiin. Tällä hetkellä luomuvalvontaan hakeutuminen on vapaaehtoista vähittäiskaupalle ja sinne on hakeutunut vain pieni osa maamme noin 3 000 myymälästä. Valvontakohteiden lisääntyminen näin huomattavalla määrällä olisi valvonnalle erittäin haasteellista ottaen huomioon valvonnan niukat resurssit. Lisäksi se lisäisi kaupan hallinnollista taakkaa ja aiheuttaisi kustannuksia. Riskinä on, että osa kaupan toimijoista luopuisi vähäisestä luomutuotteiden myynnistä ja siten luomutuotteiden saatavuus heikkenisi. Vähittäiskaupassa, jossa pääosin myydään valmiiksi pakattuja tuotteita, riski väärinkäytöksiin on pieni ja valvonta toteutuu markkinavalvonnan kautta. Nykyisellään vähittäiskauppojen luomutuotteiden markkinavalvontaa hoitaa kuntien elintarvikevalvonta. Valiokunta toteaa, että nykytilanteen säilyttäminen ja kuntien elintarvikeviranomaisten ohjeistaminen luomuvalvonnan osalta johtaa luomun kehityksen kannalta parempaan lopputulokseen. Valiokunta katsookin, että ehdotusta vähittäismyynnin sisällyttämisestä valvontaan ei tule hyväksyä.

Vähittäismyynnin valvonnasta poiketen riskiperusteiseen valvontaan siirtyminen parantaisi kaupan varastojen ja jakelukeskusten valvontaa. Kaupan varastot ja jakelukeskukset, kuljetus ja siihen liittyvät laskutus- ja agentuuritoiminnat ovat nykyisin kiinteän vuosittaisen valvonnan piirissä, vaikka tuotantosääntöjen valvonnan kannalta tarkastettavat kohdat ovat vähäriskisiä. Valmiiksi kuluttajapakattujen luomutuotteiden kohdalla valvotaan jo nykyään suhteellisesti enemmän erillään pidon ja tilojen puhdistumisen toteutumista, koska pakatun tuotteen sekoittuminen tavanomaisesti viljeltyyn maataloustuotteeseen on keskitetyssä kaupan loppujakeluketjussa ja kirjanpitojärjestelmissä lähes mahdotonta.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valvontaa koskevia artikloja ei olla sisällyttämässä luomuasetukseen, koska elintarvikeketjun valvontajärjestelmää ollaan selkeyttämässä sisällyttämällä suuri osa eri sektoreiden valvontaa koskevista säännöksistä yhteen säädökseen eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi. Muutoksen tarkoituksena on vähentää hallinnollista taakkaa, selkeyttää ja yhdenmukaistaa menettelyjä eri valvontasektoreilla ja varmistaa kuluttajien luottamus elintarvikeketjun säännöstenmukaisuutta kohtaan.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksella vähennetään byrokratiaa ja hallinnointia.

Yksityiskohtaiset huomiot

1 Eläinten alkuperä

Valiokunta katsoo, että poikkeuksena pitää jäädä voimaan säännös, jonka mukaan tavanomaisesta tuotannosta voi siirtää karjaa luomutuotantoon. Lisäksi siitoseläinten tulee voida olla tavanomaisesta tuotannosta ja keinosiemennyksessä on voitava käyttää alkuperältään tavanomaisesta tuotannosta olevaa siemennestettä. Keinosiemennyksessä ehdotettuun muutokseen ei ole varauduttu siten, että luomusiemennesteitä olisi tarjolla, eikä siitoseläinten kuljetus ole taloudellisesti mahdollista.

2 Kasvien siementen alkuperä

Valiokunta katsoo, että tavanomaisesta tuotannosta olevan siemenen käytön kieltämistä luomutuotannossa ei tule toteuttaa.

Pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien siementen, myös luomusiementen, jalostustoimintaa tulee lisätä.

3 Vaatimus koko tilan siirtämisestä luomutuotantoon

Valiokunta katsoo, että ehdotuksesta, jonka mukaan koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti, tulee luopua. Ehdotus ei sovellu kotieläintiloille, joissa pellot ovat luomutuotannossa ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa, tai kasvinviljelytiloille, joilla on vähäisessä määrin kotieläimiä.

4 Eläinten rehu siirtymäkaudella

Valiokunta katsoo, että luomutuotantoon siirtyvien tilojen ruokintaa koskevat säännökset (huojennukset) tulee pitää ennallaan.

5 Rehuomavaraisuus luomukotieläintilalla

Ehdotuksen mukaan vuodenaikojen mukaista eläinten vuotuista laiduntamisjaksoa lukuun ottamatta eläinten rehusta vähintään 90 prosenttia (nykyisin 60 prosenttia) olisi oltava peräisin omalta tilalta tai, jos tämä ei ole mahdollista, oltava tuotettu yhteistyössä muiden saman alueen luonnonmukaisten tilojen kanssa. Valiokunta katsoo, että rehut tulee tarvittaessa voida hankkia myös koko unionin alueelta ja että teollisia luomurehuja on voitava käyttää, kuten nykyisinkin.

Valiokunta toteaa, että Suomessa tulee yleisestikin valkuaisrehujen omavaraisuusastetta nostaa.

6 Sarvien poiston kieltäminen

Valiokunta katsoo, että nupoutus on sallittava, kuten nykyisinkin.

7 Siipikarjarakennuksen etäisyys laitumesta

Ehdotuksen pääsäännön mukaan laitumen etäisyys on määritetty enintään 150 metriksi rakennuksen luukuista. Valiokunta katsoo, että lopullisissa säännöksissä on mahdollistettava suurempi etäisyys ja muutenkin vaatimuksissa suurempi jousto, jotta maamme erityisolosuhteet tulevat huomioon otetuiksi.

8 Kananuorikoiden kasvattamiseen vaadittava tila

Valiokunta katsoo, että kananuorikoiden kasvattaminen on mahdollistettava siten, että neliömetrillä voi olla 20—25 lintua.

9 Lanta ja sen käyttö luomukasvitiloilla

Valiokunta katsoo, että luomutilojen on voitava vastaanottaa tavanomaisessa viljelyksessä olevilta tiloilta tulevaa lantaa nykyisten säännösten mukaisesti.