Perustelut

Valiokunta toteaa, että EU ja Kanada ovat käyneet neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta (CETA, Comprehensive Economic and Trade Agreement) vuodesta 2009. Sopimuksesta saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys jo syksyllä 2013, mutta ratkaisematta jääneitä yksityiskohtia työstettiin 5.8.2014 saakka. Sopimuksen toimeenpano tapahtunee aikaisintaan vuonna 2016.

Valiokunta pitää sinänsä hyvänä vapaakauppaneuvotteluissa tavoiteltavaa yritysten markkinoillepääsyn parantamista kuin myös kaupanesteiden purkamista yleensä. Kanadankin markkinoilta mahdollisesti saatavat uudet liiketoimintamahdollisuudet ovat tärkeitä niin koko EU:n kuin Suomenkin talouden kannalta. Vientimahdollisuuksia tulee hakea myös elintarviketuotannossa nykyistä tehokkaammin. Tällä hetkellä viennin lisääminen on alan kannalta entistäkin keskeisempi kysymys. Valiokunta korostaa kuitenkin myös sitä, että elintarvikealan kaupassa EU:lla ja siten myös Suomella on myös erittäin tärkeitä mm. kuluttajansuojeluun ja eläinten hyvinvointiin liittyviä intressejä. On välttämätöntä, että nämä tulevat otetuiksi huomioon.

Valiokunta toteaa, että saavutettu sopimus poistaa tulleja ja tuonnin esteitä maiden väliseltä maatalouskaupalta. Tullien alennusten toimeenpanon jälkeen tuonti Kanadasta on tullivapaata 93,5 prosentilla maatalouden tullinimikkeistä. Tullien alennukset tapahtuvat asteittain siten, että vapautettavien tuotteiden tullit poistuvat viimeistään seitsemän vuotta sopimuksen toimeenpanon jälkeen. Herkiksi katsotuilla tuotteilla markkinoillepääsyn avaukset tapahtuvat siirtymäkauden jälkeen tai ainoastaan tariffikiintiöiden puitteissa. Eräissä tuotteissa rajasuojan taso säilyy ennallaan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen mukaan EU rajoittaa tariffikiintiöillä naudanlihan ja sianlihan tuontia. Siipikarjanliha ja kananmunat on rajattu täysin vapautustoimien ulkopuolelle. Siirtymäkauden ajan tariffikiintiö on voimassa myös heikompilaatuiselle vehnälle ja sokerimaissille. Viljaan sovelletaan pisintä mahdollista siirtymäaikaa, mutta seitsemän vuoden jälkeen viljan tuonti Kanadasta vapautuu. Kanada rajoittaa puolestaan kiintiöillä juuston, siipikarjanlihan ja kananmunien tuontia. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että neuvotteluissa maatalouden markkinoillepääsyssä vaikeimmiksi kysymyksiksi nousivat EU:n Kanadasta tapahtuvalle tuonnille myöntämien naudanlihakiintiöiden koko ja EU:n markkinoillepääsy Kanadaan maitotuotteissa. Hankalaksi osoittautui kiintiöiden suuruuden lisäksi kiintiöiden hallintamenettelyistä sopiminen. Naudanlihan tuotannossa Kanada on kilpailukykyinen, ja maan edellyttämää hallintajärjestelmää pidettiin EU:ssa kanadalaisia toimijoita suosivana. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Kanadasta tuotavan lihan kiintiöt koskevat ainoastaan lihaa, jonka tuotannossa ei ole käytetty kasvuhormoneja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tehokkaalla valvonnalla estetään sellaisen lihan tuonti, joka on tuotettu kasvuhormoneja käyttäen.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaa, että markkinoiden avaukset Kanadan tuonnille lisäävät kilpailua EU:n markkinoilla erityisesti lihatuotteilla. Toisaalta EU:n vientimahdollisuudet paranevat varsinkin maitotuotteiden ja jalostettujen maataloustuotteiden osalta. Viljan osalta tilanteeseen vaikuttaa oleellisesti se, miten maailmanmarkkinahinnat kehittyvät.

Sopimuksen SPS-osuus (WTO:n terveys- ja kasvinsuojelua koskeva sopimus) perustuu eläintuotteiden osalta EU:n ja Kanadan väliseen eläinlääkintäsopimukseen, joka sopimuksen myötä lakkaa. Kasvituotteiden osalta sopimus asettaa säännöt, jotka helpottavat tuonnin edellyttämää hyväksymisprosessia Kanadassa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sopimus ei edellytä EU:n lainsäädännön muuttamista eikä kyseenalaista EU:n oikeutta huomioida riskinhallinnassa tieteellisen riskinarvioinnin lisäksi muita olennaisia tekijöitä. Muun muassa GMO-tuotteiden osalta tämä on tärkeää. Toisaalta sopimuksen kautta EU:n BSE-riskin vuoksi keskeytynyt naudanlihan vienti Kanadaan tulee mahdolliseksi.

Valiokunta pitää välttämättömänä sen varmistamista, että maataloustuotteiden kauppa avataan aidosti ja tasapuolisesti. Jos EU:n markkinoillepääsylle muodostuu esteitä, esim. Kanadan liittovaltiorakenteesta johtuen, EU:lla pitää olla menetelmät, joiden kautta voidaan varmistaa kaupankäynnin tasapuoliset edellytykset. Oleellista on myös, että tuonnin vapautuksen piirissä olevat tuotteet vastaavat EU:n sisämarkkinoilla omille tuotteille asetettavia vaatimuksia ja ettei tuonti kolmansista maista mahdollistu sopimuksen säännöksiä kiertämällä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että EU ei ole avaamassa ruokaturvapolitiikkaansa neuvotteluiden seurauksena. Tämän komissio on neuvottelujen aikana moneen kertaan todennut. Lisäksi on varmistettava, että eläinten hyvinvointia koskevat näkökohdat tulevat otetuiksi huomioon. EU:lla on tältä osin tiukemmat vaatimukset kuin Kanadalla. Kuluttajan on myös saatava selkeä tieto siitä, mistä hänen valitsemansa tuote tulee. Sopimuksen markkinavaikutuksia tulee seurata aktiivisesti ja markkinahäiriöihin on puututtava viivytyksettä.