Perustelut

Valiokunta toteaa, että maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) uudistaminen on osa lakisääteisen tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Ehdotettu maatalousyrittäjien tapaturmavakuutus vastaisi hallituksen esityksen mukaan pitkälti hallituksen esityksessä eduskunnalle työtapaturma- ja ammattitautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 277/2014 vp) ehdotettua työtapaturma- ja ammattitautilakia, joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Nykyinen maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki on jo keskeisiltä osin yhteneväinen tapaturmavakuutuslain (608/1948) kanssa ja sisältää lakiteknisesti paljon viittauksia tapaturmavakuutuslakiin. Valiokunta pitääkin tärkeänä esityksen tavoitetta nykyaikaistaa tapaturmavakuutuslainsäädäntöä vastaamaan tämän päivän lainsäädännöllisiä vaatimuksia. On tarpeen, että nyt oikeus- ja korvauskäytännön varassa olevia soveltamisratkaisuja ja -periaatteita säännellään laissa. Tämä selkeyttää lainsäädäntöä ja lisää järjestelmän avoimuutta.

Esityksessä ehdotetaan, että maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) mukaiseen pakolliseen vakuutukseen perustuvan eläketurvan ja nyt säädettävän pakollisen työ- ja ammattiturvan soveltamisalat muodostuvat yhteneväisiksi. Esityksen mukaan maatalousyrittäjän työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on sattunut työssä, työntekopaikan alueella (ns. alueperiaate) tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin erityisesti säädetään. Työntekopaikkana pidetään maatilaa, jossa työ tehdään. Työntekopaikka voi määräytyä myös työtehtävän perusteella. Koska maatalousyrittäjätyölle on ominaista, että maatalousyrittäjä usein asuu tilallaan, valiokunta pitää tärkeänä, että säännöksissä on otettu huomioon maatalousyrittäjän työntekopaikkaa koskevan alueen rajautumisen osalta se, että maatalousyrittäjällä asunto ja muut yksityiskäytössä olevat alueet eivät ole samalla tavalla erotettavissa työpaikasta tai työntekopaikasta kuin työntekijällä yleensä. On myös tärkeää, että säännöksissä huomioidaan tekniikan tuomat mahdollisuudet työn tekemiseen paikan sitä rajoittamatta.

Valiokunta toteaa, että nykyisen lain mukaan ns. asiointimatkoina korvattavat matkat tulisivat esityksen mukaan korvattaviksi työnteon yhteydessä sattuneina. Esityksen mukaan työstä johtuva matkustaminen rinnastetaan työntekoon. Myös liikkuminen eri työntekopaikkojen välillä kuuluu suojan piiriin. Niinikään maatalousyrittäjätyöstä johtuva matka asunnosta työhön kuuluu korvaussuojan piiriin.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että korvattavia vahinkotapahtumia työtapaturman ja ammattitaudin lisäksi olisivat nykytilan mukaisesti myös työliikekipeytyminen, tapaturman tai ammattitaudin aiheuttama vamman tai sairauden olennainen paheneminen sekä pahoinpitely, johon liittyy syyhteys vahingoittuneen työtehtävään. Myös henkisiin järkytysreaktioihin nykyisin sovelletut korvausperiaatteet on esityksessä kirjattu lakiin.

Valiokunta pitää myönteisenä, että oikeuskäytännön varassa ollut tapaturman määritelmä ehdotetaan esityksessä kirjattavaksi lakiin. Samoin tapaturmavakuutuksessa keskeinen lääketieteellisen syy-yhteyden vaatimus ja sen keskeinen sisältö ehdotetaan kirjattavaksi lakiin. Näiden säännösten kirjaaminen lakiin on korvausjärjestelmää selkeyttävää ja avoimuutta lisäävää. Esitykseen sisältyy myös mahdollisuus vapaaehtoiseen vakuuttamiseen niin työajan kuin vapaa-ajan osalta. Maataloudessa vapaa-ajan ja työn erottaminen voi olla vaikeaa työn sijaitessa kodin kanssa samassa pihapiirissä. Vapaa-ajan tapaturmavakuutus edellyttää esityksen mukaan joko pakollista tai vapaaehtoista työajan kattavaa vakuutusta.

Esityksen mukaan korvauksina maksettaisiin, kuten nykyisin, päivärahaa ja eläkettä. Ammatillisen kuntoutuksen aikana maksettavan etuuden nimi olisi jatkossa kuntoutusraha. Sairaanhoidon korvauksia maksettaisiin nykyiseen tapaan kuitenkin niin, että säädösteknisesti lääkinnällinen kuntoutus on osa sairaanhoitoa. Välttämättömät matkakulut korvattaisiin lakiehdotuksen mukaan lähimpään tai maksusitoumuksen mukaiseen hoitopaikkaan julkisten kulkuneuvojen mukaan. Valiokunta pitää maaseudun yrittäjien kannalta tärkeänä, että esitykseen sisältyy myös säännös yksityisellä autolla tehtävien matkojen korvaamisesta. Välttämättömänä matkakuluna korvataan tällöin puolet verohallinnon vahvistamasta kilometrikorvauksesta. Esityksen mukaan muun ajoneuvon kuin julkisen kulkuneuvon tai yksityisen auton kulujen korvattavuus edellyttää erityistä perustetta joko tapaturmavammasta tai liikenneolosuhteista johtuen.

Hallituksen esitykseen sisältyy säännös, jonka mukaan vahinkotapahtumasta on ilmoitettava kolmenkymmenen päivän kuluessa vahingon sattumisesta. Säännös on yhteneväinen tapaturmavakuutuslain yrittäjiä koskevan säätelyn kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä, että mm. määräajoista tiedotetaan maatalousyrittäjille riittävästi vakuutusta toimeenpanevan laitoksen toimesta, jotta vältytään etuuksien menetyksiltä.

Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että esityksen mukaan korvausasioiden käsittelyn joutuisuutta parannetaan asettamalla viranomaisille useita määräaikoja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että käsittelyn joutuisuutta parannetaan yleisestikin laajentamalla vastaavia toimenpiteitä muiden sosiaalietuisuus- ja työkyvyttömyysasioiden käsittelyyn samoin kuin muille hallinnonaloille.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä.