Yleisperustelut

Taustaa

Valiokunta toteaa, että voimassa olevan metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain (534/1998, jäljempänä metsänhoitoyhdistyslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan metsänhoitoyhdistys on metsänomistajien yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on edistää metsänomistajien harjoittaman metsätalouden kannattavuutta ja heidän metsätaloudelleen asettamiensa muiden tavoitteiden toteutumista. Yhdistysten tarkoituksena on myös edistää taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsien hoitoa ja käyttöä. Lain 3 §:n mukaan yhdistyksen tehtävänä on tarjota jäsenilleen ja muille toimialueensa metsänomistajille palveluja, joita nämä tarvitsevat metsätalouden harjoittamisessa, ja järjestää metsänomistajien käytettäväksi sitä varten tarvittavaa ammattiapua. Metsänomistajille annettavat neuvonta- ja muut palvelut sekä ammattiapu kattavat käytännössä kaikki toimenpiteet puun kasvatuksesta puun markkinointiin. Metsänhoitoyhdistyksillä on lain 1 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tarkoituksensa toteuttamiseksi metsänomistajilta metsänhoitomaksuja.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lain 12 §:n mukaan metsänhoitoyhdistyksen on käytettävä metsänhoitomaksuvarat ensi sijassa toimialueensa metsänomistajien metsänhoidolliseen ja metsätaloutta yleisesti edistävään toimintaan. Tällaisia metsänhoitoyhdistysten tarjoamia palveluja ovat muun muassa puunmyyntisuunnitelmien laadinta, puunmyynti metsänomistajan toimeksiannosta, metsän uudistaminen, taimien ja siementen välitys, metsäluonnon hoito, metsäsuunnitelmien laadinta, metsätuhojen arviointi sekä henkilökohtainen neuvonta, koulutus ja työnopastus. Lain mukaan metsänhoitomaksuja ei saa käyttää metsänhoitoyhdistyksen antaman työpalvelun varsinaisiin työkustannuksiin eikä muutenkaan sellaisella tavalla, joka merkitsisi olennaista kilpailun vääristymistä. Metsänhoitomaksua ei myöskään saa käyttää puukaupalliseen toimintaan, lukuun ottamatta puunmyyntisuunnitelmien laatimista.

Edellä todettuun viitaten, valiokunta korostaa hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti metsänhoitoyhdisten erittäin merkittävää asemaa metsäpalvelumarkkinoilla. Yhdistykset suunnittelevat ja toteuttavat arviolta 80 prosenttia yksityismetsien metsänhoitotöistä ja tekevät arviolta 70 prosenttia puunmyyntisuunnitelmista. Vuonna 2011 metsänhoitoyhdistykset toteuttivat tai ohjasivat nuoren metsän kunnostusta ja taimikonhoitoa yli 110 000 hehtaarin alalla. Lisäksi metsänhoitoyhdistykset tarjoavat metsänomistajille muun muassa tilakohtaista metsäsuunnittelua sekä tila-arviointia ja muita omistajakohtaisia palveluita. Metsänhoitoyhdistykset muodostavat siten kattavan palveluverkoston metsänomistajakunnalle. Yhdistykset toimivat myös metsänomistajien edunvalvojina.

Valiokunta tuo myös esiin metsänhoitoyhdistysten aktiivisen toiminnan metsänomistajien apuna varsinaisessa puukaupassa. Esityksen perusteluista käy ilmi, että esimerkiksi vuonna 2011 metsänhoitoyhdistykset tekivät puunmyyntisuunnitelmia lähes 29,5 miljoonan puukuutiometrin edestä. Metsäntutkimuslaitoksen toteuttaman kyselytutkimusten mukaan 38 prosenttia metsänomistajista toteutti puukaupan antamalla valtakirjan puun myyntiin metsänhoitoyhdistykselle. Metsänomistajista 69 prosenttia ilmoitti olleensa yhteydessä metsänhoitoyhdistykseen viimeisimmän puukauppansa aikana.

Esityksen arviointia

Edellä esitetystä käy ilmi, että metsänhoitoyhdistyksillä on oikeus saada tarkoituksensa toteuttamiseksi metsänomistajilta metsänhoitomaksuja. Valiokunta toteaa, että veroluonteisen metsänhoitomaksun on katsottu antavan metsänhoitoyhdistyksille kiellettyä kilpailuetua muihin metsäpalvelumarkkinoilla toimiviin verrattuna. Esityksen perustelujen mukaan sen tavoitteena onkin edistää metsätalouselinkeinon kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä lisätä metsänomistajien valinnanvapautta yhdistystoiminnassa ja edunvalvonnassa. Esityksen tavoitteena on myös luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalvelujen tarjonnassa. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vaikka metsänomistaja voi erikseen kieltäytyä jäsenyydestä, automaattista jäsenyyttä yksityisoikeudellisessa yhdistyksessä voi kuitenkin pitää ongelmallisena yhdistymisvapauden näkökulmasta katsottuna.

Edellä todettuun viitaten valiokunta korostaa sitä, että metsänhoitoyhdistykset ovat pitkäaikaisella työllään luoneet metsänomistajille toimivan ja kattavan palvelu- ja edunvalvontaverkoston. Yhdistysten toiminnan ylläpitäminen on erittäin tärkeää hyvän metsänhoidon, häiriöttömän puukaupan ja puun tarjonnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Metsänhoitoyhdistysten toiminnalla onkin erittäin merkittävä kansantaloudellinen merkitys. Sääntelyä purettaessa valiokunta pitääkin välttämättömänä sen varmistamista, että siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu hallitusti ja että sen vaikutukset ovat ennakoitavissa. Tämän vuoksi on myös välttämätöntä, että hallituksen esityksen mukaisesti metsänhoitoyhdistysten toimintaa säännellään edelleen yleisen yhdistyslainsäädännön lisäksi erityislailla. Muutoksessa tulee turvata metsätaloutta harjoittaville korkeatasoinen palveluverkosto, eikä muutoksesta saa aiheutua häiriötä puukauppaan. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että esityksellä tulee olla tavoitteidensa mukaisesti myönteisiä vaikutuksia metsätalouselinkeinon kilpailukykyyn ja puumarkkinoiden toimintaan.

Valiokunta toteaa, että metsänhoitoyhdistykset ovat olleet yhdistyslain (503/1989) mukaisesti rekisteröityjä aatteellisia, yleishyödyllisiä ja voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä. Lakiehdotus ei muuta tätä metsänhoitoyhdistysten asemaa yleisen yhdistyslain mukaisina yhdistyksinä. Metsänhoitoyhdistysten mahdollisuus harjoittaa elinkeino- ja ansiotoimintaa määräytyisi siten jatkossakin yhdistyslain perusteella. Metsänhoitoyhdistykset voisivat harjoittaa yhdistysmuodossa samansisältöistä ja saman laajuista taloudellista toimintaa kuin nykyisinkin. Sama koskee myös metsänhoitoyhdistysten mahdollisuutta tehdä ketjuyhteistyötä, ottaen kuitenkin huomioon voimassa oleva kilpailuoikeudellinen sääntely.

Elinkeino- ja ansiotoiminnan osalta valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotuksen mukaan metsänhoitoyhdistyslaista poistettaisiin rajoitukset, jotka tällä hetkellä estävät metsänhoitoyhdistyksiä harjoittamasta puukaupallista liiketoimintaa esimerkiksi osakeyhtiön kautta tai muussa taloudellista toimintaa varten säädetyssä yhteisömuodossa. Rajoitusten poistuttua metsänhoitoyhdistykset olisivat siten tasapuolisessa kilpailuasemassa muihin vastaavia palveluja tuottaviin organisaatioihin. Lakimuutoksen jälkeen metsänhoitoyhdistykset voisivat muiden yhdistysten tapaan ja jäsentensä päätöksen mukaisesti harjoittaa yhtiömuotoista liiketoimintaa ilman laissa säädettyjä toimialakohtaisia rajoituksia. Liiketoiminnan erottaminen yhdistyksen toiminnasta toteuttaisi myös toimintaan liittyvien taloudellisten riskien hallinnan, toiminnan läpinäkyvyyden sekä kilpailuneutraliteetin vaatimukset.

Edellä todettuun viitaten valiokunta korostaa sitä, että ehdotus antaa myös metsänhoitoyhdistyksille uusia mahdollisuuksia toimintansa kehittämiseen, kun esityksessä ehdotetaan metsänhoitoyhdistysten toimintaa koskevia alueellisia ja sisällöllisiä rajoituksia purettaviksi. Rajoitusten purkaminen parantaa yhdistysten mahdollisuuksia kehittää palvelujaan muun muassa erikoistumisen ja verkostomaisen toiminnan kautta sekä laajentamalla palvelujen tarjontaa esimerkiksi puukauppaan ja metsätalouskiinteistöjen välitykseen. Tämä vaatii kuitenkin yhdistyksiä arvioimaan toimintaansa uudelleen ja kehittämään uusia yhteistyömalleja. Osa yhdistyksistä tulee todennäköisesti säilyttämään nykyisen palveluvalikoimansa, osa taas laajentaa palvelutarjontaansa tai esimerkiksi kohdentaa palvelujaan jäsenten päättämällä tavalla tiettyihin erityisalueisiin.

Puukaupassa metsänhoitoyhdistykset voivat laajentaa toimintaansa esimerkiksi siten, että metsänhoitoyhdistys perustaa oman puukaupalliseen toimintaan keskittyvän yhtiön tai että metsänhoitoyhdistys on osakkaana puuta omaan lukuunsa ostavassa yhtiössä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että puukaupalliseen toimintaan sisältyy yleensä merkittävästi enemmän taloudellisia riskejä, mikä täytyy ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä.

Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että lakiehdotus lisäisi yksityismetsätalouden lisäeläkejärjestelmästä metsänhoitoyhdistyksille aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta toteaa, että yksityismetsätalouden edistämisjärjestöjen tekemä sopimus palveluksessaan olevien toimihenkilöiden eläke-eduista on vapaaehtoinen, yksityisoikeudellinen sopimusjärjestely, jossa valtio ei ole osapuolena. Suomen metsäkeskuksen ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion liiketoimintoja koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa on todettu, että valtio ei voi ottaa kantaakseen lisäeläkejärjestelmästä aiheutuvia kuluja. Tällä hetkellä molemmat laitokset voivat käyttää saamaansa valtionapua omiin eläkemaksuihinsa. Tavoitteena on, että lainmuutoksen myötä Suomen metsäkeskuksen Metsäpalveluiden sekä metsänhoitoyhdistysten vastuut lisäeläkejärjestelmän rahoittamisesta määräytyvät samoilla perusteilla.

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 3 §:n säännös metsänhoitoyhdistyksen perustamisesta ja rekisteröinnistä ei estäisi perustamasta ja rekisteröimästä muita yhdistyksiä, joilla olisi sama tarkoitus ja samat tehtävät kuin metsänhoitoyhdistyksillä on. Säännös rajoittaisi ainoastaan näiden yhdistysten rekisteröitymistä metsänhoitoyhdistyslain mukaisiksi yhdistyksiksi sekä metsänhoitoyhdistys-nimen käyttöä yhdistysten toiminnassa.

Esityksen perustelujen mukaan hallitus seuraa esitettyjen muutosten vaikutusta metsäalan palveluntarjoajien toimintaan ja kilpailuneutraliteetin toteutumiseen sekä arvioi erityislain säilyttämisen tarvetta viiden vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Valiokunta toteaa, että tämä esityksen perusteluissa oleva maininta on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta metsänhoitoyhdistyskentässä ja se voi haitata yhdistysten toiminnan kehittämistä. Valiokunta toteaakin, että ehdotettu metsänhoitoyhdistyslaki on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Metsänhoitoyhdistyslakia, kuten kaikkia lakeja, tulee muuttaa tarvittaessa. Siten perustelujen maininta on tarpeeton.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.