Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

EU:ssa on vuonna 2014 aloitettu markkinajärjestelyasetusta ja horisontaaliasetusta tarkentavien komission asetusten uudistaminen. Samalla toteutetaan Lissabonin sopimuksesta johtuvat muutokset, joilla aiemmin komission asetuksiin perustunut sääntely jaetaan jatkossa komission delegoituihin asetuksiin ja täytäntöönpanoasetuksiin. Mainituista syistä johtuen esityksessä on ehdotettu lakiin tehtäväksi viittauskorjaukset.

Kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat valtion viranomaisen suorittamat tarkastukset

Aiemman maataloustuotteiden markkinajärjestelyistä annetun lain muuttamisen yhteydessä (MmVM 21/2013 vp — HE 145/2013 vp, L 1194/2013) asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille tarve voida periä maksuja kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksista. Tuolloin lakiin ei otettu viranomaissuoritteiden maksullisuutta koskevaa erityislainsäädäntöä vaan maksullisuuteen on sovellettu yleislainsäädäntöä. Nyt lakiin on ehdotettu lisättäväksi 58 f §:ään uusi 2 momentti, jonka mukaisesti kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat valtion viranomaisen suorittamat tarkastukset ovat maksullisia, jos ne sisältyvät elintarvikelain 48 §:ssä säädettyyn valvontasuunnitelmaan. Maksusäännös soveltuisi siten kauppanormien noudattamisen varmistamiseksi tehtäviin tarkastuksiin, jotka kuuluvat viranomaisen valvontasuunnitelmaan ja jotka eivät kuulu yleislakina sovellettavan valtion maksuperustelain (150/1992) soveltamisalaan. Valiokunnalle toimitetun selvityksen perusteella mainittu momentti soveltuisi käytännössä lähinnä Elintarviketurvallisuusviraston siipikarjanliha-alan (erityisesti suurimmat siipikarjanlihan teurastamot) ja vihannesalan tuotteiden kauppanormien tarkastuksiin (vähittäiskauppa, tukut, pakkaamot ja ulkomyyntipaikat), jotka kuuluvat Eviran valvontasuunnitelmaan.

Esityksestä käy ilmi, että valtion maksuperustelaki kattaa ainakin hakemuksiin ja ilmoituksiin perustuvat toimenpiteet, kuten päätökset, luvat ja todistukset, tuonnin ja viennin, vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestelmät, kuten tuotteiden vapaaehtoiset merkintäjärjestelmät, sekä uusintatarkastukset, kun tarkastus joudutaan uusimaan alkuperäisessä tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamisen varmistamiseksi. Sen sijaan on ollut epäselvää, soveltuuko valtion maksuperustelaki sellaisiin kaupan pitämisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi tehtäviin tarkastuksiin, jotka tehdään ilman tarkastuksen kohteena olevan toimijan tekemää hakemusta tai muuta toimenpidettä viranomaisen suuntaan. Asian tulkinnanvaraisuudesta ja yhdenvertaisuudesta johtuen valiokunta pitää siten perusteltuna, että myös näiden tarkastusten maksullisuudesta säädetään lakiehdotuksen 58 f §:n 2 momentissa erikseen. Valiokunta korostaa, että valvontakäyntiin tulee yhdistää useampia tarkastuksia, mikäli se on tarkastuskäynnin luonteen puolesta mahdollista, kuten nykyisin esimerkiksi siipikarjanlihan vesipitoisuuksien tarkastusten yhteydessä on suoritettu myös muuta elintarvikevalvontaa.

Valiokunta toteaa, että kuntien suorittamien kaupan pitämisen vaatimusten tarkastusten maksullisuudesta on vireillä sosiaali- ja terveysministeriön ympäristöterveydenhuollon maksuja koskeva lainsäädäntöhanke. Esitystä ei ole vielä annettu eduskunnalle.

Takaisinperintä

Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien takaisinperintää koskeva EU:n lainsäädäntö on lähtökohtaisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. EU:n lainsäädäntö edellyttää jäsenvaltion määrittävän perintämääräyksessä enintään 60 päivän maksuajan, jonka jälkeen korkoa aletaan periä. Kun kyseessä on siten viivästyskorko, korkotasoa koskeva säännös tulee korvata viittauksella korkolain (633/1982) viivästyskorkoa koskevaan 4 §:n 1 momenttiin. Valiokunta pitää lakiehdotuksen 76 §:ään ehdotettuja muutoksia selkiyttävinä ja tarpeellisina. Muutos on toimijoiden edun mukainen, ja ehdotettu muutos vastaa myös maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 32 §:ää.

Muut huomiot

EU:n lainsäädäntöä on muutettu siten, että tuen myöntäminen voin yksityiseen varastointiin ei enää edellytä sen valmistajan tähän tarkoitukseen erikseen saamaa hyväksymistä, joten tämä vaatimus ehdotetaan poistettavaksi lakiehdotuksen 30 §:stä. Valiokunta pitää muutosta asianmukaisena.

EU-lainsäädännön mukaan vakuuden pidätyksestä voidaan luopua alle 100 euron suuruisten summien osalta. Vakuuden pidättämisestä luopumista euromääräisesti pienien summien kohdalla voidaan pitää perusteltuna, koska hyvin pienten summien osalta vakuuden pidättämisestä aiheutuva hallinnollinen työ on turhan suuri suhteessa kyseessä olevaan rahamäärään. Tuonnin ja viennin yhteydessä asetettavia vakuuksia koskevassa suoraan sovellettavassa EU:n lainsäädännössä kyseinen raja on jo ollut 100 euroa. Valiokunta katsoo, että on perusteltua ottaa käyttöön kyseinen 100 euron raja myös tämän lain 48 §:n 2 momentissa.

Edellä mainittuja voin varastointiin ja vakuuden pidättämisen euromäärään kohdistuvia muutoksia ei sinänsä voida pitää suurina taikka taloudellisesti merkittävinä, mutta valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että turhaa byrokratiaa karsitaan aina, kun se on mahdollista.

Valiokunta pitää myös tarpeellisena, että oikeustilaa selkeytetään esityksessä ottamalla lain 91 a §:ään säännös todentamisviranomaisesta, koska markkinajärjestylaissa ei ole aiemmin ollut asiasta mainintaa.

Maataloustuotteiden markkinajärjestelyistä annetun lain 47 §:n 2 momentissa säädetään takaajan hyväksymisestä. Mainitussa momentissa on viittaus kumottuun luottolaitoslakiin (121/2007), joten valiokunta pitää tarpeellisena muuttaa viittaus voimassaolevaan luottolaitoslakiin (610/2014). Valiokunta toteaa, että ehdotettu muutos on lakitekninen.