Perustelut

Valiokunta toteaa, että voimassa olevan lain mukaan kiinteistötoimitusmaksu voidaan määrätä joko työkorvauksena tai kiinteähintaisena toimituskorvauksena. Toimituksesta perittävä kiinteistötoimitusmaksu voidaan myös määrätä osaksi työkorvauksena ja osaksi toimituskorvauksena. Työkorvaus määrätään toimituksen suorittamiseen käytetyn työajan, keskimääräisten palkkakustannusten sekä, sen mukaan kuin valtioneuvoston antamalla asetuksella kiinteistötoimitusmaksusta (1560/2001) tarkemmin säädetään, toimituksen suorittamisesta Maanmittauslaitokselle tai kunnalle aiheutuneiden muiden kustannusten mukaan. Toimituskorvaus puolestan määrätään toimituslajeittain samansuuruisena toimituksesta aiheutuvien keskimääräisten kokonaiskustannusten perusteella. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kiinteähintaisten toimitusten määrä on kasvanut. Pääosa toimituksista laskutetaan toimituskorvauksen mukaan.

Toimitusmenoilla tarkoitetaan puolestaan voimassa olevassa laissa toimituksen suorittamiseen liittyviä toimituksen aikaisia menoja, joista on otettu kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 207 §:n 2 momenttiin esimerkinomainen luettelo. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi kokoustiloista aiheutuvat kulut, maastotöiden suorittamisessa käytettävien apuhenkilöiden palkat ja muut niihin verrattavat menot.

Koska edellä mainittu kiinteistötoimituksesta määrättävä kiinteistötoimitusmaksu ei sisällä kiinteistönmuodostamislain 207 §:n 2 momentissa tarkoitettuja toimitusmenoiksi nimettyjä kustannuksia, menoja, korvauksia ja palkkioita, valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että kiinteistötoimitusmaksujärjestelmä on maksuvelvollisen asiakkaan näkökulmasta epäselvä. Järjestelmä on myös valtionhallinnon näkökulmasta monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

Esityksessä ehdotetaankin luopumista kiinteistötoimituslain 207 §:n 1 momentissa säännellystä toimituskustannusten jaosta toimitusmenoihin ja kiinteistötoimitusmaksuun. Lisäksi toimitusmenoja koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi kiinteistönmuodostamislaista kiinteistötoimitusmaksulakiin (558/1995). Siten kiinteistönmuodostamislain 207 §:n 2 momentissa lueteltuja toimitusmenoja vastaavien kustannusten ja korvausten sisällyttäminen työkorvauksena tai toimituskorvauksena velotettavan kiinteistötoimituksen kiinteistötoimitusmaksuun tehtäisiin mahdolliseksi.

Valiokunta toteaa, että voimassa olevan kiinteistötoimituslain 5 §:n mukaan kiinteistötoimituksen maksuvelvollisen toimituskorvausta on voitu alentaa, jos maksuvelvollinen on tehnyt maanmittaustoimiston suoritettavaksi kuuluvia tehtäviä. Tältä osin esityksen perusteluissa todetaan, että kiinteistötoimitusten suorittaminen perustuu täyden palvelun periaatteelle, mikä tarkoittaa sitä, ettei toimituksen asianosaisen tarvitse suorittaa toimitushakemuksen jättämisen jälkeen mitään toimenpiteitä eikä myötävaikuttaa millään tavoin toimituksen etenemiseen. Toimitusinsinöörin tehtävänä on huolehtia kaikkien niiden toimenpiteiden suorittamisesta, jotka toimituksen suorittamiseksi ovat tarpeen.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että toteutettaessa täyden palvelun periaatetta lohkomistoimituksissa kokonaisvaltaisesti siten, että Maanmittauslaitos suorittaa toimituksen vaatimat mittaustyöt ja vastaa myös rajojen avaamistyöstä, yhteydenpitotarve ja sen vaatima työaika ennen toimituksen suorittamista toimitusinsinöörin ja asiakkaiden välillä vähenee. Lisäksi kiinteistötietojärjestelmän ylläpito edellyttää tiettyjä laatuvaatimuksia rekisteriyksikön mittaustarkkuudelta ja sen ulottuvuuden määrittämiseltä. Tästä seuraa, että asianosaisten suorittaman maastotyön laatu on tarkistettava ja hyväksyttävä toimituksessa. Tämä työvaihe jää pois, kun maastotyöt tehdään ammattimaisesti Maanmittauslaitoksen toimesta. Samalla vältetään saman työn tekeminen kahteen kertaan mahdollisten laatupoikkeamien johdosta. Kuntien osalta tilanne vastuun osalta on toinen, koska kunnat tekevät työn viranomaistyönä.

Edellä esitetyillä perusteilla kiinteistötoimituslain 5 §:n säännöstä esitetään tarkistettavaksi siten, että toimituskorvauksen alentaminen koskisi nimenomaisesti vain sellaisia Maanmittauslaitoksen kunnalle suoritettavia toimituksia, joissa lohkominen tai tilusvaihto suoritetaan kunnan omistamalla asemakaava-alueella ja joissa kunta on tehnyt kaikki toimituksen vaatimat maastotyöt omia rajamerkkejä käyttäen ja jossa kunta on määrätty maksuvelvolliseksi.

Valiokunnalle toimitetussa asiantuntijaselvityksessä on korostettu sitä, ettei lohkomisesta määrättäviä kiinteistötoimitusmaksuja ole tarkoitus korottaa esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen perusteella. Koska kiinteistötoimitusmaksun suuruuden tulee vastata kiinteistötoimituksesta valtiolle (Maanmittauslaitokselle) aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo), ei maastotyöstä aiheutuvaa kustannusta vastaavaa kiinteistötoimitusmaksun osuutta voida määrätä todellista kustannusta suuremmaksi. Tämä tulee ilmenemään lohkomistoimituksista annettavassa asetuksessa määrättäväksi esitetyistä toimituskorvauksista siten, ettei yksittäisen toimituksessa muodostetun kiinteistön toimituskorvaus (kiinteistötoimitusmaksu) nouse.

Valiokunta pitää uudistuksessa asiakkaan näkökulmasta keskeisenä myös sitä, ettei keskimääräisen kustannuksen perusteella maksettavaksi määrättävä hinta muodostu kohtuuttomaksi pienimmissä toimenpiteissä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että tämä kysymys on huomioitu porrastamalla toimituskorvaus muodostettavan kiinteistön pinta-alan perusteella. Lohkomistoimituksesta aiheutuva maastotyön määrä ja kustannus riippuu suoraan lohottavan alueen pinta-alasta, kun taas lakisääteisten asioiden käsittelystä toimituskokouksessa aiheutuva kustannus ja uuden kiinteistön rekisteröinnistä aiheutuva kustannus eivät ole riippuvaisia muodostettavan kiinteistön pinta-alasta.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.