Perustelut
Yleistä
Selonteon tavoitteena on kuvata elintarviketurvallisuuden tilaa
Suomessa, esitellä keskeiset tunnusluvut sekä kartoittaa
ne toimet, joilla elintarviketurvallisuutta edistetään
tai sen tila säilytetään. Pääpaino
on edellisen elintarviketurvallisuusselonteon (2006) jälkeen
tapahtuneen kehityksen kuvaamisessa. Selonteossa käsitellään elintarvikkeiden
ja talousveden kemiallisia, fysikaalisia, mikrobiologisia ja ravitsemuksellisia turvallisuusriskejä,
riskinarviointia ja riskinhallintaa sekä määritellään
lopuksi elintarviketurvallisuustavoitteet vuosille 2010—2014.
Valiokunta katsoo, että elintarviketurvallisuusselonteko
kattaa koko elintarviketuotantoketjun ja siinä on erittäin
laaja-alaisesti linjattu elintarviketurvallisuustyön yleiset
tavoitteet. Valiokunta pitää selontekoa hyvänä kokonaisvaltaisena
arviona elintarviketurvallisuudesta, joka on laajentunut nyt myös
ravitsemuksellisten turvallisuusriskien käsittelyyn.
Selonteossa käsitellään ajankohtaisia
turvallisuusongelmia ja tulevaisuuden muutostekijöitä sekä asetetaan
elintarviketurvallisuustavoitteet. Valiokunta pitää perusteltuna,
että myös uusien tuotantomenetelmien, kuten kuluttajille
vielä suhteellisen tuntemattoman nanoteknologian, riskejä käsitellään
omassa luvussaan. Selonteko painottuu kuitenkin edelleen aiempien
selontekojen tapaan elintarvikeketjun tuotanto- ja prosessiosuuteen.
Hieman vähemmälle huomiolle jäävät
sen sijaan esimerkiksi elintarvikkeiden tuonnnista ja elintarvikeketjun
jakelutoiminnoista sekä kuluttajakäyttäytymisestä ja
kulutusmuutoksista aiheutuvien riskien riittävä ennakointi.
Valiokunta pitää edelleen tärkeänä korostaa "pellolta
pöytään" -lähestymistapaa elintarvikkeiden
tuotantoketjussa, joka alkaa alkutuotannosta, maatalouden tuotantopanosten
turvallisuudesta ja laadusta, kasvien terveydestä sekä terveistä ja
hyvinvoivista eläimistä. Tuotantoketju etenee
valmistuksen, teollisuuden, kaupan sekä tuonnin ja viennin
toimenpiteistä aina kuluttajan ruokapöytään
saakka. Kaikissa näissä eri elintarvikeketjun
vaiheissa tulee hallita toiminnan kemialliset, fysikaaliset, mikrobiologiset
ja tuotantomenetelmiin liittyvät moninaiset riskit. Ihmisten
matkustaminen ja elintarvikkeiden kansainvälinen kauppa
lisäävät osaltaan ruoan turvallisuusriskejä.
Valiokunta katsoo, että elintarvikkeiden turvallisuus
on Suomessa kansainvälisesti vertailtaessa erittäin
korkealla tasolla. Perustana on hyvin toimiva suomalainen laatuketjuajattelu,
jossa laadunvarmistus on saatu toimimaan koko ketjussa alkutuotannosta
kuluttajalle asti. Alkutuotantovaiheeseen kohdistuvat tehokkaat
torjuntatoimet muodostavat perustan turvalliselle elintarvikeketjulle.
Valiokunta toteaa kuitenkin, että korkea elintarviketurvallisuuden
tason ylläpitäminen aiheuttaa toimijoille lisäkustannuksia,
joita ei riittävästi oteta huomioon tuotteiden hinnanmuodostuksessa.
Raaka-aineiden ja tuotteiden hyvä hygieniataso ei käytännössä näy
alkutuotteiden parempina hintoina esimerkiksi moniin ongelmallisina
pidettyihin tuontituotteisiin verrattuna.
Valiokunta korostaa alkuperämerkintöjen selkeyttämistä ja
jäljitettävyyden parantamista edelleen. Tuotteiden
jäljitettävyyden merkitys on suuri erityisesti
silloin, jos ruoan turvallisuuteen kohdistuu uhkatekijöitä tai
epäillään turvallisuuriskejä.
Suomessa EU:n säädösten edellyttämä jäljitettävyys
on asianmukaisesti pantu täytäntöön.
Seuraavaksi tulee keskittyä tarjoamaan kuluttajille vielä laadukkaampaa
jäljitettävyyteen liittyvää tietoa
ja maksimoimaan jäljitettävyyden edut kaikille
elintarvikeketjun toimijoille uusinta teknologiaa hyödyntäen.
Kuluttajien luottamus kotimaisen elintarviketuotannon turvallisuuteen
voidaan säilyttää korkeana, jos elintarvikkeiden
avoin jäljitettävyys paranee.
Valiokunta pitää tärkeänä elintarvikeketjun korkean
hygieniatason säilyttämistä ja kehittämistä,
mutta ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia,
jotta hygieniasäädöksiä tiukentamalla
ei tuotannon kustannuksia lisätä tarpeettomasti.
Alkutuotannon heikko kannattavuus tuo ongelmia myös elintarviketurvallisuuden
korkean tason säilyttämiselle.
Valiokunta on tarkastelussaan keskittynyt käsittelemään
muutamia keskeisiä selonteossa esitettyjä elintarviketurvallisuuteen
liittyviä näkökohtia ja niihin liittyviä toimenpiteitä.
Elintarvikkeiden mikrobiologinen turvallisuus
Arvioitaessa elintarvikkeisiin liittyviä terveydellisiä riskejä on
mikrobeilla keskeinen merkitys. Elintarvikkeiden moninaisiin mikrobiologisiin
vaaroihin kuuluu lukuisia eri tartunnanaiheuttajia, jotka
voivat olla bakteereja, viruksia, loisia, sieniä tai prioniproteiineja.
Elintarvikkeiden mikrobiologisista vaaratekijöistä merkittävimpiä ovat
zoonoosit eli eläimen ja ihmisen välillä tarttuvat
taudit.
Valiokunta katsoo, että elintarvikkeiden valmistuksen
keskittyminen, kansainvälistyminen sekä uusien
elintarvikkeiden ja niiden valmistusmenetelmien kehittyminen vaikuttavat
etenkin mikrobiologiseen elintarviketurvallisuuteen ja aiheuttavat
uusia uhkia. Mikrobeilla on erinomainen kyky muuntua ja sopeutua
uusiin olosuhteisiin. Samalla kun ruokamyrkytysepidemiat ovat tulleet
vaikutuksiltaan laajemmiksi ja kansainvälisemmiksi, uusia
elintarvikkeiden välityksellä leviäviä tauteja
aiheuttavia mikrobeja on ilmaantunut jatkuvasti lisää.
Valiokunta toteaa, että kansainvälisissä vertailuissa
elintarvikkeiden mikrobiologinen turvallisuus on Suomessa erittäin
korkealla tasolla. Salmonellan valvonta ja torjunta alkutuotannossa
on kansainvälisestikin tunnustettu menestystarina. Kansallinen
salmonellantorjuntaohjelma onkin yksi Suomen kotieläintuotannon
turvallisuuden kulmakivistä. Tämä ohjelma
luo myös pohjan hallita muita mikrobi-, bakteeri- ja eläinsairauksia
kotieläintuotannossa. Riskihallintavälineitä tulee
kuitenkin jatkuvasti kehittää siten, että kotieläintuotannon
terveysongelmat pysyvät tulevaisuudessakin hallinnassa.
Valiokunta toteaa, että salmonellatapausten käsittely
keväällä 2009 osoitti Suomen salmonellaohjelman toimivaksi,
mutta puutteita oli vielä erityisesti tiedotuksessa.
Bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille on
yksi eläinlääketieteen vakavimmista ongelmista.
Kansainvälisessä vertailussa bakteereita koskeva
resistenssitilanne on meillä suhteellisen hyvä,
ja Suomessa käytetään vain noin kymmenesosa
monien keskeisten Euroopan tuottajamaiden antibioottimääristä.
Valiokunta katsoo, että tuotantoeläinten hoidossa
tulee panostaa myös tautien tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn
varaamalla tähän työhön riittävät
resurssit.
Selonteossa on korostettu maatalouden hallitun rakennemuutoksen
tarvetta. Kotieläintaloudessa on jo osin toteutunut rakennemuutos,
joka on tuonut Suomeen suurempia intensiivisen eläintuotannon
perusteella toimivia suuria yksiköitä. Teknistymisestä ja
automatisoinnista huolimatta työmäärä ja
sidonnaisuus työhön on maataloudessa muodostunut
monissa tapauksissa sellaiseksi, että jaksamisesta on tullut
merkittävä ongelma. Suurten yksiköiden
tarttuvien eläintautien hallinta on erittäin vaativaa,
ja niihin sisältyy riskejä, joita pienemmän
mittakaavan tuotannossa ei ole. Valiokunta katsoo, että näihin
riskeihin varautuminen vaatii riittävän varautumisjärjestelmien
kehittämistä ja uusia toimintatapoja.
Valiokunta korostaa, että korkean mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden
ylläpito Suomessa vaatii jatkuvaa tutkimuksen ja valvonnan sekä kaikkien
alan toimijoiden tiivistä yhteistyötä.
Elintarviketurvallisuuden tulevaisuuden keskeisiä haasteita
ovat elintarvikeketjussa leviävät mahdolliset
uudet zoonoosit. Tältä osin valiokunta painottaa
zoonoosikeskuksen toimintaa tärkeänä selonteon
edellyttämien toimenpiteiden toteuttajana. Tehokkaalla
torjunta-ohjelmalla ja ripeillä toimenpiteillä voidaan
säilyttää suomalaisen kuluttajan luottamus
suomalaisiin elintarvikkeisiin.
Kasvinsuojeluaineiden jäämät
Selonteossa on nostettu selkeästi esiin ympäristötekijöiden,
ilmastonmuutoksen ja väestökehityksen mukanaan
tuomat riskit. Elintarvikkeiden vieraiden aineiden osalta ilmastonmuutos
ja viljelytekniset ratkaisut vaikuttavat kasvintuotannossa esimerkiksi
sienilajikirjoon ja sitä kautta luontaisten toksiinien
esiintymiseen. Kasvinsuojeluaineiden kotimainen käyttö ja
näiden aineiden saantimäärät
ovat turvallisen alhaisella tasolla. Kasvinsuojeluaineiden saannista
91 prosenttia tulee tällä hetkellä ulkomaisista
elintarvikkeista, erityisesti hedelmistä (Eviran julkaisuja
13/2009, s. 144).
Rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö on MTT:n
mukaan lisääntynyt Suomessakin; syynä ovat
tällä hetkellä viljelytekniikan muutokset, kuten
suorakylvön ja kevytmuokkauksen yleistyminen. Ilmaston
lämpeneminen voi lisätä torjunta-aineiden
käyttöä edelleen ja tuoda mukanaan kasvavia
jäämäriskejä. Valiokunta pitää tärkeänä kiinnittää huomiota
torjunta-aineiden hallittuun käyttöön
myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
Lannoitteet
Puhdas maaperä ja vesi ovat merkittäviä kilpailuetuja
tuotettaessa turvallisia elintarvikkeita Suomessa myös
tulevaisuudessa. Suomalainen maaperä ja vesistöt
ovat esimerkiksi hyvin herkkiä kadmiumin aiheuttamille
haitallisille vaikutuksille. Selonteossa nostetaan asianmukaisesti esille
riskit, jotka liittyvät uudentyyppisiin lannoitevalmisteisiin,
joiden raaka-aineina ovat jätepohjaiset materiaalit tai
teollisuuden sivutuotteet. Valiokunta katsoo, että asia
on erittäin tärkeä ja ajankohtainen.
Taloudellisen hyötykäytön yhteydessä tulee
ehdottomasti varmistua, ettei lannoitevalmisteisiin keräänny
terveydelle haitallisia vierasaineita.
Selonteossa todetaan, että maaperän seleenipitoisuus
olisi noussut huomattavasti. Valiokunta toteaa, että MTT:n
seurantatutkimuksessa vuodelta 2008 on kuitenkin todettu, että suomalaisten
viljelysmaiden seleenipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla
kuin vuonna 1990 ja 1998 analysoiduissa maanäytteissä.
Seleenipitoisuutta maaperässä, rehuissa ja elintarvikkeissa
seurataan jatkuvasti, mikä on jatkossakin tarpeellista.
Selonteosta puuttuu myös arvio luomutuotannossa käytettävien
lannoitteiden vaikutuksesta väestön seleenin ja
jodin saantiin. Valiokunta katsoo, että luomuviljelyssä pitää jatkossa
kiinnittää erityistä huomiota näiden
aineiden saannin riittävyyteen.
Ravitsemus
Valiokunta pitää tarpeellisena selontekoon
uutena osana mukaan liitettyä ravitsemusosiota. Monet tärkeät
elintarvikkeisiin liittyvät terveysongelmat liittyvät
kiinteästi huonoon ravitsemukseen, ja ravitsemuksella on
suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Monissa
väestöryhmissä epäterveellisten
tuotteiden kasvava kulutus tai yksipuolinen ruokavalio aiheuttaa
terveysriskejä. Erityisesti nopeasti kasvava lihavuus ja
siihen liittyvät sairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa
ja heikentävät elämän laatua.
Ikääntyneillä ihmisillä toimintakyvyn
heikkeneminen voi olla yhteydessä ravitsemusriskeihin.
Valiokunta pitää näiden ongelmien
ja riskien hallintaa kasvavana tulevaisuuden haasteena, joka tulee
ratkaista hyvällä laaja-alaisella yhteistyöllä.
Selonteossa esitetyt toimenpiteet ravitsemusriskien hallitsemiseksi
eli kuluttajainformaatio (rajoitukset, varoitukset ja erityissuositukset), verotukselliset
ja muut taloudelliset toimenpiteet sekä seuranta ovat perusteltuja.
Terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi esitetyt lukuisat
toimet, kuten taloudellisten ohjauskeinojen käyttö,
poliittisen tason yhteistyön ja koordinaation lisääminen,
erityisryhmien huomioiminen ravitsemusvalistuksessa ja tarvittaessa
elintarvikemarkkinoinnin säätelyssä ovat
kaikki tarpeellisia keinoja parantaa väestön ravitsemustilaa. Lisäksi
tarvitaan kuluttajien tiedonsaannin parantamista elintarvikkeiden
ravintosisällöstä. Erityisryhmien osalta
sosiaali- ja terveysministeriö on aiemmin esittänyt,
että imeväisen ja pikkulapsen ruokintaa koskevan
tiedotusaineiston hyväksyjästä ja hyväksymisestä säädettäisiin lain
tasolla, koska imettämiseen ja siihen liittyvään
ruokintaan, ruokailutottumuksiin tai ravitsemukseen liittyvillä kuvauksilla
ja ohjeilla voidaan vaikuttaa merkittävästi lapsen
varhaiskehitykseen. Valiokunta pitää esitystä kannatettavana.
Selonteossa esitettyjen toimien lisäksi on tarpeen
vahvistaa kuluttajien terveyttä edistäviin ruokavalintoihin
liittyvää osaamista ravitsemusriskien välttämiseksi.
Valiokunta toteaa, että kansalaisilla tulee olla riittävät
valmiudet lukea elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ja
ymmärtää niiden antamia tietoja. Tämä edellyttää,
että opetussuunnitelmissa ja koulutusjärjestelmässä on
jatkossa riittävästi terveystiedon ja kotitalouden
opetusta.
Joukkoruokailun ravitsemuksen laatuun sekä sen seurantaan
ja valvontaan tulee panostaa nykyistä enemmän.
Erityisesti julkisten ruokapalvelujen kilpailutuksessa ja hankinnassa
tulee ruoan laadun, alkuperän ja ravitsemuksellisen laadun
olla keskeisiä valintakriteerejä. Aterioiden raaka-aineiden
alkuperämaasta, koostumuksesta, ravintosisällöstä ja
suositeltavista valinnoista sekä sopivasta annoskoosta
on viestitettävä kuluttajille. Valiokunta korostaa,
että elintarvikevalvontajärjestelmiä ja
yritysten omavalvontaa on kehitettävä kokonaisuutena
siten, että ne ottavat huomioon nykyistä laajemmin
myös ruoan ravitsemuksellisen laadun valvonnan.
Kuluttajat
Kuluttajainformaatiota koskeva lähestymistapa selonteossa
on tieto-, valinta- ja yksilöpainotteinen. Valiokunta kiinnittää huomiota
lisäksi eri sosioekonomisten ryhmien erilaisiin mahdollisuuksiin
tehdä valintoja, tulkita informaatiota ja toteuttaa terveellistä ravitsemusta.
Tulevaisuudessa elintarvikeriskien kannalta uusiksi riskiryhmiksi
saattavat nousta lapset, nuoret kuluttajat ja ikäihmiset.
Pakkausmerkintöjen ja jäljitettävyyden
kehittämisen lisäksi on tarvetta varmistaa kuluttajien
arkitaitojen osaaminen, toiminta omassa taloudessa sekä ruoka-aineiden
oikeat, suositellut säilytys- ja valmistustavat.
Valiokunta katsoo, että kuluttajan asemaa parantavia
toimia koskeviin ehdotuksiin tulee sisältyä myös
toimenpiteitä, jotka edistävät terveellisten
elintarvikkeiden tarjontaa kaupoissa ja ruokapalveluissa ja vähentävät
terveellisten valintojen mahdollisuuksiin liittyvää sosioekonomista
epätasa-arvoa. Elintarvikkeiden kulutuksessa on myös
uusia trendejä, jotka eivät aina ole linjassa
elintarviketurvallisuuden kanssa, kuten esimerkiksi joidenkin kuluttajien
halu saada pastöroimatonta maitoa. On tärkeätä,
että tämänkaltaisten uusien kulutustottumusten
riskit ja oletetut hyödyt selvitetään,
jotta kuluttajien valinnat perustuvat tutkittuun tietoon.
Ulkomaisten elintarvikkeiden tuonti
Elintarviketuonti on selvästi kasvussa, ja tuotevalikoima
laajentuu jatkuvasti. Valiokunta katsoo, että selonteossa
ei ole riittävästi huomioitu tuontielintarvikkeisiin
liittyviä ongelmia ja tulevaisuuden kasvavia valvontatarpeita.
Valiokunta katsoo, että ulkomaisten elintarvikkeiden tuonnin
kasvu lisää merkittävästi elintarviketurvallisuuden
riskejä. Tämä luo puolestaan tarvetta
panostaa tuontituotteiden elintarvikevalvontaan ja elintarvikkeiden
turvallisuustutkimukseen. Samassa yhteydessä riski tuotteen
alkuperä-, ravintoaine- ym. tietojen väärentämisestä on kasvamassa.
Eläintuotanto on myös kansainvälistymässä yhteisyritysten
ja kotieläinjalostuksessa tapahtuvan yhteistyön
kautta. Tämä voi johtaa jalostuseläinten
kaupan lisääntymiseen. Suomi on ollut Euroopan
eläintautivapaimpia alueita, mutta tautiriskien torjunnassa
tulee ottaa huomioon jatkuvan kansainvälistymisen riskit.
Tulevaisuudessa joudutaan suuntamaan resursseja myös
elintarvikkeiden väärentämisen ja manipuloinnin
estämiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että elintarvikkeisiin liittyvä väärentäminen
ja koostumuksen manipulointi on merkittävä vaaratekijä,
joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa sekä suoranaisiin
terveysuhkiin että heikentää kuluttajien
luottamusta koko elintarviketurvallisuuteen.
Riskit lisääntyvät koko ajan kilpailun
ja tuotantovolyymien kasvaessa. Valiokunta ei pidä todennäköisenä,
että esimerkiksi kuolemantapauksia ja vammautumisia
aiheuttanut Kiinassa paljastunut maitojauheen manipulointi melamiinilla
tai syöpää aiheuttavien Sudan-värien
käyttö olisivat ainutkertaisia tapauksia. Saksassa
alkuvuodesta 2011 paljastanut dioksiinipitoisen rehun leviäminen
tuhansille tiloille sekä Saksaan että Ranskaan
ja Tanskaan on osoitus siitä, että merkittäviä riskejä syntyy
edelleen myös Euroopassa. Viranomaisten epäilyjen
mukaan saastumisen syynä oli rehun raaka-aineeksi joutunut
laittoman toiminnan seurauksena teollisuuskäyttöön
tarkoitettu rasva kasvirasvojen sijasta.
Kansainvälisiä riskejä on myös
elintarvikkeiden mahdollinen käyttö bioterrorismin
välineinä. Ei-eläinperäisten
tuontielintarvikkeiden valvonta ja valvonnan suunnittelu tapahtuvat
tullilaitoksen toimesta ja yhteistyössä Eviran
kanssa. Valiokunta pitää välttämättömänä viranomaisten
yhteistyön tiivistämistä ja jäljitettävyyden
sekä sen valvonnan tehostamista. Kaikkien elintarvikkeiden
alkuperämaata ei tarvitse tällä hetkellä ilmoittaa,
vaikka joissakin määrätyissä elintarvikeryhmissä alkuperän
ilmoittaminen onkin pakollista. Valiokunta pitää välttämättömänä kaikkien
tuotteiden alkuperämerkintöjen säätämistä pakollisiksi,
jotta kuluttaja voi tietää varmuudella, missä maassa
ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka tuotetaan.
Valiokunta toteaa, että tuontielintarvikkeisiin liittyy
kasvinsuojeluaineiden kotimaista tuotantoa suurempi jäämäriski.
Vaikka jäämät ovat yleensä pieniä,
niin maahantuoduissa elintarvikkeissa esiintyy kohonneita pitoisuuksia
tai jäämiä myös aineista, joiden
käyttö EU:ssa on lopetettu. Näihin samoin
kuin harmailla markkinoilla usein internetin kautta myytäviin
kokonaan ilman riskinarviota oleviin kasvinsuojeluaineisiin voi
liittyä myös terveysriskejä. Selonteossa
on käsitelty lyhyesti homemyrkkyjä ja todettu,
että kotimaisiin kasviksiin ja viljaan sisältyy
hometoksiiniriskejä. Valiokunta toteaa, että pähkinät,
kuivahedelmät, mausteet, kahvi ja tuontiviljat ja niitä sisältävät
tuotteet ovat myös hometoksiinien osalta turvallisuusriski.
Valiokunta katsoo, että tutkimustoiminnan ja kaupallisen
laboratoriotarjonnan lisäksi valvonnan kannalta on tärkeää,
että valtiolla on käytössä riittävä ja
osaava analyysikapasiteetti, joka tuottaa tarvittavat palvelut edullisesti
ja turvaa analyysien saatavuuden myös kriisitilanteissa. Valvontaosaamista
on ylläpidettävä ja kehitettävä siten,
että vaativakin analytiikka pystytään tarvittaessa
saattamaan rutiinitoiminnan piiriin nopealla aikataululla. Myös
laboratorioiden verkottuminen ja sujuva yhteistyö viranomaisten kanssa
on entistä tärkeämpää.
Tärkeätä on tietojärjestelmien
ja tietovarastojen yhtenäistäminen sekä kokoaminen.
Hallinnon koordinaatio
Valiokunta korostaa eri toimijoiden ja politiikanlohkojen hyvää yhteistyötä elintarviketalouden
kilpailukyvyn, laadun ja turvallisuuden parantamisessa. Jatkossa
tulee tiivistää eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä,
kehittää monitieteistä tutkimusta ja
edistää yhteisiä tutkimusohjelmia. Valiokunta
katsoo, että näitä kysymyksiä ei
ole riittävästi pohdittu selonteossa, mutta tulevaisuudessa
niihin on vahvasti tartuttava. Voimavarojen optimaalista jakautumista
tulee myös selvittää ja tarvittaessa
tulee voimavaroja kyetä suuntaamaan uudelleen.
Valiokunta huomauttaa, että tärkeitä toimenpiteitä ja
kehittämisehdotuksia elintarviketurvallisuuteen, sen riskiperusteisuuteen
ja valvonnan organisaation kehittämiseen sisältyy
jo selonteon laatimisen jälkeen vireille pantuun ja eduskunnan
parhaillaan käsittelyssä olevaan elintarvikelain
(HE 293/2010 vp) muuttamista koskevaan esitykseen. Siinä pyritään
valvonnan riskiperusteisuuden vahvistamiseen ja selkeyttämiseen
sekä lihantarkastuksen kehittämiseen ja uudelleenorganisointiin.
Tutkimus
Suomalainen elintarviketurvallisuustutkimus on korkeatasoista,
ja se on auttanut päätöksentekijöitä tunnistamaan
riskejä, kehittämään riskinhallintakeinoja
ja kohdistamaan riskinhallintaa sinne, missä siitä saadaan
kustannustehokkaasti paras hyöty. Valiokunta katsoo, että korkeatasoinen
tieteellinen tutkimus on ollut yksi Suomen korkean elintarviketurvallisuuden
keskeisimmistä tekijöistä. Elintarviketurvallisuutta koskevan
tutkimuksen tulokset ovat yleishyödyllisiä, ja
yhteiskunnan on jatkossakin perusteltua osallistua tutkimuksen rahoitukseen.
Valiokunta katsoo, että toimiva elintarviketurvallisuusriskien
hallinta edellyttää tulevaisuudessa riittävää panostusta
pitkäjänteiseen tutkimustyöhön.
Laadukkaan tutkimuksen turvaaminen on keskeinen peruspilari
hyvän elintarviketurvallisuuden varmistamisessa. Erityisesti
uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen ja niiden soveltaminen
merkittävien elintarviketurvallisuusongelmien ratkaisemisessa
on keskeistä. Samalla kun ruokamyrkytysepidemiat ovat tulleet
vaikutuksiltaan laajemmiksi ja kansainvälisemmiksi, uusia
elintarvikkeiden välityksellä leviäviä mikrobeja
on ilmaantunut yhä lisää. Uudet tuotantotavat
ja -tekniikat sekä uusilla tekniikoilla tuotetut elintarvikkeet
antavat samalla elinmahdollisuuksia elintarvikkeiden välityksellä leviäville taudinaiheuttajille.
Riittävän valtakunnallisen laboratorioverkoston
ylläpito on elintarvikevalvonnassa olennaista. Ympäristöterveydenhuollon
laboratoriotoiminnassa on kannattavuusongelmia pienten näytemäärien
vuoksi, ja laboratorioiden määrä on vähentynyt
erittäin nopeasti. Valiokunta toteaa, että tulevina
vuosina saattaa ilmetä ongelmia kuntavalvontaa tukevien
laboratoriopalveluiden saatavuudessa.
Valiokunta korostaa, että tutkimuksen resurssit on
turvattava, jotta pystytään havaitsemaan ja torjumaan
elintarviketuotannossa tapahtuvien nopeiden muutosten ja globalisaation
aiheuttamat riskit kuluttajien terveydelle.
Keskeiset elintarviketurvallisuustavoitteet vuosina 2010—2014
Selonteon lopussa on listattu kaikkiaan 22 tavoitetta eri elintarviketurvallisuuden
sektoreille vuosille 2010—2014. Selonteossa tavoitteet
on jaettu kolmeen kokonaisuuteen, jotka ovat elintarvikkeiden turvallisuuden
varmentaminen, terveellisen ravitsemuksen edistäminen sekä kuluttajien
vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantaminen. Valiokunta
pitää asetettuja keskeisiä tavoitteita
asianmukaisina. Valiokunta kuitenkin arvioi, että osa tavoitteista
on määritelty varsin laajasti yleisellä tasolla,
kun taas osa on hyvin yksityiskohtaisia. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tulevissa selonteoissa tavoitteet esitetään
yksityiskohtaisemmin määriteltyinä ja niiden
toteutuskeinoja ja -mahdollisuuksia arvioidaan etukäteen.
Myös ensisijaiset kehittämiskohteet tulee nostaa
jatkossa selkeämmin esiin.
Kansainvälisen kaupan, teknologian, uusien tuotantotapojen,
ilmastonmuutoksen ja väestönkehityksen mukanaan
tuomiin riskeihin tulee varautua tehokkaasti ja ammatti-taidolla.
Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston politiikkaohjelmat
tulee integroida tulevaisuudessa nykyistä paremmin koko
tuotanto- ja kulutusketjua koskeviksi tarkasteluiksi. Selonteon
lopussa viitataan mm. kuluttajapoliittiseen ohjelmaan (TEM), mutta
sen vähäisestä integraatiosta elintarvikeasioihin
ei saada tukea elintarviketurvallisuusselonteossa käsiteltyihin
kulutusta koskeviin uusiin riskeihin. Tulevissa selonteoissa valtioneuvoston
politiikkaohjelmat tulisikin integroida nykyistä paremmin
koko tuotanto- ja kulutusketjua koskeviin tarkasteluihin.
Elintarviketurvallisuuden valvonnan ja ennalta ehkäisevien
toimien merkitystä elintarviketurvallisuudelle olisi selonteossa
tullut tuoda painokkaammin esiin. Valiokunta korostaa, että jäljitettävyyden
ja pakkausmerkintöjen entistä tehokkaampi valvonta,
internetkaupan valvonnan kehittäminen, valvontatietojen
julkistaminen sekä valmiuden kehittäminen vaativat
nykyistä enemmän resursseja, joiden saaminen edellyttää hallinnossa
sisäistä priorisointia ja mahdollisesti uusia
järjestelyjä. Erityisesti tulee panostaa tuontituotteiden
valvontaan. Valiokunta painottaa tullin ja erityisesti tullilaboratorion
riittävien resurssien turvaamisen tärkeyttä.
Valiokunnan arvion mukaan selonteon eduskuntakäsittelyn
jälkeen on tärkeätä määritellä konkreettisemmin
toimenpiteet selonteossa esitettyjen elintarviketurvallisuustavoitteiden
saavuttamiseksi sekä määritellä toimenpiteille
vastuutahot ja aikataulutus.