Yleisperustelut

Selvitys toimivallan jaosta

Asian käsittelyn yhteydessä valiokunta on pyytänyt ulkoasiainministeriöltä perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteluissa tarkoitetun selvityksen toimivallan jaosta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kesken. Toimitetussa selvityksessä on todettu, että allekirjoittaessaan sopimuksen 27 päivänä kesäkuuta 1996 yhteisö talletti toimivaltaansa koskevan ilmoituksen YK:n pääsihteerille. Tallettaessaan sopimuksen ratifiointia koskevan ratifiointikirjan yhdessä muiden yhteisön jäsenmaiden kanssa Suomen tarkoituksena on muiden jäsenmaiden tavoin todeta, että yhteisön jäsenenä Suomi on siirtänyt tietyissä sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa toimivaltansa yhteisölle ja että siirretyn toimivallan luonnetta ja laajuutta koskeva ilmoitus tehdään erikseen sopimuksen 47 artiklan mukaisesti. Ilmoituksen teksti on hallituksen esityksen liitteenä.

Ulkoasiainministeriön selvityksessä on myös todettu, että toimivaltaa koskevan ilmoituksen tarkoituksena on tiedottaa sopimuksen muille sopimuspuolille toimivallan jakautumisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä. Jos toimivallan jakautumisessa tapahtuu muutoksia, siitä on tiedotettava muille sopimuspuolille. Yhteisön käytännössä toimivallan jakautuminen on pyritty määrittelemään suhteellisen yleisellä tasolla. Hallituksen esityksessä toimivallan jakoa on selvitetty välillisesti siltä osin kuin on kysymys sopimusmääräysten kuulumisesta lainsäädännön alaan ja eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta. Selvityksessä on lopuksi todettu, että yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuutta määritellä toimivaltaa sovittua ilmoitusta yksityiskohtaisemmin.

Viitaten edellä selostettuihin perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteluihin valiokunta painottaa sitä, että toimivallan jakautumiseen tulee kiinnittää riittävästi huomiota laadittaessa hallituksen esityksiä jaetun toimivallan sopimuksista. Esityksistä tulee ilmetä, miltä osin sopimukset kuuluvat jäsenvaltioiden toimialaan.

Itämeren lohikiintiöt

Valiokunnalle on asiantuntijataholta tuotu esille, että Itämeren lohikiintiöiden jako Euroopan yhteisön jäsenmaiden kesken on jyrkässä ristiriidassa ns. kutuvaltioperiaatteen kanssa, joka on ilmaistu Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa. Tuolloin on viitattu siihen, että kyseisen periaatteen mukaan ne valtiot, joiden alueella jokin kalakanta lisääntyy, ovat ensi kädessä vastuussa kyseisen kalakannan säilymisestä, mutta ovat myös ensi sijassa oikeutettuja kyseisen kalakannan hyödyntämiseen.

Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävä hallituksen esitys ei suoranaisesti liity merioikeusyleissopimuksen 66 artiklassa oleviin säännöksiin anadromisista kalakannoista. Valiokunnalle on todettu, että Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio (IBSFC) on vuodesta 1991 lähtien vahvistanut kokonaiskiintiön lohelle ja päättänyt sen jakamisesta sopijamaille. Suomi osallistui ennen liittymistään yhteisön jäseneksi sopijamaana kyseisiin neuvotteluihin. Tällöin Suomi esitti useasti 1980-luvun lopusta lähtien, että lohikiintiön jako perustuisi muun muassa sopijamaiden lohentuotantoon, eli istutettujen lohen vaelluspoikasten määrään. Tämä ei kuitenkaan silloin saanut muilta sopijamailta tarvittavaa kannatusta eikä näin ollen muodostanut perustetta lohikiintiön jaolle. Lohikiintiön jaossa perusteeksi otettiin sen sijaan saalishistoria. Yhteisön jäsenyyden seurauksena Suomen lohikiintiö on vahvistettu osuutena yhteisön saamasta kiintiöstä. Tämä osuus on kirjattu Suomen liittymissopimukseen ja se perustui viitekauden kiintiöihin/saaliisiin. Yhteisössä kiintiöiden jakaminen perustuu nk. suhteelliseen stabiliteettiin, jossa pääpaino on jäsenvaltioiden saalishistoriassa. Yhteisön kiintiöjako, eli suhteellinen stabiliteetti, on sen yhteisen kalastuspolitiikan kulmakivi.

Valiokunnalle on myös todettu, että viime vuosina IBSFC:ssä on pyritty lohen toimintaohjelman (SAP) mukaisesti kehittämään uusia strategioita istutetun lohen kalastuksen tehostamiseksi. Ratkaisuksi on esitetty terminaalikalastuksen laajentamista ja kehittämistä siten, että istutettu lohi tulisi paremmin hyödynnetyksi luonnonlohikantoja vaarantamatta. Suomessa terminaalikalastusta koskevat kokeilut on määrä aloittaa koko Pohjanlahden rannikolla jo tulevana keväänä. Muun muassa tämän työn perusteella Suomi pyrkii yhteisössä ja sen valtuuskunnan jäsenenä IBSFC:ssä toimimaan siten, että lohenkalastuksen säätelyjärjestelmään luodaan mahdollisuus istutetun lohen terminaalikalastukselle, joka näin ollen käytännössä ottaisi huomioon Suomen panostuksen lohen istutuksiin.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tärkeänä, että kutuvaltioperiaatteen mukaisesti hallitus pyrkii muuttamaan Itämeren lohenkalastuksen säätelyjärjestelmää siten, että siinä otetaan huomioon lohen luontainen lisääntyminen maamme joissa ja maamme voimakas panostus lohen istutuksiin.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esityksen ehdotuksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa niiden hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.