Yleisperustelut

Hallituksen esityksen mukaan kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmää muutettaisiin siten, että torjuntapäätöksen mukaisesta kasvintuhoojien hävittämisestä johtuvia kustannuksia voitaisiin hakemuksesta korvata toimijalle valtion varoista osaksi tai kokonaan, jos kasvintuotannolle aiheutuneet vahingot olisivat poikkeuksellisen suuret. Samalla lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset biologisessa torjunnassa ja pölytyksessä käytettävistä makroeliöistä.

Nykyisen kasvinterveyslain lähtökohtana on, että hävitettävien kasvintuhoojien aiheuttamat vahingot ja kustannukset korvataan viljelijöille valtion varoista. Voimassa olevan kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 30 §:n perusteella Suomessa ennen esiintymättömien kasvintuhoojien (hävitettävät kasvintuhoojat) hävittämiseksi annetun torjuntapäätöksen viljelijälle aiheuttamat kustannukset ja vahingot korvataan valtion varoista. Lisäksi nykyisin voidaan osittain korvata sellaisten Suomessa esiintyvien kasvintuhoojien, jotka aiheuttavat välitöntä tai välillistä vahinkoa mutta joita ei voida hävittää (torjuttavat kasvintuhoojat), torjumiseksi ja leviämisen estämiseksi annetun torjuntapäätöksen viljelijälle aiheuttamat kustannukset ja vahingot. Kasvuntuhoojakorvauksia maksetaan Suomessa tällä hetkellä kokonaan kansallisena valtiontuen suuntaviivojen mukaisena tukena. Valiokunta huomauttaa, että eläintautien ja erilaisten ympäristövahinkojen varalta on olemassa tällä hetkellä yksityissektorin tarjoamia vakuutuksia, mutta ei kasvintuhoojien varalta.

Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen mukaan korvauksen myöntäminen muuttuisi harkinnanvaraiseksi ja valtion korvausvastuuta rajoitettaisiin huomattavasti nykyisestä. Metsässä kasvaviin puihin kohdistuneen kasvintuhoojan hävittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen esitys ei aiheuta muutoksia verrattuna nykytilaan. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan korvausjärjestelmän muuttamista puoltavat valtiontaloudelliset syyt, tarve yksinkertaistaa korvausmenettelyä sekä toimijan oman vastuun korostaminen kasvinterveyttä edistävässä toiminnassa.

Valiokunta painottaa, että korvausten sijaan alan toimijoita kannustettaisiin jatkossa kasvintuhoojia ennaltaehkäiseviin toimiin ja riskinhallintakyvyn kehittämiseen. Kasvinterveyden neuvontaa ja riskinhallintaa kehitetään tukemaan toimijoita kasvintuhoojien tunnistamisessa ja torjunnassa. Ammattimaisen kasvihuonetuotannon suurimpia huolenaiheita ovat kasvintuhoojat. Kannattavan kasvihuoneliiketoiminnan perusedellytys on huolellinen viljelytapa, johon kuuluu keskeisesti kaikkiin kasvintuhoojiin kohdistuvat ennakoivat ehkäisytoimenpiteet sekä tarvittaessa niiden torjuntatoimenpiteet. Valiokunta katsoo, että huolellisuusvelvoite täyttyy käytännössä merkittäviltä osin jo nykyäänkin liiketoiminnallisen pakon sanelemana.

Siirrettäessä vastuuta kasvintuhoojien torjunnasta ja niistä aiheutuvista kustannuksista toimijoille korostuu esityksessä todettu huolellisuusvelvoite entisestään. Valiokunta painottaa, että vastuun kasvinterveydestä tulee olla entistä selvemmin kaikilla kasvikaupan osapuolilla, ei pelkästään jatkokasvattajilla tai tuotteita vähittäiskauppaan tuottavilla. Tämä edellyttää kuitenkin myös sitä, että toimijoiden välisissä kauppasopimuksissa tulee selkeämmin ja oikeudenmukaisemmin määritellä korvausvastuut virheellisen tuotteen aiheuttamasta vahingosta. Valiokunta pitää riskinä sitä, että nykyisen korvausjärjestelmän kaventuessa tuhoojien esiintymisestä ei ilmoiteta tarpeeksi ajoissa ja tuhoojat pääsevät leviämään laajemmalle. Sen vuoksi valiokunta korostaakin, ettei kasvimateriaalin mukana levinneen kasvintuhoojan torjunta saa jäädä käytännössä kokonaan viljelijän vastuulle. Erityisesti maahantuojien tulee ottaa vastuuta vaarallisten kasvintuhoojien leviämisen estämisestä varmistamalla kasvien ja kasvituotteiden alkuperä ja terveys sekä välttämällä riskialttiista kohteista peräisin olevien kasvien käyttöä. Valiokunta pitää keskeisenä kasvintuhoojien torjunnassa kotimaisen varmennetun taimituotannon säilyttämistä ja edistämistä, koska varmennettu tuotanto takaa puhtaat taimet, joissa ei ole kasvitauteja eikä tuholaisia. Varmennettu taimituotanto on Suomessa elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeistamaa ja valvomaa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT huolehtii puutarhakasvien varmennetun kasvintuotantojärjestelmän ydinpankista ja valiotaimien tuotannosta. Valiokunta painottaa järjestelmän ylläpidon ja kehittämisen tärkeää merkitystä terveiden taimien tuotannossa.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi lakiehdotuksen 30 §:n mukaan päättää, että kasvintuhoojan hävittämiseksi annetun lain 11 §:ssä tarkoitetun torjuntapäätöksen täytäntöönpanosta aiheutuneet välittömät ja välttämättömät kustannukset korvataan toimijalle valtion varoista kokonaan tai osittain, jos kasvintuotannolle aiheutuneet vahingot ovat poikkeuksellisen suuret. Ehdotettu sääntely merkitsee sitä, että toimijalla ei enää jatkossa ole hävitettävien kasvintuhoojien osalta subjektiivista oikeutta saada korvausta torjuntapäätöksen edellyttämistä kustannuksista ja vahingoista, vaan taloudelliset menetykset kuuluisivat lähtökohtaisesti toimijan normaalin liiketoimintariskin piiriin. Valtion korvausvastuu rajataan poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja se koskee vain torjuntapäätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia.

Valiokunta toteaa, että vahingon arviointi edellyttää tulevaisuudessa tapauskohtaista harkintaa. Lakiehdotuksen tavoitteena on kohdentaa korvauksia sellaisiin tilanteisiin, joissa aiheutuneet vahingot ovat nousseet poikkeuksellisen suuriksi tai erityisen rasittaviksi. Poikkeuksellisen vahingon käsitteeseen sisältyisivät kaikki seikat, joihin toimija ei ole voinut vaikuttaa ja jotka eivät ole toimijan hallittavissa, riippumatta siitä, mikä on näiden seikkojen luonne. Esityksen perusteluissa on esimerkkejä poikkeuksellisista tilanteista, joissa korvausta voitaisiin maksaa valtion talousarvion määrärahan rajoissa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 30 §:n 1 momenttia on syytä täsmentää esimerkiksi perusteluissa mainituilla poikkeuksellisuutta arvioitaessa huomioon otettavilla seikoilla.

Valiokunta katsoo, että esitetty korvauksia koskeva 30 §:n muutos on huomattava nykytilanteeseen verrattuna. Etenkin ottaen huomioon sen, että kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ei ole tällä hetkellä olemassa markkinaehtoisia vakuutusjärjestelyjä. Perustuslakivaliokunta esitti lausunnossaan pohdittavaksi, onko tällaisten vakuutustuotteita koskevien markkinoiden syntymiselle syytä varata lisää aikaa esimerkiksi lain voimaantuloa lykkäämällä, korvausjärjestelmää koskevalla siirtymäsäännöksellä tai muulla tavalla, joka turvaisi toimijoiden mahdollisuuden vakuuttaa omaisuutensa laissa tarkoitetun vahingon varalta jo ennen korvausjärjestelmän muutoksen voimaantuloa.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että esityksessä ehdotettu korvausjärjestelmä tulee saattaa voimaan vasta siirtymäajan jälkeen. Samalla valiokunta pitää edellä todettuun viitaten täysin välttämättömänä, että maahamme saadaan nopeasti luotua käytännössä toimiva vakuutusjärjestelmä, jolla tuottajat voivat vakuuttaa tuotantoaan vaarallisten ja haitallisten kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen varalta. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan vakuutusala onkin kehittämässä ja tuomassa markkinoille tuotteita, joiden avulla tuottajat voivat vakuuttaa tuotantonsa. Valiokunta tulee jäljempänä viitaten perustuslakivaliokunnan lausuntoon esittämään yksityiskohtaisissa perusteluissa, että lain voimaantuloa 30 §:n ja 30 a §:n 2 momentin osalta lykätään vuodella, koska tällä hetkellä toimijoille sopivia vakuutustuotteita ei vielä ole markkinoilla. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että korvausjärjestelmää koskevasta muutoksesta tiedotetaan kattavasti.

Biologiseen torjuntaan ja pölytykseen tarkoitettujen makroeliöiden markkinointiin, käyttöön ja tuontiin esitetty säännös turvaa osaltaan kasvinterveyttä. Näiden eliöiden käytöstä ei ole olemassa kansallista lainsäädäntöä. Kuitenkin makroeliöiden markkinointi ja käyttö tulevat lisääntymään integroituun torjuntaan siirryttäessä. Tässä yhteydessä voi syntyä tarpeita tuoda Suomen markkinoille uusia, meillä aikaisemmin tuntemattomia torjuntaeliöitä. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että ehdotukseen sisältyy biologisia torjuntaeliöitä koskevan sääntelyn asianmukainen järjestäminen. Esitetty ilmoitus- ja lupamenettely antaa viranomaisille mahdollisuuden arvioida jo käytössä olevien ja uusien eliölajien käytöstä syntyviä riskejä ja rajoittaa tarvittaessa eliöiden tuontia markkinoille, jos niistä voidaan arvioida olevan haittaa Suomen luonnonvaraiselle eliöstölle. Valiokunta katsoo kuitenkin, että 9 a §:ssä esitetty moninkertainen ilmoittaminen rasittaisi toiminnanharjoittajia ja elintarviketurvallisuusvirasto Eviraa turhaan, jos jokaisen jakeluketjussa toimivan pitäisi ilmoittaa tai hakea lupaa markkinoimastaan, käyttämästään ja maahantuomastaan makroeliöstä. Valiokunta esittää jäljempänä 9 a §:ää muutettavaksi siten, että kerran ilmoitettua tai luvan saanutta makroeliötä voitaisiin markkinoida, käyttää tai tuoda maahan ilman, että sitä tarvitsisi ilmoittaa tai sille hakea lupaa uudelleen.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.