Perustelut
Ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien kiintiö
Perustuslakivaliokunta on aiemmassa hallituksen esityksestä HE
44/2012 vp antamassaan lausunnossa PeVL
23/2012 vp arvioinut muun ohella esitykseen sisältyvää ensimmäistä opiskelupaikkaa
hakevien kiintiötä koskevaa sääntelyä. Valiokunta
katsoi, että eri ryhmien eri asemaan asettamiselle oli
esityksessä esitetty hyväksyttävät
perusteet. Toisaalta valiokunta totesi, että ehdotukset
yliopistolain 36 §:n 3 momentiksi ja ammattikorkeakoululain
22 §:n 3 momentiksi voivat käytännössä estää korkeakoulututkinnon suorittanutta
jatkamasta itsensä kehittämistä suorittamalla
toinen tutkinto tai korkeakouluopiskelijan vaihtamasta opiskelualaa,
jos ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien kiintiö on
hyvin suuri. Tilanne saattaa muodostua epäoikeudenmukaiseksi
erityisesti sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat työttömyysturvalain
koulutukseen hakeutumisvelvoitteen johdosta ottaneet vastaan opiskelupaikan,
johon he eivät ole ensisijaisesti hakeneet, ja haluavat
myöhemmin vaihtaa alaa. Valiokunta totesi, ettei korkeakoulututkinnon
suorittaneiden tai korkeakoulun opiskelupaikan vastaanottaneiden
asema saa muodostua kohtuuttomasti heikommaksi kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa
hakevien. Lisäksi toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen
ja opiskelualan vaihtamisen tulee jatkossakin olla mahdollista.
Perustuslakivaliokunta edellytti näistä syistä säätämisjärjestyskannanotossaan, että
1. lakiehdotuksen
36 §:n 3 momenttia ja 2. lakiehdotuksen
22 §:n 3 momenttia on perustuslain 6 §:n 2 momenttiin
ja 16 §:n 2 momenttiin liittyvistä syistä täsmennettävä niin,
ettei hakijoiden eri asemaan asettaminen muodostu käytännössä kohtuuttomaksi.
Nyt lausunnon kohteena ovat sivistysvaliokunnan esittämät
muutosehdotukset. Yliopistolakiehdotuksen 36 §:n 3 momenttiin
ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta virkettä.
Näistä etenkin jälkimmäinen
on merkityksellinen asian perustuslainmukaisuuden arvioinnin kannalta.
Yliopiston tulee sen mukaan turvata hakeutumismahdollisuudet korkeakoulututkinnon
suorittaneille ja opiskelupaikan jo vastaanottaneille sekä huolehtia
siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet
opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu kohtuuttomasti
muita hakijoita heikommiksi. Vastaavaa lisäystä on
ehdotettu myös ammattikorkeakoululain 22 §:n 3
momenttiin.
Uudella muotoilulla pyritään säädösperusteisesti
toteuttamaan perustuslakivaliokunnan edellyttämää tarkoitusta
turvata se, ettei kiintiöihin liittyvä erilainen
kohtelu muodostu kohtuuttomaksi. Muotoilu eittämättä ohjaa
ja rajoittaa jossain määrin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
harkintavaltaa kiintiöiden muodostamisessa, ja sen voidaan
katsoa täyttävän edellytetyn vähimmäisvaatimuksen.
Sääntely jää silti ehdotetussa
muodossaankin varsin täsmentymättömäksi
ja kiintiöiden suuruuden hyväksyttävyyden
arviointi siten pitkälti soveltamiskäytännön
varaan. Valiokunnan mielestä on toisaalta sinänsä ymmärrettävää,
että täsmällisiä rajoja esimerkiksi
ensikertalaisille varattavien paikkojen enimmäismäärälle
ei voida säätää etenkään sen
vuoksi, että ensikertalaisten osuus hakijoiden kokonaismäärästä vaihtelee
vuosittain, alakohtaisesti ja alojen sisällä valintayksiköittäin.
Edellä esitetyn valossa perustuslakivaliokunta katsoo,
että sekä yliopistolain 36 §:ää että ammattikorkeakoululain
22 §:ää olisi syytä vielä täsmentää maininnalla
niistä seikoista, jotka otetaan huomioon valintayksikkökohtaista
kohtuullisuutta arvioitaessa. Tällaisia seikkoja voivat saadun
selvityksen mukaan olla ainakin eri henkilöryhmiin kuuluvien
hakijoiden osuus kaikista hakijoista sekä mahdollisuus
siirtyä opintoihin käyttäen yhteishaun
ulkopuolisia väyliä. Säännökseen
voidaan tällöin sisällyttää myös
tavanomainen rinnastettavuuslauseke, joka osoittaa, että lista
ei välttämättä ole tyhjentävä.
Lisäksi sääntelyä voidaan selkeyttää siten,
että hallituksen esitykseen sisältyvä uusi
kiintiösäännös sekä nyt
lisättävä kiintiöiden kohtuullisuutta
korostava säännös kirjoitetaan yhteen
ja erotetaan omaksi momentikseen.Yliopistolain 36 §:n
uusi 4 momentti voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: "Osa haettavista
opiskelupaikoista voidaan varata henkilöille, jotka eivät
ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän
mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet
korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa.
Yliopiston tulee tällöin turvata asianmukaiset
hakeutumismahdollisuudet myös korkeakoulututkinnon suorittaneille
ja opiskelupaikan vastaanottaneille. Yliopiston tulee huolehtia
siitä, että näihin eri hakijaryhmiin
kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät
muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Kohtuullisuutta
arvioitaessa otetaan huomioon eri henkilöryhmiin kuuluvien
osuus kaikista hakijoista, mahdollisuus siirtyä opintoihin
muutoin kuin yhteishaun kautta sekä muut näihin
rinnastettavat seikat."