Perustelut

Lakiehdotuksen pääsisältönä on kielto pitää tupakkatuotteiden tavaramerkkiä esillä tupakkatuotteiden vähittäismyynnissä myös tupakan, tupakan vastikkeiden, tupakkajäljitelmien ja tupakointivälineiden kohdalla. Oikeudellisesti kysymys on perusteluissa todetuin tavoin sekä tavaramerkin suojasta että sananvapaudesta, johon kuuluu myös mainonnan vapaus.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt vastaavan tyyppisiä rajoituksia hiljattain (ks. PeVL 21/2010 vp). Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuojan piiriin kuuluvat myös varallisuusarvoiset immateriaalioikeudet (esim. tavaramerkkioikeus; ks. HE 309/1993 vp, s. 62/II sekä esim. PeVL 27/2008 vp, s. 3/I ja PeVL 28/2005 vp, s. 2/II). Ehdotetulla tupakkatuotteiden laajennettavalla esilläpitokiellolla ei suoranaisesti puututa tavaramerkin omistusoikeuteen vaan rajoitetaan tavaramerkin haltijan oikeutta hyödyntää tätä omaisuutta elinkeinotoiminnassa. Näin ehdotuksella puututaan välillisesti myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen, koska kielto vaikuttaa negatiivisesti haluun aloittaa uutta yritystoimintaa alalla. Perustuslakivaliokunta on antanut aiemmassa käytännössään suuren painon tupakkatuotteiden mainonnan ja markkinoinnin rajoitusten ja kieltojen taustalla olevalle pyrkimykselle edistää perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti väestön terveyttä. Jo ennen perusoikeusuudistusta valiokunta katsoi, että tupakoinnin vähentämistä tarkoittavat toimenpiteet ovat yleisen edun vaatimia (ks. PeVL 4/1976 vp, s. 1/II). Perusoikeusuudistuksen jälkeenkin valiokunta on todennut tupakointiin liittyvien rajoitusten kohdistuvan epäilyksittä merkittävään yhteiskunnalliseen intressiin (ks. esim. PeVL 19/2006 vp, s. 2/I).

Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin. Niihin voidaan kuitenkin kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. PeVL 3/2010 vp, s. 2/I sekä PeVL 54/2006 vp, s. 2/I ja siinä mainitut valiokunnan lausunnot).

Vaikka perustuslakivaliokunta katsookin, että tässä lakiehdotuksessa aletaan lähestyä suhteellisuusperiaatteen rajoja, se ei kuitenkaan pidä tätä laajentavaa kieltoa — ottaen huomioon myös jo hyväksytyt markkinoinnin rajoitukset — mainitun periaatteen eikä näin ollen myöskään perustuslain vastaisena.