Perustelut
Yleistä
Perustuslakivaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan käsitellyt
televisio- ja radio-ohjelmistojen ja palvelujen siirtovelvollisuutta.
Sen mukaan siirtovelvollisuuden avulla pyritään
turvaamaan sananvapauteen kuuluvaa oikeutta levittää ja
vastaanottaa viestejä. Kun kaapelilähetysyritykset
ovat lähes monopoliasemassa televisio-ohjelmien jakelussa — noin
40 % kotitalouksista on kaapelilähetysliittymiä — voidaan
televisiotoiminnan vallitsevissa oloissa katsoa toteutuvan valtakunnallisesti
vain, jos ohjelmistot jaetaan kaapeliverkkojen välityksellä.
Kaapelitelevisioyritysten näkökulmasta siirtovelvollisuus
ei ole luonteeltaan uusi eikä uudentyyppinen velvoite.
Nämä yritykset ovat toiminnassaan voineet ottaa
huomioon siirtovelvollisuuden aiheuttamat kustannukset. Siirtovelvollisuus
ei ole myöskään ollut niille yksinomaan
taloudellinen rasite, koska kotitalouksien kaapeliverkkoon liittymistä on
oletettavasti lisännyt se, että verkon kautta
on jaettu valtakunnallisten televisiokanavien ohjelmistot. Vaikka
siirtovelvollisuus ulotettiin myös maksutelevisiopalveluihin,
piti valiokunta tätä sopusoinnussa omaisuuden
käyttörajoitukselta vaadittavan suhteellisuusvaatimuksen
kanssa, eikä se muodostunut kohtuuttomaksi kaapeliverkon
omistajalle tai haltijalle. Lisäksi perustuslakivaliokunta
edellytti perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden
kannalta, että Yleisradio Oy:n julkisten palvelujen ohjelmistojen
ohella myös kaupallinen ohjelmistojen siirtovelvollisuus
tuli toteuttaa ilman korvausta (PeVL 61/2002 vp,
s. 4—5, ks. myös PeVL 7/2005
vp, s. 6).
Lakiehdotuksen tarkoituksena on lopettaa maksullisten televisio-
ja radio-ohjelmistojen siirtovelvoite 1.1.2008. Tämän
jälkeen siirtovelvoite koskee Yleisradion televisio- ja
radio-ohjelmistoja ja valtakunnalliseen lupaan perustuvia
vapaasti vastaanotettavia televisio- ja radio-ohjelmistoja. Viimeksi
mainittujen osalta siirtovelvoite ehdotetaan olevan voimassa 31.8.2010
asti. Siihen mennessä tulee arvioitavaksi tilanne uudelleen
ja selvitetään, missä määrin
kyseisten kaupallisten yritysten ohjelmistojen välittäminen
olisi järjestettävissä sopimusten pohjalta
ilman lakiin perustuvaa siirtovelvoitetta. Siirtymäaikaa
perustellaan sillä, että niitä koskevissa
toimiluvissa asetetut ehdot ovat eräissä suhteissa
verrannollisia julkisten palvelujen tehtävän kanssa.
Lakiehdotuksen tarkoituksena on myös saattaa kansallinen
lainsäädäntö sopusointuun EY:n yleispalveludirektiivin
kanssa. Esityksen perustelujen mukaan EU:n komissio on katsonut,
ettei Suomen sääntely vastaa yleispalveludirektiivin
31 artiklaa. Suomessa velvoite on säädetty liian
laajaksi, kun se koskee myös maksullisia televisiokanavia.
Yleinen etu ei tätä vaadi. Ehdotettua sääntelyä on
tarkasteltava sekä omaisuudensuojan että sananvapauden
näkökulmasta.
Siirtovelvoite omaisuudensuojan kannalta
Kaapeliverkon omistajan näkökulmasta ehdotetut
muutokset eivät merkitse uusia rasituksia tai kustannuksia,
vaan päin vastoin siirtovelvoitteen poistaminen maksullisten
televisio-ohjelmistojen osalta vähentää omaisuudensuojaan kohdistuvaa
velvoitetta. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä omaisuudensuojan
kannalta ongelmattomana.
Siirtovelvoite sananvapauden kannalta
Sananvapauden näkökulmasta on sääntelyä aiheellista
tarkastella toisaalta Yleisradion ja toisaalta valtakunnallisten
toimiluvanvaraisten vapaasti vastaanotettavien televisio- ja radiokanavien
kannalta. Yleisradion on lakisääteisen julkisen
palvelun velvoitteen mukaan toteutettava ohjelmatoimintaansa tarjoamalla
muun muassa monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja,
tuottamalla, luomalla ja kehittämällä kotimaista
kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä,
tukemalla suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä edistämällä kulttuurien
vuorovaikutusta (ks. YleisradioL 7 §). Vastaavantyyppisiä velvoitteita
asetetaan myös luvanvaraisille kaupallisille kanaville
lupaehdoissa. Nykyisen toimilupajärjestelmän on
luonnehdittu voivan toimia keinona sananvapauden mahdollisimman laajan
käytännön toteutumisen turvaamiseksi (HE
309/1993 vp, s. 57—58 ja PeVL
19/1998 vp, s. 57—58). Esimerkiksi Yleisradion
tai kaupallisten kanavien uutis- ja ajankohtaislähetykset
tai dokumentit eivät juurikaan eroa toisistaan. Sananvapauden
ja moniarvoisuuden kannalta on vaikea tehdä eroa julkisen
palvelun viestinnän ja kaupallisen viestinnän
välillä. Keskeisintä on monipuolisuus
ja moniarvoisuus, joka toteutuu useiden toimijoiden tuottamisen
ja jakelun kautta. Sananvapauden toteutumisen kannalta on tärkeää,
että mainituilla televisio- ja radiotoiminnan harjoittajilla
on pääsy kaapeliverkkoon, johon nykyisin kuuluu
jo yli 50 % kotitalouksista. Valtakunnallisten televisiokanavien
näkyvyys koko maassa ei siten ole mahdollista ilman pääsyä kaapelitelevisioverkkoon
(PeVL 61/2002 vp, s. 4/II, PeVL
7/2005 vp, s. 6).
Perustuslakivaliokunnan mielestä on oikeasuhtaisuuden
ja sananvapauden kannalta perusteltua, että siirtovelvollisuus
tulee harkittavaksi uudelleen viimeistään 31.8.2010
mennessä. Menettely antaa kaupallisille ohjelmistoille
mahdollisuuden varautua uuteen tilanteeseen, jossa ohjelmistot ovat
tämän jälkeen ehkä siirrettävissä vain
sopimusperusteisesti. Sääntelylle ei ole perustuslaista
johtuvaa estettä. Yleispalveludirektiivin 31 artiklakin
edellyttää siirtovelvollisuuksien tarkastelemista
säännöllisin väliajoin uudelleen.
Maksulliset kanavat omalta osaltaan toteuttavat perustuslain
12 §:n 1 momentissa turvattua sananvapautta. Korvauksettoman
siirtovelvoitteen poistaminen kaventaa jossakin määrin
sananvapautta. Tällöin ei kuitenkaan puututa sananvapauden
ydinalueeseen oikeuteen ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja,
mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Lakiehdotus ei rajoita
sopimuksiin ja kustannusten korvauksiin perustuvia ohjelmistojen
siirtoja. Lisäksi on otettava huomioon, että näiden
ohjelmistojen katselu ei muutoinkaan ole mahdollista ilman maksua.
Kyse ei siten ole vapaasti vastaanotettavista ohjelmistoista, mutta
mainitut ohjelmistot voidaan kuitenkin saattaa kuluttajien käyttöön
markkinaehtoisesti ilman lakisääteistä siirtovelvoitetta.
Myöskään yleinen etu ei vaadi maksullisten
ohjelmistojen sisällyttämistä maksuttoman
siirtovelvollisuuden piiriin. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen
mukaan siirtovelvoitteen poistaminen näillä perusteilla maksullisilta
ohjelmistoilta ei ole sananvapauden kannalta ongelmallinen.
Yhteisantennijärjestelmään kohdistuvat
velvollisuudet
Lakiehdotukseen liittyy viestintämarkkinalain 134 §:ään
ehdotettava uusi 5 momentti. Sen mukaan asunto-osakeyhtiön,
kiinteistöyhtiön tai niihin verrattavan yhteisantennijärjestelmän
on huolehdittava siitä, että kaapeliyrityksen
korvauksettoman siirtovelvollisuuden piiriin kuuluvat
ohjelmistot ja palvelut ovat kiinteistössä käyttäjien
saatavilla muuttamattomina ja samanaikaisesti alkuperäisten
lähetysten kanssa.
Sääntelyä on arvioitava perustuslaissa
turvatun omaisuudensuojan kannalta, koska se rajoittaa mainittujen
yhtiöiden ja niihin verrattavan yhteisantennijärjestelmän
oikeutta määrätä omaisuudestaan.
Arvioinnissa on otettava kuitenkin huomioon, että velvoitteen
tarkoituksena on turvata tekniseltä kannalta sananvapauden ydinalueelle
kuuluvaa viestin vastaanottamisen oikeutta. Perustuslakivaliokunnan
mielestä omaisuudensuojan näkökulmasta
tämäntapaisella rajoituksella ei ole merkitystä,
koska velvoite ei edellytä uusia antennijärjestelmiä tai
merkittäviä teknisiä ratkaisuja, vaan
velvoittaa ainoastaan välittämään
sananvapauden kannalta keskeiset ohjelmat ja palvelut. Sääntelyyn
ei tältä osin ole perusoikeusjärjestelmän
kannalta huomauttamista.