Perustelut
Keksintöön kohdistuvat oikeudet
Ehdotus.
Esityksen 1. lakiehdotuksessa on kysymys korkeakoulujen tutkimushankkeissa
syntyviin keksintöihin kohdistuvien oikeuksien sääntelystä.
Ehdotettua lakia sovelletaan 1 §:n perusteella sellaiseen
Suomessa patentilla suojattavissa olevaan keksintöön,
jonka on tehnyt suomalaisen korkeakoulun palveluksessa oleva henkilö palvelussuhteessaan
tai Suomen Akatemian tutkimusvirassa oleva henkilö suomalaisessa korkeakoulussa.
Voimassa olevassa työsuhdekeksintölaissa olevaa
ns. tutkijapoikkeusta ehdotetaan vastaavasti laajennettavaksi siten,
että kaikkiin korkeakouluihin ja niiden palveluksessa oleviin
sovelletaan samoja sääntöjä.
Korkeakouluissa tehtävä tutkimus on lakiehdotuksessa
jaettu avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen lähinnä sillä perusteella, osallistuuko
tutkimushankkeeseen korkeakoulun ulkopuolinen taho rahoittajana
tai muulla tavalla. Avoimessa tutkimuksessa tehtyyn keksintöön
kohdistuvat oikeudet jäävät pääsäännön
mukaan keksijälle. Korkeakoulun oikeudet tällaisessa
tutkimuksessa tehtyyn keksintöön ovat toissijaiset.
Korkeakoulu nimittäin voi ottaa avoimessa tutkimuksessa
tehtyyn keksintöön kohdistuvat oikeudet, jos keksijä ei
6 §:n 1 momentissa mainitussa määräajassa
julkaise keksintöään tai ilmoita halukkuudestaan
hyödyntää keksintöä itse.
Sopimustutkimuksessa tehtyyn keksintöön korkeakoulu
saa 7 §:n perusteella ottaa oikeudet. Korkeakoulun on tehtävä oikeuksien
ottamisesta 5 §:n 3 momentissa mainitussa määräajassa
ilmoitus keksijälle. Jos korkeakoulu jättää ilmoituksen
tekemättä, on sen 7 §:n 2 momentin mukaan
katsottava luopuneen oikeuksistaan keksintöön.
Selvää on, että korkeakoulu voi luopua
oikeuksistaan myös ilmoittamalla siitä nimenomaisesti.
Muissa tilanteissa kuin avoimessa tutkimuksessa tai sopimustutkimuksessa
tehtyihin keksintöihin kohdistuvista oikeuksista ovat säännökset
8 §:ssä. Korkeakoululla on niiden nojalla etuoikeus
neuvotella tällaisissa tilanteissa tehtyjä keksintöjä koskevista
oikeuksista sekä oikeus saada kohtuullista korvausta vastaan
käyttöoikeus korkeakoulun toiminnan
kannalta tarpeelliseen keksintöön.
Keksijällä on 9 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada
keksinnöstä kohtuullinen korvaus keksintöoikeuksien
siirtymisestä 6—8 §:n nojalla korkeakoululle.
Korvauksen suuruutta laskettaessa on 9 §:n 2 momentin mukaan
otettava huomioon keksinnön syntyyn vaikuttaneet olosuhteet
sekä korkeakoulun keksinnöstä saamat tuotot.
Tuomioistuin voi 10 §:n 1 momentin nojalla määrätä korvauksesta
toisin, jos olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta. Keksinnön
tekijällä on 4 §:n mukaan oikeus tulla
tunnustetuksi tekijänä.
Ehdotuksen arviointi.
Varallisuusarvoiset immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeus,
patenttioikeus ja tavaramerkkioikeus luetaan perustuslain 15 §:ssä turvatun
omaisuudensuojan piiriin (HE 309/1993 vp,
s. 62/II, PeVL 1/1995 vp, s. 1/II, PeVL
38/2000 vp, s. 2/I, PeVL 7/2005 vp,
s. 2/I). Tämä suoja kattaa myös
patentoitavissa olevat keksinnöt. Ehdotettu sääntely
on omaisuudensuojan lisäksi merkityksellistä perustuslain
16 §:n 3 momentissa turvatun tieteen vapauden
kannalta.
Sääntelyn yleisinä tavoitteina on
selkeyttää korkeakouluissa tehtävien
keksintöjen oikeudellista asemaa, parantaa tällaisten
keksintöjen hallinnointia ja edistää niiden
kaupallista hyödyntämistä. Sääntelyllä pyritään
lisäksi turvaamaan keksijän oikeutta korvaukseen
sekä yhtenäistämään
tutkimussopimuskäytäntöä. Tällaiset
päämäärät ovat hyväksyttäviä.
Tutkimusta tehdään nykyisin enenevässä määrin
korkeakoulujen ja niiden ulkopuolisten tahojen yhteisissä hankkeissa,
joihin voi osallistua eri osapuolten rahoituksella työskenteleviä tutkijoita tai
tutkijaryhmiä. Tällaisessa tilanteessa on valiokunnan
mielestä tärkeää selkeyttää tutkijan
ja korkeakoulun samoin kuin korkeakoulussa tehtävään
tutkimukseen osallistuvien ulkopuolisten tahojen oikeudellista asemaa
suhteessa tutkimustyössä tehtäviin keksintöihin.
Tutkijan näkökulmasta kysymys on lakiehdotuksessa
määriteltyjen tutkimusmuotojen valinnasta. Tutkija
voi tehdä tutkimustaan lakiehdotuksessa tarkoitetussa avoimessa
tutkimuksessa, jolloin hänellä on 6 §:n
perusteella mahdollisuus säilyttää oikeudet
tutkimuksessa tekemäänsä keksintöön.
Toisaalta tutkija voi tehdä korkeakoulun ulkopuolisen tahon
rahoittamaa tilaustutkimusta tai lakiehdotuksessa tarkoitettua muuta
sopimustutkimusta. Tällöin korkeakoulu saa 7 §:n
nojalla ottaa oikeudet tutkimuksessa tehtyyn keksintöön.
Sopimustutkimuksella tarkoitetaan 3 §:n 3 kohdan
mukaan paitsi maksullisena palvelutoimintana pidettävää tutkimusta
myös sellaista muuta tutkimusta, jossa on mukana ainakin
yksi korkeakoulujen ulkopuolinen taho joko osatutkimuksen tekijänä,
rahoittajana tai muuna osallistujana ja johon liittyy velvollisuuksia
tutkimuksen tulosten käyttämisestä. Säännöksen
sanamuoto jättää jossain määrin
avoimeksi, millaisista tai minkätyyppisistä tutkimustulosten
käyttövelvoitteista siinä on kysymys.
Toisaalta lakiehdotuksen 3 §:n 2 kohdan b alakohdasta ilmenee,
että ulkopuolisen rahoittajan kanssa tehdyn sopimuksen
sisältämät velvoitteet tutkimustulosten
julkaisemisesta eivät sellaisinaan vielä riitä tekemään
hankkeesta sopimustutkimusta. Sääntelyn väljyyteen
liittyviä ongelmia lieventää se, että korkeakoulu
ja sen yhteistyökumppani voivat 3 §:n 2 kohdan
c alakohdan mukaan sopia sopimustutkimuksen edellytykset täyttävän tutkimuksen
tekemisestä avoimena tutkimuksena.
Korkeakoulun oikeus ottaa keksintöoikeudet kohdistuu
7 §:n 1 momentin perusteella "sopimustutkimuksessa" tehtyyn
keksintöön. Korkeakoulun on todistustaakan jakoa
koskevan 12 §:n perustelujen mukaan osoitettava, että keksintö perustuu
olennaisesti sopimustutkimushankkeeseen tai että se on
ilmeisesti syntynyt sopimustutkimushankkeessa. Sopimustutkimushankkeen
ja keksinnön välillä tulee näin
ollen vallita riittävän selvä yhteys.
Tämä on tutkijan oikeuksien kannalta tärkeää,
koska sopimustutkimusta tekevä tutkija voi samaan aikaan
olla mukana myös avoimissa tutkimushankkeissa tai tehdä keksinnön
esimerkiksi lakiehdotuksen 3 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa
muussa tilanteessa. Sopimustutkimushankkeen ja keksinnön
välisen yhteyden vaatimus tulee ottaa asianmukaisesti huomioon
sovellettaessa lakia käytännön tilanteissa.
Korkeakoululla on 8 §:n 1 momentissa mainitun neuvotteluetuoikeuden
lisäksi oikeus saada kohtuullista korvausta vastaan käyttöoikeus 3 §:n
4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tehtyyn keksintöön,
joka on korkeakoulun toiminnan kannalta tarpeellinen. Maininta korkeakoulun
toiminnan kannalta "tarpeellisesta" keksinnöstä on
verraten väljä eikä sitä esityksen
perusteluissakaan merkittävästi täsmennetä.
Perustelujen mukaan maininnalla on nimittäin tarkoitus
viitata keksinnön todelliseen hyötyyn korkeakoululle.
Säännöstä on valiokunnan mielestä syytä pyrkiä täsmentämään
esimerkiksi tarpeen tai hyödyn astetta kuvaavilla ilmaisuilla.
Korkeakoululla ei perustelujen mukaan ole oikeutta ilman keksijän
suostumusta siirtää 8 §:n 2 momentin
nojalla saamaansa käyttöoikeutta kolmannelle.
Tästä on tarpeen lisätä lakiin
säännös.
Ehdotettu sääntely keksintöön
kohdistuvista oikeuksista ja niiden siirtymisestä ei kokonaisuutena
muodostu valiokunnan mielestä suhteettomaksi puuttumiseksi
tutkijan perusoikeuksiin. Edellä esitetty huomioon ottaen
on myös selvää, ettei sääntelyssä ole
kysymys perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun
pakkolunastukseen rinnastettavasta immateriaalioikeuden siirrosta
ehdoitta ja rajoituksitta henkilöltä toiselle
(vrt. PeVL 28/2004 vp, s. 4).
Ehdotus sisältää asianmukaiset säännökset keksijän
oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen. Oikeusturvan kannalta merkityksellisiä ovat
lakiehdotuksen 5 §:n säännökset
keksintöilmoituksista ja 12 §:n säännökset
todistustaakan jaosta. Mahdollinen riita keksintöön
kohdistuvista oikeuksista on mahdollista saattaa tuomioistuimen
käsiteltäväksi. Säännökset
keksintöön kohdistuvien oikeuksien siirtymisestä korkeakoululle
eivät vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Muita seikkoja
Tutkimustulosten julkistaminen.
Keksijä ei 11 §:n 1 momentin mukaan
saa — jollei toisin sovita — julkistaa tutkimustuloksia
keksinnön suojaamisen tai muun hyödyntämisen
vaarantavalla tavalla, jos korkeakoulu voi 7 §:n perusteella
ottaa oikeudet keksintöön.
Ehdotus merkitsee puuttumista perustuslain 12 §:n 1
momentissa turvattuun sananvapauteen, johon sisältyy oikeus
julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Myös perustuslain
16 §:n 3 momentissa turvattu tieteen vapaus sisältää tutkijan
sananvapauteen läheisesti liittyvän oikeuden julkistaa
tutkimustuloksensa (PeVL 28/2004 vp, s. 4/II).
Ehdotettu julkistamiskielto on tarpeen keksintöön
kohdistuvien oikeuksien suojaamiseksi, sillä julkiseksi
tulleelle keksinnölle ei patenttilain 2 §:n mukaan
myönnetä patenttia. Säännöksessä on
kysymys sopimustutkimuksessa saavutetuista tutkimustuloksista, joiden
suojaaminen on hyväksyttävää myös
korkeakoulun ulkopuolisen tahon oikeuksien näkökulmasta.
Säännöksellä ei kielletä tutkimustulosten
julkistamista yleensä, vaan kielto on asianmukaisesti rajattu koskemaan
vain keksinnön suojaamisen tai muun hyödyntämisen
vaarantavaa julkistamista. Kielto ei ole ehdoton. Tutkimussopimuksen
osapuolet voivat sopimuksella poiketa julkistamiskiellosta.
Sääntely ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Korkeakoulun salassapitovelvollisuus.
Korkeakoulun on 11 §:n 2 momentin mukaan pidettävä salassa
sille annetut keksintöön liittyvät tiedot, kunnes
keksintö on riittävällä tavalla
suojattu eikä salassapidolle ole muita välttämättömiä syitä.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat
perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan julkisia, jollei
niiden julkisuutta ole välttämättömien
syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Ehdotus on ongelmaton
siltä osin kuin siinä on kysymys salassapidosta
keksintöön kohdistuvien oikeuksien suojaamiseksi.
Ilmaisu "muut välttämättömät
syyt" on tällaisen sääntelyn yhteydessä varsin
väljä, etenkin kun välttämättömyys
ei säännöksen sanamuodon perusteella
näyttäisi kytkeytyvän mihinkään
tarkoitukseen. Tältä osin säännös
ei sanamuotonsa vuoksi muodosta itsenäistä salassapitoperustetta,
vaan sillä voi valiokunnan mielestä olla merkitystä vain
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetulla tai korkeakoulujen
sovellettavana olevalla muulla lailla erikseen säädettyjen salassapitosäännösten
soveltamisen yhteydessä. Säännöksen
sanamuotoa on tältä osin aiheellista tarkistaa.