Perustelut

Esityksen valtiosääntöoikeudellisesti merkitykselliset muutosehdotukset sisältyvät metsälain puunkorjuuta ja metsän uudistamista koskevaan 2 lukuun ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista koskevaan 3 lukuun. Kysymys on näissä metsänomistajaan kohdistettavista huolehtimisvelvoitteista ja omaisuuden käyttörajoituksista. Rajoitusten taustalla on muun muassa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviä perusteita.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut tämänkaltaisia omaisuuden käytön rajoituksia perustuslain 15 §:n 1 momentin omaisuudensuojasäännöksen ja perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännöksen näkökulmasta. Omaisuuden suojan näkökulmasta kysymys on tällöin siitä, täyttävätkö rajoitukset perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten vaatimukset. Valiokunta on lisäksi arvioissaan kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain omaisuudensuojasäännöksen ja ympäristövastuussäännöksen punnintaan perustuvaan keskinäissuhteeseen. Valiokunta on yhtäältä todennut, ettei perustuslain 20 § perusta yksilöittäin todennettavissa olevia velvoitteita eikä se myöskään muodostu erilliseksi perusteeksi kohdistaa maanomistajiin erityisesti ulottuvia sietämisvelvoitteita. Toisaalta saman perusoikeussäännöstön osina niillä kummallakin voi olla vaikutusta toistensa tulkintoihin sen kaltaisessa yhteydessä, jossa pyritään ihmisen ja ympäristön välistä tasapainoa edistäviin lainsäädäntöratkaisuihin (ks. esim. PeVL 32/2010 vp, s. 9/I, PeVL 20/2010 vp, s. 2/II ja PeVL 6/2010 vp, s. 2). Valiokunta on omaisuuden käyttörajoituksia koskevassa hyväksyttävyys- ja oikeasuhtaisuusarvioinnissaan antanut erityistä painoa perustuslain 20 §:ään kiinnittyville perusteille (ks. esim. PeVL 6/2010 vp, s. 3/I)

Lakiehdotuksen 2 luvun sisältämät kasvatus- ja uudistushakkuuta ja niihin liittyviä uudistamisvelvoitetta koskevien säännösten osalta kysymys on lähinnä sellaisten omaisuudensuojaan kohdistuvien rajoitusten täsmentämisestä, joita perustuslakivaliokunta arvioi lausunnossaan PeVL 22/1996 vp. Maanomistajan kannalta ehdotetut muutokset merkitsevät enimmäkseen lievennyksiä sekä valinnanvapauden laajentamista nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna. Muutoksilla voidaan ainakin osin katsoa olevan myönteisiä vaikutuksia myös perustuslain ympäristövastuusäännökseen kiinnittyvän luonnon monimuotoisuuden turvaamistavoitteen näkökulmasta. Sääntely ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.

Lakiehdotuksen 3 luvussa on säännöksiä metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Metsälain 10 §:ään ehdotetaan lisättäviksi eräitä erityisen tärkeiksi luonnehdittavia elinympäristöjä. Lisäksi pykälää täsmennetään sisällyttämällä sen 2 momenttiin tarkemmat määritelmät laissa tarkoitetuista elinympäristöistä. Lakiehdotuksen 10 a ja 10 b §:ssä on nykyiseen verrattuna yksilöidymmät säännökset kielletyistä ja sallituista toimenpiteistä näissä kohteissa.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että metsälain 10 §:ssä tarkoitetut elinympäristöt eivät ole keskeisiä metsätalouden harjoittamisessa (PeVL 22/1996 vp). Tämä koskee myös nyt ehdotettuja uusia määritelmällisestikin pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksisiä elinympäristöjä. Omistajan kannalta rajoitukset ovat siten suhteellisen vähäisiä. Lakiehdotuksen 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitetut rajoitukset eivät ole luonteeltaan ehdottomia kieltoja, minkä lisäksi säännöksissä tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä tai rajoitteiden noudattamisesta voidaan 11 §:n perusteella myöntää tietyin edellytyksin poikkeuslupa. Omaisuuden käyttörajoitukset eivät selvästikään ole omaisuuden suojan kannalta ongelmallisia etenkin, kun niitä punnitaan suhteessa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviin ja siten perustuslain 20 §:ään kiinnittyviin painaviin perusteisiin. Säännökset ovat myös nykyistä selkeästi täsmällisempiä ja tarkkarajaisempia.