Perustelut
Yhdenvertaisuus
Sosiaalinen luototus on sitä koskevan lakiehdotuksen
2 §:n 1 momentin perusteella kunnan vapaaehtoinen tehtävä.
Jos kunta päättää järjestää sosiaalista
luototusta, sen tulee määritellä luoton
myöntämisen perusteet ottaen huomioon lain säännökset.
Sosiaalisen luoton myöntämisestä säädetään
lain 4 §:ssä.
Mahdollisuus saada sosiaalista luottoa voi vaihdella kunnittain.
Kuntien asukkaat ovat näin ollen eri asemassa riippuen
siitä, onko kunta päättänyt
järjestää sosiaalista luotusta. Tällainen
luototus on kuitenkin luonteeltaan sosiaaliturvan muita muotoja,
erityisesti sosiaalipalveluja ja toimeentulotukea täydentävä.
Sosiaalinen luotto ei kuulu perustuslain 19 §:ssä turvattujen
oikeuksien alaan. Ehdotetun kaltainen täydentävä sosiaaliturvan
muoto soveltuu kuntien vapaaehtoiseksi tehtäväksi
etenkin, kun otetaan huomioon kuntien asukkaille perustuslain 121 §:ssä turvattu
itsehallinto, joka voi johtaa merkittäviinkin kuntakohtaisiin
eroihin itsehallinnon piiriin kuuluvissa asioissa. Ehdotus ei ole ongelmallinen
perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyn
kannalta.
Muutoksenhakurajoitus
Sosiaalisen luoton myöntämistä tai
määrää koskevaan hallinto-oikeuden
päätökseen ei 2. lakiehdotuksen 49 §:n
1 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla. Luoton hakija
voi näin ollen saada viranomaisen päätöksen
hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, mutta
jatkovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei ole mahdollinen.
Oikeus hakea muutosta turvataan perustuslain 21 §:n
2 momentin mukaan lailla. Muutoksenhakuoikeus on perustuslain mukainen
pääsääntö, josta on
toisaalta mahdollista säätää lailla
vähäisiä poikkeuksia (ks. HE
309/1993 vp, s. 74/II, PeVL
12/2002 vp, s. 6/I).
Ehdotettu muutoksenhakuoikeuden rajoitus kohdistuu hallinto-oikeuden
päätöksiin laissa täsmällisesti
rajatuissa asioissa, joissa 1. lakiehdotuksen 4 §:n
perusteella on kysymys harkinnanvaraisen edun myöntämisestä.
Jatkovalitusmahdollisuuden avoinna pitäminen ei näissä asioissa
ole hakijan oikeusturvan kannalta välttämätöntä (ks. PeVL
19/2002 vp, s. 3/II). Muutoksenhakurajoitus
ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Muita seikkoja
Ennen sosiaalisen luoton myöntämistä tulee
lakiehdotuksen 10 §:n mukaan selvittää hakijan oikeus
saada toimeentulotukea ja ehkäisevää toimeentulotukea.
Tarkoitus on, että toimeentulotuen saaminen ei ole sosiaalisen
luoton myöntämisen este ja että luoton
saamisen ei toisaalta tule johtaa toimeentulotuen pienenemiseen. Sääntelyn
tämä tarkoitus ei käy selvästi
ilmi 10 §:stä. Valiokunnan mielestä on
aiheellista harkita, tulisiko pykälässä todeta
selvyyssyistä, että sosiaalinen luotto ei korvaa
perustuslain 19 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua
oikeutta välttämättömään
toimeentuloon.
Esityksen perustelujen mukaan kunnan ja luotonsaajan välisestä sopimuksesta
mahdollisesti aiheutuvat riidat tultaneen käsittelemään
yleisissä tuomioistuimissa. Kunnan viranomaisen päätös
luoton myöntämisestä perustaa kuitenkin
julkisoikeudellisen oikeussuhteen. Riidat luotosta tai sitä koskevan
päätöksen toteuttamiseksi tehdystä sopimuksesta
ovat näin ollen sosiaalihuoltolain 51 §:n mukaisesti
hallinto-oikeuden ratkaistavia. Lakiin on selvyyden vuoksi aiheellista
lisätä tästä maininta.