Perustelut

Yksi asiointikortti

Kihlakunnan poliisilaitoksen antama henkilökortti voi nykyisin olla tavallinen henkilökortti tai sähköisessä asioinnissa tarvittavan teknisen osan sisältävä sähköinen henkilökortti, joka on otettu säädösperusteisesti käyttöön 1.12.1999. Sähköistä henkilökorttia voidaan käyttää henkilöllisyyden osoittavana asiakirjana tavallisen henkilökortin tapaan, minkä lisäksi se on hyväksytty viralliseksi matkustusasiakirjaksi 15 Euroopan maassa.

Poliisin antamaan henkilökorttiin sisällytetään henkilökorttilain 1 ja 3 §:n muutosehdotusten mukaan sähköisessä asioinnissa tarvittava tekninen osa aina, jollei kysymys ole väliaikaisesta tai alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavasta henkilökortista. Tähän tekniseen osaan talletetaan Väestörekisterikeskuksen myöntämän, väestötietolain 20 §:ssä tarkoitetun kansalaisvarmenteen tiedot, sähköisen asioinnin edellyttämät kortinhaltijan tunnistautumistiedot ja välttämättömät tekniset tiedot. Henkilökortin tekniseen osaan voidaan kortinhaltijan pyynnöstä tallettaa eri käyttötarkoituksiin liittyviä teknisiä sovelluksia ja tietoja. Nämä voivat 3 a §:n 3 momentin mukaan olla sairausvakuutusta koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavia tietoja (ks. myös 4 mom.). Niiden tallettamisesta ja merkitsemisestä henkilökortille päättää hakemuksesta Kansaneläkelaitos. Uudistuksen tavoitteena on, että sähköisessä asioinnissa on käytössä yksi kortti. Uudistus ei kuitenkaan vaikuta Kansaneläkelaitoksen nykyiseen toimivaltaan antaa sairausvakuutuskortti eli ns. Kela-kortti.

Näiden ehdotusten valtiosääntöoikeudellinen ongelma koskee sitä, ovatko ne sopusoinnussa perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädettyyn yksityiselämän suojaan kuuluvan henkilötietojen suojan kanssa. Sääntelyn mahdollinen ongelmallisuus johtuu ennen muuta siitä, että korttiin merkitään 3 a §:n 3 momentissa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja ja että korttia käytetään eri tarkoituksiin.

Henkilökortin tekninen osa voidaan ja se on valiokunnan saaman selvityksen mukaan nimenomaisesti tarkoituskin tehdä sellaiseksi, että jokainen siihen talletettava sovellus muodostaa oman, tavallaan suljetun kokonaisuutensa. Tällöin myös voidaan teknisesti määritellä, ketkä kortin lukijat voivat päästä mihinkin tietoihin. Määrittelyn tulee itsestään selvästi vastata laeissa olevia säännöksiä tietojensaantiin oikeutetuista. Näin ymmärrettynä uudistus ei ole ongelmallinen perustuslain kannalta. Henkilökorttilaissa on valiokunnan mielestä kuitenkin tarpeen säätää se keskeinen seikka, että eri sovellukset tietoineen tulee tallettaa henkilökortin tekniseen osaan tavalla, joka estää oikeudettomia käyttämästä ja lukemasta niitä.

Henkilökortin myöntämisen toimivaltakysymykset

Henkilökorttilain 6 §:n 2 momentin muutosehdotus koskee tapauksia, joissa henkilökorttiin on tarkoitus merkitä sairausvakuutusta koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavia tietoja. Näiden tietojen tallettamisesta päättää Kansaneläkelaitos, kun taas henkilökortin myöntää poliisi. Hakemus voidaan tällaisessa tapauksessa yleensä jättää poliisin toimipisteiden lisäksi myös sille Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle, jonka kanssa poliisi on tehnyt julkisen hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä annetussa laissa tarkoitetun sopimuksen. Jos henkilökorttihakemus on jätetty poliisilaitokselle, poliisi toimittaa kyseisten tietojen tallettamista koskevan pyynnön Kansaneläkelaitokselle.

Ehdotuksen tarkoituksena on, että henkilökorttihakemuksen käsittelyyn näissä tapauksissa osallistuvista Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoista sovitaan poliisin ja Kansaneläkelaitoksen kesken. Tarkkaan ottaen ehdotuksen sanamuodon perusteella on kysymys siitä, että tällöin henkilökorttihakemus ja siihen liittyvä pyyntö 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen tallettamisesta voidaan jättää paikallistoimistolle. Kansaneläkelaitosta koskevista säännöksistä tai laitoksen omista ratkaisuista sisäisestä tehtävienjaostaan riippuu, millä tavoin 3 a §:n 2 momentissa tarkoitettua Kansaneläkelaitoksen päätösvaltaa käytetään.

Tällainen sääntelytarkoitus on täysin hyväksyttävä, eikä siihen liity valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä näkökohtia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin yleisesti huomiota tarpeeseen arvioida tulevaisuudessa 6 §:n 2 momentissa viitatun lain suhdetta perustuslakiin etenkin sen vuoksi, että laki on säädetty ennen perusoikeusuudistusta ja perustuslain kokonaisuudistusta.

Muita seikkoja

1. lakiehdotuksen 4 §.

Asetuksenantovaltuudessa tulee mainita asetuksenantaja. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, onko valtuus syytä rajoittaa koskemaan vain Suomen kansalaista koskevia tietoja.

2. lakiehdotuksen 14 §.

Lisäysehdotuksen pykäläteksti eroaa perusteluista ilmenevästä tarkoituksesta. Valiokunnan käsityksen mukaan sääntelyn tulee rakentua sille perusteluista näkyvälle ajatukselle, että rekisteriin merkitään tiedot niistä henkilöistä, joiden henkilökorttiin on talletettu 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja.