Perustelut
Eduskunnan kannanottojen käsittely
Erikoisvaliokuntakäsittelyn tarkoitus
Hallituksen toimenpidekertomus on kolmiosainen. Ensimmäisenä on
yleinen osa, jossa on lyhyt selostus hallituksen ohjelman toimeenpanosta
ja hallituksen EU-politiikasta sekä yleiskatsaus
kunkin ministeriön toimintaan. Toisen osan muodostaa ulko-
ja turvallisuuspoliittinen katsaus. Kolmannessa osassa
selostetaan ministeriöittäin hallituksen
toimenpiteet valtiopäiväpäätösten
johdosta.
Vuoden 2000 eduskunnan työjärjestyksessä säilytettiin
hallituksen toimenpidekertomuksen erityisasema, jonka mukaan kaksi
valiokuntaa, perustuslakivaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta, laativat
kumpikin mietinnön täysistunnolle kertomuksen
johdosta. Työjärjestyksen 32 §:n 4 momentin
perusteella ulkoasiainvaliokunta käsittelee kertomuksen
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevilta ja perustuslakivaliokunta muilta
osin. Muut pysyvät erikoisvaliokunnat antavat eduskunnan
päätöksen perusteella kertomuksesta lausuntonsa
perustuslakivaliokunnalle (PNE 1/1999 vp,
s. 20/I).
Lausuntomenettelyllä on eri tarkoituksia. Valiokunnat
voivat lausuntomenettelyn avulla arvioida hallituksen
toimintaa kertomusvuoden aikana valiokunnan toimialalla.
Toimenpidekertomuksen käsittelyssä erikoisvaliokunnat
voivat lisäksi vakiintuneena pidetyn käytännön
perusteella ottaa esille oman toimialansa erityisteemoja, joiden
käsittelemistä ne ovat syystä tai toisesta
pitäneet tarpeellisena. Kullekin valiokunnalle tarjoutuu
myös mahdollisuus ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin
valiokunnan mietinnössään ehdottamien,
eduskunnan hyväksymien lausumien johdosta. Toimenpidekertomuksessa esimerkiksi
selostetaan niitä toimenpiteitä, joihin asianomaisissa
ministeriöissä on ryhdytty lausumien johdosta,
tai myös syyt siihen ilmoittaen ehdotetaan, ettei jokin
lausuma anna aihetta enää toimenpiteisiin hallituksen
taholta. Erikoisvaliokuntien tehtävänä kertomusta
käsitellessään on arvioida toimialansa
osalta, voidaanko hallituksen kanta hyväksyä.
Tämän eduskunnan lausumiin kohdistuvan seurantatehtävän hoitaminen
on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kullekin valiokunnalle
kuuluva vähimmäisvaatimus hallituksen kertomusta
käsiteltäessä.
Perustuslakivaliokunnan mietintöihin pohjautuvat lausumat
Lainsäädännön asiakirjajärjestelmän
yhteensovittaminen.
Eduskunta hyväksyi vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen
johdosta perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton,
jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
sen varmistamiseksi, että hallituksen esitysten painetut
ja sähköiset versiot ovat samansisältöisiä ja
että sähköisiä versioita voidaan
käyttää valiokunta-asiakirjoissa sekä eduskunnan
vastausten laadinnassa. Lisäksi eduskunta edellytti, että hallitus
antaa asiasta selvityksen perustuslakivaliokunnalle vuoden 2010
loppuun mennessä.
Valtioneuvoston kanslia on toimittanut perustuslakivaliokunnalle
lausumassa edellytetyn selvityksen 31 päivänä joulukuuta
2010. Sen mukaan valtioneuvoston kanslia asetti esiselvitystyön
jälkeen 15 päivänä kesäkuuta
2010 hankkeen, jonka tehtävänä on uudistaa
valtioneuvoston päätösasiakirjojen tuotantotapa
siten, että asiakirjat laaditaan ja käsitellään
työvälineellä, joka tukee asiakirjojen
eheää siirtoa organisaatiosta ja tietojärjestelmästä toiseen.
Asiakirjat laaditaan työvälineellä ministeriöiden
ja eduskunnan yhdessä määrittelemien
asiakirjan rakenteiden mukaisiksi. Rakenteinen asiakirjojen valmistelu
edistää käytännössä sähköisten
työvälineiden yhteentoimivuutta ja asiakirjojen
julkaisemista eri muodoissa. Työväline on tarkoitus
ottaa käyttöön ministeriöissä vuoden
2012 alkupuolella.
Valiokunta pitää tehtyjä toimenpiteitä myönteisinä.
Mainittu lausuma on kuitenkin edelleen tarpeellinen, ja se tulee
säilyttää hallituksen toimenpidekertomuksessa.
Muut vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen johdosta
hyväksytyt lausumat.
Eduskunta hyväksyi kertomuksen johdosta myös
kaksi muuta perustuslakivaliokunnan ehdottamaa lausumaa. Ensimmäisessä lausumassa
edellytettiin, että hallitus laatii kokonaissuunnitelman esitutkinnan,
syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi.
Toisessa edellytettiin, että hallitus ryhtyy tehostettuihin
toimenpiteisiin saamen kielen elvyttämiseksi ja kiinnittää erityistä huomiota
uhanalaisten inarinsaamen ja koltansaamen säilymisen
turvaamiseen.
Näihin lausumiin hallitus ei ehtinyt aikataulusyistä johtuen
vastata vuoden 2009 toimenpidekertomuksen yhteydessä. Vastaukset
sisältyvät valiokunnan saaman tiedon mukaan hallituksen
toimenpidekertomukseen vuodelta 2010. Lausumat ovat edelleen tarpeellisia.
Valiokunta toteaa, että oikeusministeriö ja
sisäasiainministeriö asettivat kesäkuussa
2010 työryhmän laatimaan mietintöä eduskunnan edellyttämän
kokonaissuunnitelman pohjaksi. Työryhmän mietintö (Oikeusministeriön
julkaisu, Mietintöjä ja lausuntoja 87/2010:
Oikeusprosessin pitkittymisen estyminen) valmistui 13 päivänä joulukuuta
2010. Työryhmän mietinnössä käsitellään
oikeudenkäyntien viivästymisen syitä ja
vireillä olevia toimenpiteitä viivästymisen
ehkäisemiseksi sekä tehdään
uusia ehdotuksia, joilla viivästymisiä voitaisiin
ehkäistä. Mietinnön lopussa on suunnitelma,
jossa esitetään työryhmän ehdotukset,
vastuu toteuttamisesta, aikataulu sekä ehdotuksen merkitys
rikosprosessin viivästymisen ehkäisemisessä.
Perustuslakivaliokunta pitää suunnitelman
pikaista laatimista erittäin myönteisenä merkkinä siitä,
että oikeudenkäyntien viivästymisten aiheuttamiin
ongelmiin on hallituksen piirissä suhtauduttu vakavasti
ja samalla on pyritty kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan
niiden ehkäisemiseksi. Suunnitelman ja myös aikaisemmissa
työryhmissä ehdotettujen toimenpiteiden toteutumista
on syytä jatkossakin seurata. Valiokunta yhtyy siihen mietinnössä esitettyyn
kantaan, että myös siviiliprosessiin ja hallintoprosessiin
liittyviä viivästysten syitä selvitetään
ja ryhdytään toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi.
Myönteisenä esimerkkinä asioiden
käsittelyaikojen seurannasta valiokunta nostaa esiin syyttäjälaitoksen
tilastotietokannan, joka tuottaa ajantasaista tietoa syyteharkinnassa
olevien asioiden käsittelyajoista.
Eduskuntavaalien suhteellisuus.
Hallituksen esitykseen HE 1/1998 vp liitetty
lausuma koskee suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa
olevien ongelmien selvittämistä ja vaalilainsäädännön
muutosten valmistelua tarvittaessa suhteellisuuden vahvistamiseksi
ja poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Hallituksen
vaalilakiesityksen (HE 48/1998 vp) johdosta
hyväksyttiin samanlainen lausuma.
Perustuslakivaliokunta totesi mietinnössään hallituksen
toimenpidekertomuksesta vuodelta 2007, että hallituksen
tekemät toimenpiteet eduskunnan lausumien johdosta ovat
lähtökohtaisesti riittäviä ja
lausumat voidaan poistaa (PeVM 5/2008 vp,
s. 3/I). Valiokunta uudisti kannanottonsa vuoden 2008 toimenpidekertomusta
käsitellessään, mutta piti kuitenkin
edelleen tarpeellisena, että hallitus selostaa toimenpidekertomuksen
I osassa vaalilainsäädännön uudistamiseen
liittyviä jatkotoimia (PeVM 1/2010 vp,
s. 2/II).
Hallitus antoi 5 päivänä maaliskuuta
2010 eduskunnalle hallituksen esityksen laeiksi Suomen perustuslain
25 §:n, vaalilain ja puoluelain muuttamisesta (HE
7/2010 vp). Esityksen tavoitteena on uudistaa
eduskuntavaalijärjestelmää siten, että suhteellinen
vaalitapa toteutuu mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti
eri puolilla maata. Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta mietinnön
23 päivänä helmikuuta 2011 (PeVM 11/2010
vp). Koska lakiehdotusten toteutumisesta ei toistaiseksi
ole varmuutta, on jatkotoimia edelleen syytä käsitellä toimenpidekertomuksessa.
Erikoisvaliokuntien lausunnot
Erikoisvaliokunnat ovat perustuslakivaliokunnalle antamissaan
lausunnoissa yleensä arvioineet toimialansa osalta eduskunnan
aikaisempia lausumia. Joissakin lausunnoissa on lisäksi
käsitelty erityisteemoja. Perustuslakivaliokunta ei ole
käsitellyt yksityiskohtaisesti erikoisvaliokuntien lausumista
esittämiä näkökohtia.
Muita seikkoja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomea vastaan useita
sananvapaustuomioita. Valtioneuvoston on valiokunnan mielestä syytä tehdä kokonaisarvio
sananvapauden toteutumisesta Suomessa, mukaan lukien, missä laajuudessa
sananvapauden käyttöä koskevia asioita on
pidettävä rikosasioina.
Perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä oli
tämän vuoden valtiopäivillä valtioneuvoston oikeuskanslerin
ilmoituksella vireille tullut ns. ministerivastuuasia. Tässä yhteydessä heräsi keskustelua
myös valtakunnanoikeuden asemasta suomalaisessa tuomioistuinjärjestelmässä ja kyseisen
erityistuomioistuimen tarkoituksenmukaisuudesta. Valiokunta huomauttaa,
että valtakunnanoikeus on kokoontunut lähes sadan
vuoden aikana vain neljä kertaa. Perustuslakivaliokunnan
mielestä onkin aiheellista sopivassa yhteydessä arvioida,
onko tämäntyyppinen erityistuomioistuin jatkossa
lainkaan tarpeellinen.