Perustelut

Yleistä

Valiokunta keskittyy tässä lausunnossaan Suomen Nato-kumppanuusyhteistyön arviointiin. Suomi on tehnyt Naton kanssa puolustuspoliittista yhteistyötä kumppanuusohjelman puitteissa vuodesta 1994 alkaen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi hyötyy yhteistyöstä merkittävästi erityisesti puolustuskyvyn, puolustusvoimien suorituskykyjen, kansainvälisen yhteensopivuuden ja tietotaidon kehittymisen myötä.

Valiokunta toteaa, että Nato on nyt keskittämässä voimavarojaan harjoitustoiminnan lisäämiseen, temaattisesti keskitytään yhteisen puolustuksen velvoitteen harjoittelemiseen. Kumppanuusyhteistyötä Nato haluaa jatkaa muuttuneessakin tilanteessa. Tätä koskevia kirjauksia tehtiin Walesin Nato-huippukokouksessa syyskuussa 2014.

Suomelle tärkein kumppanuustyökalu Nato-yhteistyössä on rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessi PARP. Valiokunta totesi turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta antamassaan lausunnossa (PuVL 4/2013 vp — VNS 6/2012 vp), että konkreettisen yhteistyön kannalta on tärkeää, että Suomen kumppanuustavoitteet Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin osalta valitaan jatkossakin siten, että ne tukevat puolustusvoimien kehittämisohjelmien tavoitteita. Valiokunta totesi niin ikään, että Nato-harjoitusten tarjoamat mahdollisuudet yhteensopivuuden ja suorituskykyjen kehittämiseksi on pyrittävä käyttämään täysimääräisesti hyväksi.

Nato sotilaallisena kriisinhallintaorganisaationa

Valiokunta toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinasta joulukuussa 1995 alkanut 20 vuoden ajanjakso, jossa sotilaallinen kriisinhallinta nousi yhteisen puolustuksen velvoitteen ohella yhdeksi Naton päätehtävistä, on Afganistanin ISAF-operaation loputtua joulukuussa 2014 tullut päätökseen. ISAF-operaation seuraajamissio Resolute Support -operaatio on kooltaan huomattavasti pienempi kuin ISAF-operaatio. RS-operaation kautta pyritään viemään loppuun prosessi, jolla vastuu Afganistanin turvallisuudesta siirretään afgaaniviranomaisille. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan näköpiirissä ei ole, että Nato lähiaikoina ottaisi johtovastuuta uuden kriisinhallintaoperaation johtamisesta.

Suomi on ollut alusta lähtien mukana kaikissa Naton johtamissa kriisinhallintaoperaatioissa. Bosnia ja Hertsegovinan vakautusoperaatioon osallistuttiin vuosina 1996—2004, Kosovoon lähetettiin suomalaisjoukkoja vuonna 1999 ja Afganistaniin vuonna 2002. Kaikilla näillä operaatioilla on ollut selkeä YK-mandaatti.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pitkäaikainen operaatio-osallistuminen on tarjonnut suomalaisjoukoille mahdollisuuden osallistua vaativiin monikansallisiin missioihin ja kehittänyt eri järjestelmien yhteensopivuutta Nato-maiden kanssa. Avainkysymys jatkossa on, kuinka tätä yhteensopivuutta voidaan tulevaisuudessa ylläpitää.

Muuttuvat kumppanuudet Walesin Nato-kokouksen jälkeen

Walesin Nato-huippukokouksessa hyväksyttiin Naton uusi kumppanuusaloite (Partnership Interoperability Initiative). Sen kautta kehitetään Naton ja kumppanimaiden yhteistoimintakykyä kriisinhallintaoperaatioissa sekä tarjotaan mahdollisuuksia kehittää kumppanimaiden sotilaallisia valmiuksia. Aloitteen kautta hyvinkin erilaiset kumppanimaat voivat hyödyntää kumppanuusyhteistyön eri muotoja joustavasti ja omien tarpeidensa mukaisesti.

Aloite koostuu kolmesta eritasoisesta yhteistyömuodosta. Ensimmäinen taso on avoin kaikille kumppanimaille ja koskee jo olemassa olevia kumppanuusohjelmia ja -mekanismeja. Toiselle tasolle on kutsuttu Suomi mukaan lukien 24 kumppanimaata. Nämä maat ovat jo hyödyntäneet ensimmäisen tason kumppanuusyhteistyön muotoja ja osoittaneet halua vahvistaa yhteistoimintakykyä Naton kanssa. Aloitteen kolmas taso (Enhanced Opportunities) koskee maita, jotka ovat merkittävällä tavalla osallistuneet Naton kriisinhallintaoperaatioihin, harjoituksiin tai suorituskykytyöhön. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan EO-ohjelma mahdollistaa paremmin ennakoitavan kumppanuusyhteistyön sekä poliittisen dialogin jatkuvuuden ISAF-ministerikokousten päättyessä. Se antaa myös mahdollisuuden pitkälle menevään yhteistyön yksilölliseen muokkaamiseen. Toisin sanoen Nato ei kehitä kumppanuutta perinteisellä mallilla maaryhmän kanssa, vaan yksittäisten kumppanimaiden kanssa. Kumppanimaiden oma valinnanvapaus säilyy keskeisenä pääperiaatteena. Yhteistyötä tehdään niistä lähtökohdista, jotka sopivat sekä Natolle että kumppanimaille. EO-yhteistyön piiriin hyväksytyillä viidellä kumppanimaalla (Suomi, Ruotsi, Australia, Jordania, Georgia) on 3 vuotta aikaa esittää ajatuksiaan kumppanuusyhteistyön kehittämisestä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uuden kumppanuusaloitteen sisältö ja merkitys eivät ole vielä kaikilta osin täsmentyneet. Konkreettinen sisältö tulee riippumaan kustakin kumppanuusmaasta ja Natosta. Valiokunta pitää luontevana syvenevän kahdenvälisen puolustusyhteistyönkin näkökulmasta, että Nato-kumppanuuden kehittämisessä Suomi ja Ruotsi maksimaalisesti yhteensovittavat kumppanuuden kehittämisajatuksia.

Suomi kumppanuuksia kehittävän työryhmän puheenjohtajana

Valiokunta toteaa, että Suomella on kumppanuuksien kehittämisen kannalta keskeisen tärkeä työryhmän puheenjohtajuus Brysselissä. Ruotsin aloitteesta perustettiin syksyllä 2013 seitsemän kumppanimaan työryhmä (CFI Task Force). Prikaatikenraali Juha Pyykönen aloitti ryhmän puheenjohtajana lokakuussa 2014 — Naton puolelta ryhmässä on toinen puheenjohtaja Belgiasta — ja hänen toimikautensa loppuu syksyllä 2015.

CFI on Naton ajama kärkialoite, jolla liittokunta valmistautuu ylläpitämään ja kehittämään yhteistoiminta- ja suorituskykyjä suurten operaatioiden päättyessä. Työryhmän tehtävänä on parantaa Naton ja seitsemän kumppanimaan toimintaa yhteensopivuuden ja suorituskykyjen kehittämiseksi. Yhteistyöhön osallistuvat kumppanimaat ovat Australia, Irlanti, Itävalta, Ruotsi, Suomi, Sveitsi ja Uusi-Seelanti.

CFI-työryhmän työskentely painottuu yhteistoimintaa haittaavien epäkohtien tunnistamiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työryhmän kautta vaikuttaminen parantaa merkittävällä tavalla kumppanimaiden osallistumismahdollisuuksia erilaiseen kumppanuustoimintaan. Kumppanimaiden tavoitteena on esimerkiksi kehittää Naton nykyisiä harjoitussuunnitteluun ja -valmisteluun sekä toimeenpanoon liittyviä järjestelyjä.

CFI-työryhmässä tarkastellaan myös Naton joustavien formaattien laajempaa käyttöä. Joustava formaatti tarkoittaa käytännössä Naton jäsenmaiden ja kumppanimaiden välistä supistettua kokoonpanoa (28 + yksittäinen kumppanimaa tai kumppanimaaryhmä). Joustava formaatti on ollut Natossa käytössä virallisesti jo vuoden 2011 kumppanuusuudistuksesta alkaen, ja sitä on pitkään sovellettu operaatioita käsitelleisiin kokouksiin, tästä esimerkkinä ISAF-ministerikokoukset.

Valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunta pidetään kattavasti informoituna CFI-työryhmän työskentelystä samoin kuin muistakin Nato-kumppanuuksien kehittämiseen liittyvistä pohdinnoista. Valiokunta huomauttaa, että Suomella on EO-ohjelman puitteissa 2,5 vuotta aikaa esittää uusia ajatuksia Naton suuntaan kumppanuuksien kehittämisestä.

Yhteenveto

Puolustuksen pitkän aikavälin haasteita arvioinut parlamentaarinen työryhmä toteaa 1.10.2014 julkaistussa loppuraportissaan, että Suomen toimintaympäristön turvallisuusuhat ja alati kasvava taloudellinen keskinäisriippuvaisuus edellyttävät laaja-alaista puolustusyhteistyötä. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen. Raportissa todetaan edelleen, että kansainvälinen puolustusyhteistyö on välttämätöntä Suomen suorituskykyjen kehittämiseksi. Euroopan unionilla ei ole omia standardeja sotilasyhteistyössä, vaan unioni käyttää Naton kehittämiä ratkaisuita ja toimintamalleja, joilla taataan yhteistoimintakyky. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston pian julkistettavassa turvallisuuspoliittisessa katsauksessa käydään perusteellisesti läpi Suomen kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyötä.

Valiokunta näkee, että vain suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä toiminnalla voidaan varmistaa, että kansainvälisen puolustusyhteistyön alueet, tavoitteet ja rakenteet (EU- ja Nato-yhteistyö, pohjoismainen yhteistyö sekä kahdenväliset järjestelyt) tukevat Suomen kansallisia päämääriä. Suomen Nato-kumppanuusyhteistyö on nähtävä osana kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyöverkostoa. Valiokunta korostaa, että kansainvälisen puolustusyhteistyön keskeisin päämäärä on Suomen kansallisen puolustuksen vahvistaminen.