Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen
hyväksymistä seuraavin huomautuksin.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusalan yhteistyö on
laajentunut 1990-luvulta lähtien. Kahdenvälisen
yhteistyön sopimusjärjestelyjä on vastaavasti
tarkistettu siten, että ne olisivat mahdollisimman hyvin
ajan tasalla. Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusmateriaalialan
yhteistyön perustan muodostavat sopimus sotilastiedon turvallisuudesta
vuodelta 1991 (SopS 95/1991) ja pöytäkirja
vastavuoroisista puolustushankinnoista vuodelta 2009 (SopS 52/2009).
Puolustusvaliokunta ehdotti mietinnössään
vuoden 2009 pöytäkirjan ja siihen sisältyneen
lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana (PuVM
1/2009 vp).
Edellä mainittujen sopimusten lisäksi Suomen
ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöt tekivät
vuonna 1995 tutkimus- ja kehitystiedon vaihtoa koskevan sopimuksen
sekä sen voimassaolon jatkamisesta ja eräiden
määräysten päivittämisestä vuonna
2010 allekirjoitetun sopimusmuutoksen (SopS 95/2010). Puolustusvaliokunta
ehdotti mietinnössään vuoden 2010 sopimusmuutoksen
ja siihen sisältyneen lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
(PuVM 4/2010 vp). Kyseessä oleva
sopimus määrittelee keskeiset periaatteet ja ehdot
osapuolten väliselle tutkimus- ja kehitystiedon vaihdolle.
Tämän sopimuksen alla voidaan kuitenkin toteuttaa vain
tiedonvaihtoa, eikä sen nojalla voida toteuttaa yhteisiä tutkimus-,
kehittämis-, testaus- tai arviointihankkeita. Näin
ollen oli tarpeen neuvotella nyt käsiteltävänä olevaan
esitykseen sisältyvä erillinen sopimus käytännön
hankkeiden toteuttamisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukaisella
tavalla.
Esitykseen sisältyvän sopimuksen nojalla toteutettavan
yhteistyön kautta Suomi pystyy kehittämään
puolustusmateriaalialan osaamistaan yhdessä Yhdysvaltojen
kanssa, joka edustaa alan korkeinta osaamista. Suomella ei ole mahdollisuutta
rahoittaa ja toteuttaa yksin kaikkea sopimuksessa määriteltyä tutkimusta,
kehitystä, testausta ja arviointia. Yhteistyön
kautta Suomi siis saa käyttöönsä sellaisia
tietoja ja materiaalia, mitä sillä muutoin ei
olisi mahdollisuutta hankkia. Lisäksi Yhdysvallat luovuttaa
yhteistoimintaa varten sellaisia resursseja ja osaamista, mitä Suomella
ei ole. Yhdysvallat on tehnyt vastaavanlaisia sopimuksia monien
muiden maiden kanssa useinmiten joko hallintosopimuksena tai yhteistyöpöytäkirjana.
Suomessa sopimus edellyttää eduskunnan hyväksyntää,
koska siinä katsotaan olevan lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä.
Sopimus sisältää määräyksiä,
joilla on liittymäkohtia perusoikeuksien suojaan. Sopimuksen VIII
ja X—XI artiklat asettavat rajoituksia viranomaiskäyttöön
tarkoitetun ja turvallisuusluokitellun tiedon julkisuudelle. Määräykset ovat
merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin
suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden
kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa
vain lailla ja vain välttämättömistä syistä.
Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan
pitää Suomen mainetta luotettavana sopimuskumppanina
ja Suomen maanpuolustuksen etua.
Kyseessä olevan sopimuksen tavoitteena on yhteistyö hankkeissa,
joissa tiedonvaihto on keskeisessä osassa. Osapuolten toisilleen
luovuttamat ja hankkeiden kautta saatavat tiedot sekä niiden
kuluessa kehitetyt menetelmät ovat keskeisessä roolissa
puolustusvoimien tulevissa tutkimushankkeissa. Suomen maine luotettavana sopimuskumppanina
sekä maanpuolustuksen etu vaativat täten tietojen
saamista ja salassapitoa. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella,
että Yhdysvallat luovuttaa edellä mainittuja tietoja
Suomelle sillä edellytyksellä, että Suomi
sitoutuu pitämään saamansa tiedot salassa.
Salassapidosta säädetään julkisuuslaissa,
ja turvallisuusluokiteltua tietoa koskeva erityissäännös
on otettu myös kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista
annetun lain 6 §:ään.
Sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot eivät kaikilta
osin ole turvallisuusluokiteltuja muun muassa Yhdysvaltojen vientivalvontalainsäädännöstä
johtuen,
joten kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista
annettua lakia ei voida suoraan soveltaa kaikkeen hankkeessa käsiteltävään
tietoon. Voimaansaattamislain 2 §:ään
ehdotetaan siten säännöksiä sopimuksen mukaisesti
vaihdettujen ja tuotettujen tietojen salassapidosta sekä salassa
pidettävien tietojen luovuttamisesta sekä vierailujen
järjestämisestä.
Puolustusvaliokunta toteaa, että kansainvälisten
sopimusten voimaansaattamista koskevan perustuslain 95 §:n
1 momentin muutos tuli voimaan 1.3.2012 (1112/2011).
Perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaan kansainvälisten
velvoitteiden muut kuin lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan
asetuksella. Perustuslain 80 §:n nojalla asetuksen
antaa valtioneuvosto, jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty.
Perustuslain muutoksen jälkeen myös perustuslain
95 §:n 3 momentissa tarkoitetut asetukset
antaa pääsääntöisesti
valtioneuvosto. Koska lakiehdotuksen 3 §:ssä asetuksenantovaltuus
on osoitettu lain voimaantulon osalta tasavallan presidentille,
on voimaantuloa koskevaa pykälää muutettava
siten, että asetuksenantovaltuus osoitetaan valtioneuvostolle.