Perustelut

Maailmantalouden kasvun hidastuminen ja Suomen tulevaisuus asettavat valtiontaloudelle erityisiä haasteita. Suomi ei voi loputtomiin velkaantua. Hallitus toteaa ohjelmassaan ja koulutuslinjauksissaan, että Suomen tulee olla maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite ei voi mitenkään toteutua ensi vuoden talousarvion linjausten valossa. Hallituksen linjaus leikkaa koulutuksen resursseja kahta eri väylää käyttäen. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta leikataan lähes 300 milj. euroa. Samalla hallitus heikentää valtionosuusleikkauksin mahdollisuuksia tuottaa peruspalveluja, joista perusopetus on keskeisin.

Kuntien rahoituspohja heikkenee ja mm. indeksitarkistuksen hyöty kumoutuu valtionosuusprosentin leikkauksella. Valtionosuuksilla säädellään kouluverkkoa, sen saavutettavuutta ja sitä kautta mahdollisuuksia opiskella. Valtionosuudet ohjaavat koulutusta kasvukeskuksiin, mikä on täysin ristiriidassa hallituksen ohjastaman nuorten yhteiskuntatakuun kanssa.

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen leikkauksia keskusta ei vastusta niillä aloilla, joilla on ylitarjontaa. Talousarvioon nyt suunnitellut leikkaukset johtavat kuitenkin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen sekä opiskelijoiden, yhteiskunnan kokonaistarpeiden että alueellisen elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytysten näkökulmasta. Koulutuksen keskittäminen tietyille aloille, mutta ennen muuta alueille, toisaalla supistaa tarjontaa ja mahdollisuuksia, toisaalla entisestään lisää ruuhkaista taistelua opiskelupaikoista.

Valtionosuuksilla säädellään maamme lukioverkkoa. Tähän asti moni kunta on toteuttanut osuutensa koulutustakuusta tarjoamalla lukiopaikan kaikille halukkaille oppilaille. Nyt hallitus lyö korville kuntien tekemää ennaltaehkäisytyötä, siis koulutustakuuta. Taloudelliset reunaehdot pakottavat lukioiden lakkauttamiseen. Hallituksen kehyslinjauksen mukaan jo vuonna 2012 edellytetään lukioverkon tiivistymistä ja lukioiden rahoitukseen liittyvän lainsäädännön uudistamista. Se merkitsee, että monessa kunnassa opiskelijan on käytävä koulua muualta kuin kotoaan. Monissa kunnissa yhteinen opettajakunta peruskoulun ja lukion välillä on välttämättömyys ja tätä päivää. Tämä pätevien opettajien synergiaetu romuttuu, mikäli lukioverkon harvennus toteutetaan hallituksen kaavailemalla tavalla.

Koulujen sisäilmaongelmat ovat viime vuosina jatkuvasti lisääntyneet. Huonon sisäilman aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat kerrannaisvaikutuksiltaan valtavat. Oppilaitosten peruskorjaus-, lisärakennus- ja uudisrakennushankkeiden valtuus laskee kuluvan vuoden myöntövaltuudesta ensi vuoden talousarviossa. Kyseessä on raju leikkaus 36 miljoonasta viiteen miljoonaan euroon. Kosteus- ja homevaurioiden vuoksi välitöntä korjaustarvetta on noin 1 300 koulussa. Hallituksen talousarviossa esittämällä rahoituksella voidaan käytännössä avustaa vain 2—4 hanketta. Tilanne vaarantaa opiskelijoiden, opettajien ja oppilaitosten muun henkilökunnan terveyden. Altistus homeelle merkitsee sekä koululaisten että työntekijöiden oireilua ja johtaa vuosittain tuhansien lasten sairastumiseen astmaan. Korjausten lykkäämisen laiminlyönnistä aiheutuu 36 milj. euron kustannukset sairauspoissaoloina kuntien opetustoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Vapaan sivistystyön noin 350 oppilaitoksessa, kuten esimerkiksi kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa, opiskelee yli miljoona suomalaista aikuista, nuorta ja lasta joka puolella maata ja myös hyvin pienissä taajamissa. Oppilaitokset ja niiden filiaalit antavat matalalla saavutettavuuskynnyksellä taloudellisesti järkevää ja kannattavaa opetusta myös opiskelijoille, joilla on heikot taloudelliset tai muut edellytykset opiskella kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Myös erityisryhmät huomioidaan opintokokonaisuuksissa. Opiskelijamäärien kehitys osoittaa tarvetta suoritemäärien lisäämiseen kaikilla tasoilla. Tätä kerrannaisvaikutuksiltaan merkittävää järjestelmää ei ole järkevää romuttaa siten, kuin ensi vuoden talousarvion leikkaukset käytännössä tarkoittavat. Tällä koulutuksella voidaan paitsi luoda edellytyksiä elinkeinoelämän kannalta tarpeelliselle jatkokoulutukselle, myös torjua monia inhimillisiä syrjäytymisongelmia. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhintoja ehdotetaan alennettaviksi väliaikaisesti vuosina 2012—2015. Alueellinen kulttuuritarjonta perustuu kuntien tahtotilaan tarjota erilaisia kulttuuripalveluita. On luonnollista, mutta ei hyväksyttävää, että taloudellisten resurssien niukentuessa varsinaiset peruspalvelut ajavat kunnissa kulttuuripalveluiden edelle. Valtion ei tulisi olla suunnannäyttäjä tällaisen kehityksen tukemisessa. Laaja kulttuuritarjonta tukee varhaisesta lapsuudesta tehtävää kulttuurikasvatustyötä, jolle on löydyttävä tuki myös hallituksen taholta. Väliaikaisesta valtionosuuksien alentamisesta johtuen muutoksesta tulee pysyvä kunnissa toteutettavaan kulttuuritoimintaan.

Perustelut

Hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta ei perussuomalaisten mielestä tule hyväksyä sellaisenaan. HE 60/2011 vp ei mielestämme edistä tarpeeksi suomalaisten oppilaitosten asemaa eikä tasapuolista kulttuuritarjontaa. Myös peruspalvelujen valtionosuuden tulisi olla ehdotettua suurempi, jotta kuntien korkea omarahoitusosuus ei heijastuisi merkittävänä peruspalvelujen laadun laskuna.

Ammattikorkeakoulujen toimintaan panostaminen on merkittävä tapa vaikuttaa kokonaisvaltaisesti maamme sivistyksen ja kansainvälisen kilpailukyvyn tilaan tulevaisuudessa. Niin yliopistoille kuin ammattikorkeakouluillekin tulee taata riittävät resurssit ylläpitää ja kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa. Vain tällä tavoin voidaan varmistaa suomalaisen tutkimuksen laatu sekä tuottaa niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille osaavaa korkeakoulutettua työvoimaa tulevaisuudessa.

Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä roolissa innovaatioiden ja uusien yritysten synnyn kannalta. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys puolestaan ovat omiaan edistämään positiivista kansantalouden kehitystä. Korkealuokkainen tutkimustyö ja osaava työvoima houkuttelevat myös ulkomaisia yrityksiä maahamme. Valtion tulee taata ammattikorkeakouluille riittävät toimintaedellytykset jatkossakin ja mahdollistaa ammattikorkeakoulujärjestelmän jatkuva kehitys ja näin ollen pyrkiä edistämään talouskasvua.

Ottaen huomioon ammattikoulutuksen nykytilan hallituksen sille kohdistama rahoitus ei ole riittävä. Laadukas ammatillinen koulutus on osaavan yhteiskunnan peruspilareita, ja riittävän valtion osuuden on taattava ammatillisen koulutuksen tuottamiselle riittävät resurssit. Näin ollen valtionosuutta ammattikoulujen toiminnan rahoituksessa tulisi korottaa.

Yleissivistävän koulutuksen laatu ja lukioverkoston kattavuus tulee taata tasaveroisesti koko Suomessa. Lukioiden lakkauttamiset ovat selkeitä merkkejä opetusalan riittämättömästä rahoituksesta. Määrärahojen niukkuus johtaa lakkauttamisiin etenkin syrjäseuduilla. Lukio-opetuksen tasapuolinen saatavuus asuinpaikkakunnasta riippumatta tulisi olla jokaisen Suomen kansalaisen oikeus ja mahdollisuus. Opetustoimen valtionosuusprosenttia tulisi korottaa, jotta lukioiden opetuksen tarjonta ja laatu säilyisivät hyvällä tasolla ja opiskelijat saisivat riittävät tiedot ja taidot tulevaisuutta varten.

Museoiden, teattereiden ja orkesterien yksikköhintojen alennus tuntuu etenkin harvaan asuttujen seutujen kulttuuritarjonnassa. Museoiden roolia vanhan tiedon säilyttämisen ohella jatkuvana tiedon taltioijana ei tule aliarvioida, ja teatterien sekä orkesterien toiminnan pitäisi olla mahdollista muuallakin kuin tiheimmin asutuilla seuduilla. Mielestämme yksikköhintojen alennus edellä mainittujen kohteiden osalta ei ole omiaan edistämään suomalaista kulttuuria.

Kuntien tulisi pystyä tuottamaan riittävät peruspalvelut asukkailleen. Hankala taloudellinen tilanne asettaa ymmärrettävästi säästöpaineita peruspalvelujen valtionosuuksiin. Hallituksen esittämä 31,42 prosenttia kuntien valtionosuusprosentiksi ei ole mielestämme riittävä, jotta jo muutenkin leikkausten kohteena olevat kunnat pystyisivät huolehtimaan tasokkaasta peruspalvelujen tarjonnasta.