Perustelut

Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa ulkomaalaislaki vastaamaan ns. tutkijadirektiivin säännöksiä. Tarkoituksena on, että opetusministeriön ennalta hyväksymät tutkimuslaitokset osallistuisivat tutkijan oleskeluluvan myöntämismenettelyyn. Hallituksen esitys tukee osaltaan hallitusohjelman tavoitetta lisätä kansainvälistä huippuosaamista ja korkeakoulujen kansainvälistymistä, kun ulkomaisen henkilöstön määrän lisääntyminen edistää kansainvälisen oppimis- ja tutkimusympäristön kehittymistä korkeakouluissa. Sen vuoksi sivistysvaliokunta kannattaa esityksen hyväksymistä.

Voimassa olevan ulkomaalaislain säännökset mahdollistavat oleskeluluvan myöntämisen ammattimaisesti tieteen, kulttuurin tai taiteen alalla toimiville sekä kutsun tai sopimuksen nojalla vierailevana opettajana, luennoitsijana, kouluttajana, konsulttina tai tutkijana työskentelyä varten riippumatta muun muassa siitä, onko henkilö suorittanut ylemmän tai alemman korkeakoulu- tai jonkin muun tutkinnon. Uusi menettely on rinnakkainen tämän maahanpääsymenettelyn kanssa.

Ulkomaalaislakiin ei nykyisin kuitenkaan sisälly säännöksiä, joissa säädettäisiin kolmansien maiden kansalaisuutta olevien tutkijoiden maahanpääsystä jäsenvaltioihin yli kolmen kuukauden ajaksi jonkin tutkimuslaitoksen kanssa tehdyn vastaanottosopimuksen mukaisesti toteutettavaa tutkimushanketta varten. Sen vuoksi ulkomaalaislakiin lisätään direktiivin mukainen uusi maahanpääsymenettely. Samalla säilytettäisiin ennallaan nykyiset maahanpääsymenettelyt. Tutkimuslaitokset ja Suomeen tulevat kolmansien maiden kansalaisuutta olevat tutkijat voisivat siten jatkossa valita nykyisten maahanpääsymenettelyjen ja uuden menettelyn välillä.

Valiokunta katsoo, että Suomessa on jo hyvä tutkijoiden maahanpääsymenettely. Tutkijoita koskevia maahanpääsymenettelyjä pidetään yleisesti ottaen joustavina, nopeina ja tehokkaina. Hallituksen esityksen mukaan etenkin paljon ulkomaalaisia tutkijoita työllistävillä tutkimuslaitoksilla on runsaasti kokemusta oleskelulupamenettelystä ja siihen liittyvästä ulkomaalaisten tutkijoiden ohjeistamisesta, joten heistä valtaosan kohdalla oleskeluluvan hakeminen sujuu yleensä tottumuksella.Valiokunta pitääkin todennäköisenä, että kutsumismenettelyä soveltavat laitokset tulevat edelleenkin käyttämään nykyistä, toimivaksi havaitsemaansa menettelyä. Sen vuoksi sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä säilyttää ennallaan myös nykyiset tutkijoita koskevat maahanpääsymenettelyt. Myös direktiivissä suositetaan, että aiemmat maahanpääsymenettelyt tulisi edelleen pitää voimassa.

Hallituksen esittämä uusi menettely voi kuitenkin helpottaa kolmansien maiden kansalaisuutta olevien tutkijoiden liikkuvuutta Euroopan unionin sisällä, kun tutkijalla on mahdollisuus osallistua tutkimushankkeeseen jossakin toisessa jäsenvaltiossa ensimmäisessä jäsenvaltiossa tehdyn vastaanottosopimuksen perusteella. Tämä koskee erityisesti tutkimuslaitoksia, joilla on laajoja kansainvälisiä projekteja.

Hallitus on esityksessään päätynyt siihen, ettei direktiiviä ole syytä panna kaikilta osin täytäntöön. Keskeisin direktiivin osio, jota ei ehdoteta täytäntöön pantavaksi, on tutkimuslaitosten velvoite korvata laittomasti maahan jäävän tutkijan oleskelun ja paluun aiheuttamat julkisiin varoihin kohdistuvat kustannukset. On katsottu, että mainittu velvoite on tarpeeton laittomasti maahan jäävien ulkomaalaisten tutkijoiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Lisäksi esitystä valmisteltaessa todettiin, että mainittu velvoite oletettavasti pikemminkin vähentäisi kuin edistäisi tutkimuslaitosten pyrkimyksiä ottaa palvelukseensa ulkomaalaisia tutkijoita. Sivistysvaliokunta pitää hallituksen kantaa tarkoituksenmukaisena.

Sivistysvalilokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että uudesta menettelystä aiheutuu ylimääräistä työtä opetusministeriölle muun muassa hyväksymismenettelystä ja tiedottamisesta. Tämä tulee ottaa huomioon ministeriön rahoituksessa.

Sivistysvaliokunnan mielestä direktiivin implementointi tutkijoita koskevalla erityissääntelyllä ei selkeytä maahanpääsymenettelyjä vaan lainsäädäntö on monimutkainen ja rinnakkaisjärjestelmät voivat aiheuttaa epätietoisuutta parhaasta käytettävästä menettelystä. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä tehokasta tiedottamista asianomaisille tahoille. On selkeästi kerrottava muun muassa siitä, että nykyinen menettely on edelleenkin tutkijoiden käytettävissä.