Perustelut

Euroopassa on perinteisesti katsottu, että perustutkimus kuuluu kansalliseen toimivaltaan ja että EU:n pitäisi tutkimuspoliittisten tavoitteidensa mukaisesti rajoittaa toimensa soveltavan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen tukemiseen. Pääosin Euroopan perustutkimusta toteutetaankin ja rahoitetaankin kansallisesti. Korkeatasoinen tieteellinen tutkimus sinänsä edellyttää tiiviitä kansainvälisiä yhteyksiä. Yhteistyötä tehdään ensisijaisesti tutkijoiden välisin suorin yhteyksin ja verkostoina. Eurooppaan ei ole kuitenkaan perustettu kaikki perustutkimuksen alat kattavaa rahoitusorganisaatiota, joka tukisi vapaata tieteellistä tutkimusta.

Lissabonin huippukokouksessa päätettiin eurooppalaisen tutkimusalueen perustamisesta. Päätös liittyi asetettuun tavoitteeseen saavuttaa vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman talouden asema. Tavoitteessa yhdistyvät kestävä kasvu, parantunut työllisyys ja lujempi sosiaalinen koheesio. Arviot asetettujen tavoitteiden toteutumisesta tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan alueella ovat, että tavoitteista on pikemminkin etäännytty kuin niitä saavutettu. Sen vuoksi toimenpiteet eurooppalaisen tutkimusalueen konkretisoimiseksi ja yhteisön toiminnan laajentamiseksi perustutkimuksen alueella ovat tärkeitä.

Komission tiedonannon mukainen linjaus edesauttaa Lissabonin strategian ja Barcelonan huippukokouksen tavoitteiden toteutumista. Sen vuoksi on tärkeää tukea perustutkimusta laajasti siten, että se koskee myös humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, ja lisätä voimavaroja unionin tasolla. Suomella on tässä mahdollisuus edelleen profiloitua tiedepolitiikan eturivin maana.

Valiokunta kannattaa perustutkimukselle osoitettavan yhteisötason tuen vahvistamista tavoitteena saada aikaan eri tieteenaloilla maailmanluokan huippututkimusta. Kilpailukyvyn parantamisella kyetään torjumaan esimerkiksi uhkaa tutkimuksen henkisten ja taloudellisten voimavarojen siirtymisestä Yhdysvaltoihin. Valiokunnan mielestä panostus perustutkimukseen on yksi keino vahvistaa kilpailukykyä erityisesti pitkällä aikavälillä. Valiokunta kuitenkin painottaa sitä, että lisättäessä unionin perustutkimusrahoitusta ja otettaessa käyttöön uusia mekanismeja tulee niiden olla sellaisia, että jäsenmaissa ja koko unionin alueella nämä toimet synnyttävät todellista lisäarvoa.

Valiokunta korostaa sitä, että uuden järjestelmän avulla ei pidä paikata kansallisen rahoituksen puutteita. Unionin rahoituksen tulee kannustaa eurooppalaisia tutkijoita verkottumaan. Tärkeää on kohdistaa tuki erityisesti sellaisille hankkeille, jotka ovat liian suuria tai riskialttiita yhden maan rahoitettaviksi.

Tiedonannossa ei oteta kantaa uuden tukimuodon toimeenpanon hallinnolliseen järjestämiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että toiminnan järjestäminen on oleellisesti sidoksissa seitsemänteen puiteohjelmaan, jonka suuntaviivoista komissio tulee antamaan tiedonannon. Puiteohjelmaan on odotettavissa isoja muutoksia monella alueella. Rahoituskehyksiä koskevassa tiedonannossaan komissio on ennakoinut puiteohjelman radikaalia uudistamista ja volyymin kasvattamista. Koska kaikki nämä kysymykset ovat vielä auki, valiokunta pitää ennenaikaisena ottaa täsmällistä kantaa hallinnolliseen järjestelyyn. Valiokunta pitää tärkeänä, että perustutkimukselle osoitettavan yhteisötason tuen hallinnollista järjestämistä koskevat eri vaihtoehdot selvitetään jatkovalmisteluissa.

Valiokunta toteaa, että yksittäisten rahoituspäätösten tulee perustua puhtaasti tieteellisiin kriteereihin. Valiokunta kuitenkin korostaa, että rahoituksen suuntaamista — esimerkiksi painopistealueet — koskevan päätöksenteon tulee pohjautua poliittiseen harkintaan unionissa eli poliittisella päätöksenteolla tulee voida suunnata rahoitusta unionin näkökulmasta tarpeellisille sektoreille.

Valiokunta ottaa asiaan yksityiskohtaisemmin kantaa myöhemmin, kun komissio antaa uuden tiedonannon.