Perustelut

Sivistysvaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan koulutusmäärärahojen osalta perusopetuksen rahoitusta, erityisopetuksen rahoitusta, järjestämistapoja ja määrää, eläinlääkärikoulutusta sekä ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoitusta. Kulttuurin osalta käsitellään tanssitaiteen ja teattereiden rahoitusta.

Perusopetuksen rahoitus

Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ja -avustuksiin ehdotetaan ensi vuodelle lisäystä 80 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna. Kuntien ja kuntayhtymien osuus tästä valtionosuuksien kasvusta on 63 miljoonaa euroa. Valtionosuuden lisäyksestä 30 miljoonaa euroa aiheutuu valtionosuuksien lisäyksestä aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä hallitusohjelmassa sovitun esiopetuksen kuljetusetuuden korvaamisesta kunnille. Ikäluokkien pienenemisen arvioidaan vähentävän valtionosuuksia 16,6 miljoonaa euroa.

Perusopetuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2002 vuoteen 2003 4,8 prosenttia. Yhtenä syynä kustannuskehitykseen on ollut erityisopetuksen lisääntyminen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden aiheuttamat kustannukset vaihtelevat kuntien välillä suurestikin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opetuksen arvioidusta kustannustason muutoksesta otetaan huomioon 75 %, mikä on parempi taso kuin aiemmin. Tämä lisää perusopetuksen järjestäjien valtionosuuksia kunnille n. 29 miljoonaa euroa. Vajaa indeksitarkistus aiheuttaa kuitenkin ongelmia erityisesti sen vuoksi, että se kasvattaa kuntien rahoitusosuutta kumulatiivisesti.

Kunnat ovat panostaneet ennakoitua enemmän opetukseen, minkä vuoksi kustannustenjaon tarkistuksessa valtio joutuu maksamaan yhteensä 132 miljoonaa euroa. Tarkistus on osa nykyistä valtionosuusjärjestelmää, jossa todellisia menoja verrataan jälkikäteen valtionosuuden laskennallisiin rahoitusperusteisiin. Voimassa olevan lain mukaan koko tarkistus tulisi ottaa huomioon kokonaisuudessaan vuoden 2005 yksikköhinnoissa, mutta valtiontaloudellisista syistä hallitus esittää (HE 181/2004 vp) tarkistuksen jakamista neljälle vuodelle siten, että vuonna 2005 valtionosuus kasvaa 23 miljoonaa euroa, vuonna 2006 kasvu on 46 miljoonaa euroa, 69 miljoonaa euroa vuonna 2007 ja 132 miljoonaa euroa vuonna 2008.

Sivistysvaliokunta toteaa, että aikaistamalla valtionosuuksien maksatusta sekä kohdentamalla hallitusohjelman mukaisesti ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt opetustoimen hyväksi voitaisiin korjata opetustoimen valtionosuuksien jälkeenjääneisyydestä syntyvää rahoitusvajetta.

Erityisopetuksen rahoitus, järjestämistavat ja määrä

Voimassa olevan perusopetuslain 3 §:n mukaan perusopetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Perusopetuslain 3 §:n säännös on pohjana kaikelle opetukselle sekä opetukseen liittyvien järjestelyjen ja tukitoimenpiteiden suunnittelulle ja toteuttamiselle.

Erityisopetus on osa perusopetuksen toteuttamista. Perusopetuslain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetussuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa. Perusopetuslain 17 §:n mukaan, ellei oppilaan opetusta voida järjestää muuten, tulee oppilas ottaa tai siirtää erityisopetukseen.

Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrä on kuluneen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perusopetuksen oppilaista 6,2 % on erityisopetuksessa.

Perusopetuslaki lähtee siitä, että integraatio on ensisijainen vaihtoehto järjestää erityisoppilaan opetus. Tätä periaatetta kunnat ovatkin yhä enemmän noudattaneet opetuksen järjestämistä koskevia ratkaisuja tehdessään. Sivistysvaliokunnan saamien selvitysten mukaan opetustoimessa on tehty oppilaan edun mukaisesti hyviä integraatioratkaisuja, jotka tukevat sekä oppilaan koulunkäyntiä että myös koko kouluyhteisön kehittämistä lähikouluperiaatteen ja yhtenäisen peruskouluajattelun mukaisesti. Kunnissa on kuitenkin tehty integraatiopäätöksiä myös puhtaasti säästösyistä eikä kaikissa tapauksissa ole huolehdittu riittävistä tukitoimista.

Sivistysvaliokunta viittaa myös aiemmin lausumaansa siitä, että integraation onnistuminen edellyttää sitä, että opetukselliset ja muut olosuhteet ovat suotuisat ja että tarpeelliset tukitoimet voidaan toteuttaa (SiVM 3/1998 vp s. 30).

Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle,

että se mietinnössään edellyttää, että opetusministeriö erityisopetusta koskevaa selvitystä laatiessaan selvittää myös, miten integraatioperiaatetta on toimeenpantu opetusta järjestettäessä.

Valiokunta toteaa, että integraation lisäksi on edelleenkin tarvetta erityisluokkiin.

Erityisopetuksen integraation lisääntyessä sekä lisääntyvän diagnosoinnin myötä nousee esiin yhä uusia erityistarpeita, jotka on otettava huomioon opetuksen suunnittelussa. Jokaiselle erityisopetukseen siirretylle tulee myös laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), mikä vaatii erityispedagogisten ratkaisujen osaamista ja siten opetuksesta vastaavalta opettajalta yhä vaativampaa pedagogista ammattitaitoa.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrän kasvu, integraatio, maahanmuuttajaopetus sekä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen kouluissa vaatii opettajilta laaja-alaisempaa osaamista sekä moniammatillisuutta. Tämä muutos tulee huomioida opettajakoulutuksessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että jokaisen opettajan peruskoulutuksessa on riittävästi pedagogisten opintojen osana erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimista ja opettamista koskevaa tietoa.

Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle,

että se mietinnössään edellyttää, että opettajakoulutuksen sisältöjen ja yhtenäisen perusopetuksen tavoitteiden vastaavuus kartoitetaan ja tarvittaessa käynnistetään hanke opettajankoulutuksen kehittämiseksi.

Erityisopettajista on vailla kelpoisuutta yli 30 %, ja sosiaalisesti sopeutumattomien oppilaiden opettajista noin 50 % on epäpäteviä. Kaikki opettajat eivät ole saaneet koulutuksessaan juuri ollenkaan erityispedagogista tietoutta. Näiden opintojen osuus on ollut vähäinen myös täydennyskoulutuksessa. Käytännössä he kuitenkin joutuvat opettamaan ryhmää, jonne on integroitu erityisoppilaita. Luokanopettajat ja aineenopettajat sekä myös ammattiaineiden opettajat toisella asteella tarvitsisivat välttämättä täydennyskoulutusta ryhmäänsä integroidun erityisoppilaan opetuksen onnistumiseksi.

Lisääntyvän integraation sekä erityistä tukea tarvitsevien määrän kasvun vuoksi kaikkien opettajien täydennyskoulutukseen tulee lisätä koulutusta, joka parantaa työssä olevien opettajien erityispedagogisia taitoja ja valmiutta toimia moniammatillisessa yhteistyössä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valtion vuoden 2005 talousarvioon lisätään määräraha opettajien täydennyskoulutukseen erityisopetusta varten. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa,

että valtiovarainvaliokunta ottaa momentille 29.69.22 lisäyksenä 500 000 euroa käytettäväksi opettajien täydennyskoulutukseen erityisopetusta varten.

Eläinlääkäreiden koulutus

Suomessa on annettu korkeakoulutasoista eläinlääketieteellistä koulutusta 1960-luvulta alkaen. Maassamme on tällä hetkellä noin 1 600 eläinlääkäriä, jotka ovat sijoittuneet eri puolelle Suomea. Vuosittain valmistuu noin 50 uutta eläinlääkäriä. Opetusministeriön eläinlääkärikoulutustyöryhmän muistion (OPM työryhmämuistioita 21.5.2002) mukaan eläinlääketieteelliseen peruskoulutukseen johtavaa koulutusta lisätään nostamalla opiskelijapaikkojen määrä nykyisestä 50 paikasta 60—65 paikkaan vuosikurssia kohden. Koulutuksen lisäämiseen varataan riittävät resurssit. Koulutusmääriä onkin jonkin verran lisätty. Eläinlääkärien koulutuksen lisätarvetta aiheuttaa myös muun muassa alan naisvaltaistuminen, jolloin perhesyyt johtavat eläinlääkärien lisätarpeeseen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että eläinlääkärikoulutus Suomessa hoidetaan niin, että eläinlääkäreitä on riittävä määrä ja että he saavat asianmukaisen ja korkeatasoisen koulutuksen.

Eläinlääketieteellinen tiedekunta on saanut uudet tilat Viikkiin muille yksiköille, mutta kliininen laitos on edelleen Hämeentien vanhoissa tiloissa. Kesällä 2004 tehdyn päätöksen mukaisesti pieneläinsairaalan rakennustyöt aloitettiin. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty niihin ongelmiin, joita on ilmennyt hevossairaalan rakentamisen rahoituksen osalta. Valiokunnan mielestä on välttämätöntä hoitaa eläinlääkärikoulutukseen varattavat tilat niin, että varmistetaan eläinlääketieteen korkeatasoinen koulutus, eläinlääkäreiden laillistuminen ja EU-pätevyys asianmukaisesti.

Ammattikorkeakoulujen tutkimusmäärärahat

Opetusministeriön työryhmä on selvittänyt ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyötä. Sen ehdotusten mukaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyöhön suunnattavaa julkista perusrahoitusta tulisi lisätä vuonna 2005 vähintään 10 miljoonalla eurolla ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön kannalta välttämättömien resurssien turvaamiseksi. Tämä merkitsisi käytännössä ammattikorkeakoulujen keskimääräisen yksikköhinnan korottamista noin 100 eurolla. Tämän lisäksi ammattikorkeakoulujen tulisi kehittää keskinäistä yhteistyötään sekä tutkimusyhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa eri tutkimusrahoitusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Myös yrityssektorin ja muiden työelämää edustavien tahojen rahoitusosuutta ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyössä tulisi nostaa. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön rahoituksen lisäystä ei kuitenkaan voitu mahduttaa valtion vuoden 2005 talousarvion kehyksiin, vaan siihen pyritään ministeriön ilmoituksen mukaan tulevina vuosina.

Opetusministeriön vuosia 2005—2008 koskevan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaan ammattikorkeakoulujen roolia innovaatiojärjestelmässä vahvistetaan tehostamalla niiden opetusta palvelevaa ja työelämää sekä aluekehitystä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Valtion talousarvion momentin 29.20.30 (valtionosuus ja -avustus kunnallisten ja yksityisten ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin) hankerahoituksen suuntaamista jatketaan siten, että niillä luodaan mahdollisuuksia pk-yritysten ja hyvinvointisektorin kanssa yhteistyössä tehtävään tutkimus- ja kehitystyöhön. Tämän lisäksi on tarkoitus tukea ammattikorkeakoulujen yhteistä kehittämisohjelmaa, jonka puitteissa ammattikorkeakoulujen henkilöstön tutkimus- ja kehitystyön osaamista voidaan vahvistaa valtakunnallisesti.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja suunnitellaan vakinaistettavaksi. Ammattikorkeakoululain 4 §:n mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on myös harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Jatkotutkintojärjestelmä sekä tutkimus- ja kehitystyön onnistunut toteuttaminen vaativat rahoituksen varaamista näihin toimintoihin. Valiokunta painottaa, että tutkimus- ja kehitysrahoitusta on välttämätöntä lisätä ja varata yleensä tutkimukseen mahdollisesti suunnattavasta lisärahoituksesta osuus myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyöhön. Tutkimusrahoituksen lisääminen on tärkeää erityisesti sen vuoksi, ettei ammattikorkeakoulujen opetustyön voimavaroja tarvitsisi siirtää tähän tarkoitukseen.

Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta mietinnössään edellyttää, että ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan varataan lisärahoitusta.

Kirjastojen valtionosuudet

Eduskunta on useana vuonna valtion talousarvioehdotusta käsitellessään katsonut, että valtiontalouden tilanteen parantuessa veikkauksen ja raha-arpajaisten tuotto tulee käyttää arpajaislain mukaisiin tarkoituksiin eli urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen (esim. SiVM 1/1999 vp).

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa,

että valtiovarainvaliokunta lisää kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien rahoittamista yleisillä budjettivaroilla vuoden 2005 talousarviossa ja edellyttää, että kirjastojen valtionosuuksien kattaminen osin veikkausvoittovaroilla puretaan kuluvan vaalikauden aikana kokonaisuudessaan.

Tanssitaiteen rahoitus

Tanssitaiteen valtion tuen kehitys on ollut viime vuosina myönteinen. Myös teatteri- ja orkesterilain piiriin on viime vuosina otettu viisi tanssiteatteria. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että tanssin aluekeskustoiminta voidaan aloittaa. Tanssin aluekeskukset luovat juuri sitä valtakunnallista struktuuria, jota tanssitaiteen kehitykseltä on pitkään toivottu. Ne vahvistavat alueellista tanssikulttuuria ja luovat rakenteen kiertue-, yhteistyö- ja yleisökasvatustoiminnalle. Aluekeskukset lisäävät myös valtakunnallista kattavuutta. Aluekeskuksille on osoitettu 450 000 euron määräraha. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tanssin aluekeskuksille turvataan riittävät voimavarat, jotta aluekeskukset voisivat toimia tarkoituksenmukaisesti ja kenttää tukevasti.

Ns. tanssin vapaa kenttä on harkinnanvaraisten avustusten piirissä. Askel tulevaisuuteen -raportin (Tanssin Tiedotuskeskus 2003) mukaan oikea lähtötaso vapaata kenttää tukevan tanssitaiteen edistämisen määrärahan suhteen olisi 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Vuodelle 2005 on talousarvioehdotuksessa osoitettu 665 000 euroa. Perustettavista tanssin aluekeskuksista huolimatta suurin osa tanssiteoksista tullaan tulevaisuudessakin rahoittamaan juuri tämän harkinnanvaraisen määrärahan turvin ns. tanssin vapaalla kentällä. Valiokunta pitää tärkeänä lisätä edelleenkin vapaille tanssiryhmille tarkoitettuja avustusmäärärahoja.

Teattereiden rahoitus

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että teattereiden henkilötyövuosien määrä kasvaa 22 henkilötyövuodella eli kokonaismäärä on ensi vuonna 2 435. Vaje on kuitenkin edelleen 202 henkilötyövuotta, mutta korotus vastaa taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa määriteltyä henkilötyövuosien vajauksen poistamisvauhtia. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että valtionosuutta saavien teattereiden yksikköhinta pysyy samana jo neljättä vuotta peräkkäin. Teatterit ovat eriarvoisessa asemassa esimerkiksi museoihin ja orkestereihin verrattuna sen vuoksi, että teattereille ei ole lainsäädännössä taattu kustannustason noususta johtuvaa tarkistusta valtionosuuksiin eikä vastaavaa korotusta ole myöskään yksikköhinnan määrittelyssä otettu huomioon. Teatterikenttä on nykyisin ilmeisen yksimielisesti sitä mieltä, että valtionosuutta saavien teattereiden yksikköhinnat tulisi tarkistaa vuosittain kustannustason ja valtion toimenpiteistä johtuvien muutosten mukaisesti, kuten tehdään museoiden ja orkestereiden osalta.

Henkilötyövuosien jälkeenjääneisyys ja se, että yksikköhintaan ei ole tehty korotuksia, on johtanut monen teatterin talouden kestämättömään tilanteeseen. Esimerkiksi tulopoliittisten ratkaisujen johdosta toteutettujen palkankorotusten kustannusvaikutus oli 3 % vuonna 2002, 3,7 % vuonna 2003 ja noin 3 % vuonna 2004. Tehtyjen selvitysten mukaan yksikköhinnan jälkeenjääneisyys on noin 8 000 euroa (HE:n mukaan yksikköhinta on 30 223 euroa).

Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakia muutetaan siten, että teatterit saatetaan samanarvoiseen asemaan orkestereiden ja museoiden kanssa yksikköhinnan tarkistamisessa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,

että valtiovarainvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain muuttamisesta pikaisesti niin, että myös teattereiden yksikköhintoja tarkistetaan vuosittain kustannustason ja valtion toimenpiteistä johtuvien muutosten mukaisesti.

Alueteatterit.

Alueteattereiden toimintaa harjoittaa Suomessa nykyisin viisi teatteria. Teattereiden toiminta-alue käsittää yli puolet Suomen pinta-alasta. Alueteattereiden toiminta-alueilla on 131 kuntaa, ja alueteatteriesityksiä järjestettiin vuonna 2003 yhteensä 428. Lisäksi alueteatterit järjestävät koulutusta harrastajille ja koululaisille.

Alueteatterit saavat toimintaansa opetusministeriöltä harkinnanvaraista valtionavustusta. Vuonna 2003 tuen yhteissumma oli 960 000 euroa, ja vuodelle 2004 alueteatteritoiminnan tuki on yhteensä 845 000 euroa. Kuitenkin kiertueiden kustannukset kasvavat jatkuvasti muun muassa kallistuvien polttoaine- ja majoituskustannusten takia.

Sivistysvaliokunnan mielestä alueteatterit tekevät tärkeää työtä erityisesti kulttuurin alueellisen tasapainon lisäämiseksi. Muun muassa useille maaseudun lapsille ja nuorille alueteattereiden vierailut voivat olla ainoa mahdollisuus nähdä teatteria. Alueteatteritoiminta vahvistaa omalta osaltaan eri paikkakuntien kulttuurista identiteettiä ja yhteisöllistä tunnetta.

Valiokunta pitää välttämättömänä korottaa alueteattereiden harkinnanvaraisiin avustuksiin osoitettavaa määrärahaa hallituksen esittämästä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,

että valtiovarainvaliokunta ottaa 300 000 euroa momentille 29.90.31 lisäyksenä alueteatteritoiminnan tukemiseen.

Harrastajateatterit.

Suomessa on vahva teatteritaiteen tekemisen, katsomisen ja harrastamisen perinne. Valtionosuuden piirissä olevien teatterilaitosten lisäksi harrastajateatteritoiminta on Suomessa vireää. Harrastajateatterit tekevät merkittävää kulttuurityötä eri puolilla maatamme.

Valiokunta pitää välttämättömänä korottaa harrastajateattereiden avustuksiin osoitettavaa määrärahaa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,

että valtiovarainvaliokunta ottaa talousarvioon lisäyksenä 100 000 euroa harrastajateatteritoiminnan tukemiseen.