Yleisperustelut

Sivistysvaliokunta toteaa, että hallitus esittää nykyiseen päivähoitolakiin muutoksia, jotka ovat jatkoa vuonna 2013 toteutetulle hallinnonalasiirrolle ja ensimmäinen vaihe kohti uutta varhaiskasvatuslakia. Varhaiskasvatus osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää tukee lasten yhtenäisen, sujuvan opinpolun kehittämistä varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta perusopetukseen. Tämän osauudistuksen tulisi olla saumaton osa tätä kokonaisuutta ja tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla, että jokaisen lapsi saisi hänelle soveltuvaa kasvatusta. Samalla vahvistetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyötä, jonka avulla kehitetään päiväkotien ja koulujen yhtenevää toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa.

Esitystä arvioitaessa on muistettava, että kyseessä on nyt osauudistus, jossa ei ole vielä kattavasti käsitelty varhaiskasvatuksen kokonaisuutta. Jatkovalmistelussa tulee vielä harkita tarkasti lapsen kasvatus- ja oppimistavoitteiden sekä hoivan vaatima lapsen edun mukainen kokonaisuus. Sivistysvaliokunta pitää kuitenkin erittäin merkittävänä ja tervetulleena sitä, että osauudistuksenkin kautta vihdoin säädetään varhaiskasvatuslaki.

Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Varhaiskasvatuksen merkitys

Varhaiskasvatus luo merkittävän perustan lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Tähän saakka varhaiskasvatusta on tarjottu päivähoitojärjestelmän viitekehyksessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että uusi varhaiskasvatuslaki käytännössä edistää kaikkien lasten oikeutta pedagogisesti ja sisällöllisesti laadukkaaseen varhaiskasvatukseen riippumatta lapsen asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta. Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Varhaiskasvatuksen laatu on laatua lapsen kasvussa ja kehityksessä, ei vain palvelujärjestelmän laatua. Tutkimusten mukaan laadukkaalla varhaiskasvatuksella on kauaskantoisia merkityksiä, koska kaikki keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat ennen kouluikää. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka ja sen kehittäminen tuleekin huomioida varhaiskasvatuspalvelujen järjestämisen lähtökohtana.

Varhaiskasvatusta koskeva lainsäädäntö vaikuttaa sekä lasten elämään varhaiskasvatuksessa olon aikana, mutta myös pitkälle tulevaisuuteen. Osallistuminen varhaiskasvatukseen edistää sekä lapsen sosiaalista että älyllistä kehitystä. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että varhaiskasvatus on laadukasta. Asiantuntijoiden mukaan Britanniassa 1999—2004 toteutettu 3 000:ta lasta koskenut EPPE-tutkimushanke osoitti, että laadukkaan varhaiskasvatuksen myönteiset vaikutukset ulottuvat pitkälle kouluvuosiin. Vähäosaiset lapset, joilla on kohonnut riski syrjäytyä myöhemmin koulutuksesta, hyötyvät varhaiskasvatuksesta eniten. Korkealaatuinen varhaispedagogiikka on tutkijoiden mukaan tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä.

Valiokunta painottaa, että Suomessa varhaiskasvatuksen toteuttamisen tärkeänä periaatteena on ns. educare-malli, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden. Nämä varhaiskasvatuksen osa-alueet voivat kuitenkin painottua eri tavoin esimerkiksi eri-ikäisillä lapsilla tai erilaisissa toimintamuodoissa. Sen tavoitteena on luoda hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisvaltainen toimintakulttuuri. Valiokunta korostaa, että tämä kokonaisuus on tärkeä pienten lasten kasvun tukemisessa. Varhaiskasvatuksen ohjaus ja kehittäminen tulee nähdä yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena, jonka keskiössä on lapsi. Siinä otetaan huomioon lapsen ikäkauteen liittyvät edellytykset, tarpeet sekä kehittymistavoitteet. Tämä on huomattavasti enemmän kuin pelkästään hoidolliset tavoitteet.

Varhaiskasvatus luo merkittävän perustan lapsen oppimiselle, ja jo tässä vaiheessa tunnistettavat oppimisen ongelmat ovat tärkeitä syrjäytymiskehityksen ehkäisemisessä. Lapsen oppimispolun eheä jatkumo edellyttää syvällistä lapsen kehityksen ja oppimisen tuntemusta ja varhaiskasvatukseen soveltuvien pedagogisten mallien kehittämistä. Varhaiskasvatuksessa annettava tuki ja ohjaus luovat merkittävällä tavalla sekä oppimisen tiedollisia valmiuksia että oppimiseen tarvittavaa itseluottamusta. Hyvä itsetunto antaa tilaa myös toisten kunnioittamiselle ja erilaisuuden hyväksymiselle. Nykypäivänä monikulttuurisuus on monen lapsen arjessa luonnostaan mukana. Valiokunta painottaa myös sukupuolisensitiivisen kasvatuksen merkitystä.

Valiokunta korostaa, että lasten tasa-arvon toteutuminen edellyttää, että varhaiskasvatuksesta luodaan sisällöllisesti vahva kokonaisuus, jonka avulla syrjäytymiskehitykseen voidaan puuttua jo varhaislapsuudessa. Tämä tulee ottaa korostuneesti huomioon myös varhaiskasvatuslain jatkovalmistelussa.

Toiminnan sisältö ja ohjaus

Ehdotuksessa esitetään ajantasaistettavaksi varhaiskasvatuksen tavoitteet vastaamaan tämän päivän yhteiskunnan vaatimuksia ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria. Lakiehdotuksen         2 a § sisältää 10-kohtaisen tavoiteluettelon. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatiminen pohjautuisi uudistettuihin tavoitteisiin. Valiokunta korostaa, että varhaiskasvatuksen ehdotettu tavoitesäännös on erittäin tärkeä, koska se asettaa perustan varhaiskasvatuksen sisällölle ja valtakunnalliselle, paikalliselle ja lapsikohtaiselle suunnittelulle. Valiokunta pitää tärkeänä, että sen kautta välittyy toimintaan se uusi kasvatuksellinen kokonaisote, jota varhaiskasvatuksen uudistuksella tavoitellaan.

Nykyisen 2 a §:n mukaan päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Uudessa säännöksessä on viimeiseen 10. kohtaan otettu säännös siitä, että tavoitteena on toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelma tulee 7 a §:n mukaan tehdä yhteistyössä vanhempien tai muun huoltajan kanssa.

Valiokunta korostaa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta siitä, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä, jossa tehtävässä lapsen edun on ohjattava heidän toimintaansa. Valtion on tuettava vanhempia ja muita laillisia huoltajia lapsen kasvatustehtävässä, ja työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita ja -laitoksia. (18 art).

Laissa otetaan käyttöön varhaiskasvatuksen käsite, joka korvaa lasten päivähoidon käsitteen kattavasti koko varhaiskasvatusta koskevassa lainsäädännössä. Varhaiskasvatus tarkoittaisi suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jota annetaan päivähoidossa. Valiokunta pitää välttämättömänä korostaa, että jatkovalmistelussa on otettava tarkemmin kantaa muun muassa perhepäivähoidossa sekä osapäivä- ja vuorohoidossa olevien lasten varhaiskasvatukseen. Myös erityisen tuen tarpeessa olevat lapset riippumatta hoitojärjestelyistä tulee ottaa huomioon.

Valiokunta toteaa, että lasten oikeus varhaiskasvatukseen tulee asettamaan toiminnan sisältöön, yhteistyömuotojen kehittämiseen päiväkotien eri ammattiryhmien kesken ja kaiken henkilökunnan osaamistason kehittämiseen erityisiä vaatimuksia. Henkilöstöä koskeva tarkempi sääntely on valmisteilla, mutta valiokunta korostaa sekä olemassa olevan henkilökunnan koulutustarvetta että laajaa tarvetta tarkastella uudelleen eri ammattiryhmiin kuuluvien ammattihenkilöiden tarvetta varhaiskasvatuksessa ja sen mukaisia valtakunnallisia koulutusratkaisuja.

Sivistysvaliokunta viittaa mietintöönsä esiopetusta koskevien säännösten muuttamisesta (SiVM 11/2014 vp — HE 135/2014 vp). Valiokunta korosti mm., että suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on opettajien korkea koulutusaste. Lastentarhanopettajien yliopistotasoinen koulutus takaa laajan pedagogisen näkemyksen päivähoidon toteuttamiseen.

Keskeisistä suunnitelmista

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Perusteiden asema muuttuisi suositusluonteisista ohjeista lakiin perustuviksi velvoittaviksi määräyksiksi, jotka päivähoidon järjestäjän olisi otettava huomioon toimintaa suunnitellessaan ja järjestäessään. Perusteiden tarkoituksena olisi edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa, toteuttaa laissa säädettyjä varhaiskasvatuksen tavoitteita sekä ohjata varhaiskasvatuksen laadun kehittämistä.

Kokonaan uusina asioina lakiin kirjattaisiin säännökset päiväkodin ryhmäkoosta, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta, osallisuudesta ja vaikuttamisesta, arvioinnista sekä yhteistyöstä. Asiantuntijavirastona tulee olemaan Opetushallitus. Valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla. Valiokunta toteaa, että enimmäisryhmäkoosta säätäminen hallituksen esittämässä muodossa ei muuta voimassa olevaa suhdelukusääntelyä, minkä vuoksi valiokunta kannattaa hallituksen esitystä.

Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Valiokunta painottaa, että henkilökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisen ja siihen käytetyn ajan tulee tukea ja hyödyttää lapsen hyvinvointia ja kehitystä.

Valiokunta pitää oikeana sitä, että Opetushallituksesta tulee asiantuntijavirasto ja että valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista tulisi velvoittavat. Tämä parantaa lasten yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu monelta taholta esille, että myös paikallisen suunnitelman laadinnan tulisi olla velvoittava. Sivistysvaliokunta yhtyy tähän ajatukseen ja ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa muutoksen lain 9 a §:ään.

Ryhmäkokosäännös ja sen merkitys toiminnassa

Esitys rajaisi ryhmässä yhtä aikaa läsnä olevien lasten määrän alle kolmevuotiaitten kohdalla 12 lapseen ja kolme vuotta täyttäneiden kohdalla 21 lapseen, kun kyse on kokopäivähoidossa olevista lapsista. Saadun selvityksen mukaan säännös ei kuitenkaan estäisi erilaisten ryhmien muodostamista. Edelleen olisi mahdollista muodostaa esimerkiksi eri-ikäisten lasten ryhmiä ja erilaisten toimintojen mukaisia ryhmiä. Ryhmäkoosta säätäminen ei tarkoittaisi myöskään sitä, että yhdessä ryhmässä olisi oltava aina kolme hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä, vaan voi olla myös vähemmän. Pienimmillään ryhmä voi muodostua yhdestä kasvattajasta ja neljästä lapsesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ryhmäkokosäännös ei estäisi sellaisten toimintayksiköiden toimintaa, joissa periaatteena on, ettei toimita kiinteissä lapsiryhmissä vaan päivittäin ja tilanteiden mukaan vaihtuvissa pienryhmissä.

Toiminnan järjestäjän tulee aina huolehtia siitä, että lasten hyvinvointi ja etu on ensisijainen lähtökohta ryhmien muodostamiselle, ja esimerkiksi arvioida sitä, hyötyykö lapsi vaihtuvista ryhmistä vai sopiiko lapsen persoonalle, iälle tai kehitykselle paremmin kiinteä lapsiryhmä, jossa lasten ja aikuisten vaihtuvuus ei ole kovin suuri.

Toiminnassa olisi edelleen otettava huomioon, kuten nytkin, että lasten ja aikuisten välinen suhdeluku toteutuu. Vaihtuvissa ryhmissä voidaan toimia kuten ennenkin, mutta säädös tarkoittaisi sitä, että ei voitaisi toimia ryhmissä, jotka ylittävät säädöksen määräykset. Enimmäisryhmäkoosta huolimatta lapset voivat edelleen osallistua yhdessä esimerkiksi koko päiväkodin yhteisiin tapahtumiin, mm. retkiin.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin selkeä pelko siitä, että eri päivähoidossa noudatetut kehittämissuunnat ovat uuden lainsäädännön ja ja sen mukanaan tuomien yhtenäistämistavoitteiden myötä vaarassa. Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että varhaiskasvatusuudistus ei jatkossakaan johda siihen, että se jäykistää toimintamalleja, estää kokeilutoimintaa tai vaikeuttaa perusteetta nykyisin vakiintuneesti toimivien erityistä kasvatusperiaatetta tai pedagogiikkaa soveltavien päiväkotien toiminnan jatkumista.

Ryhmäkoko ja tilat

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan ryhmäkokosäännöksen tavoitteena on estää tilanteet, joissa kasvattajien määrää lisäämällä nostetaan lapsiryhmän kokoa. Tilanteessa, jossa maksimikokoa ei ole asetettu, lapsiryhmiin on usein lisätty aikuinen ja häntä vastaava lapsimäärä. Aikuisten ja lasten lisäyksessä ei ole aina kuitenkaan huomioitu tiloja lisäyksen perustana. Lapsi voi altistua melulle, stressille, väsymykselle ja suurelle määrälle vuorovaikutussuhteita eikä saa tarpeitaan vastaavaa yksilöllistä kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Sivistysvaliokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tähän liittyen lisäyksen lakiehdotukseen.

Saadun selvityksen mukaan esityksessä pyritään täsmentämään varhaiskasvatusympäristöä koskevaa säätelyä. Varhaiskasvatusympäristön olisi oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Lisäksi edellytettäisiin asianmukaisia toimitiloja ja toimintavälineitä sekä esteettömyyden huomioimista. Varhaiskasvatusympäristöä ajateltaisiin useammasta näkökulmasta kuin voimassa olevassa säännöksessä, lisäksi siihen lisättäisiin säännös riittävistä ja asianmukaisista toimitiloista ja toimintavälineistä. Varhaiskasvatusympäristö kattaisi toimintayksikön rakennetut tilat ja muun lähiympäristön, kuten piha-alueet. Se kattaisi fyysisen toimintaympäristön lisäksi myös esimerkiksi psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön, jolloin esimerkiksi kiusaamisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen kuuluisi kehittävästä, oppimista edistävästä sekä terveellisestä ja turvallisesta toimintaympäristöstä huolehtimiseen. Toimintavälineet kattavat esimerkiksi erilaiset käytössä olevat leikki- tai liikuntavälineet.

Sivistysvaliokunta painottaa tilojen riittävyyttä, terveellisyyttä ja toimivuutta erittäin tärkeinä lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Valiokunta huomauttaa, että eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön "Rakennusten kosteus- ja homeongelmat" (1/2013 vp) mukaan merkittävien kosteus ja homevaurioiden esiintyvyys rakennusten kerrosalasta on kouluissa ja päiväkodeissa 12—18 %. Tilojen käyttäjiä vaurioituneissa kouluissa ja päiväkodeissa on mietinnön mukaan 172 000—259 200. Valiokunta pitää välttämättömänä, että pienten lasten hyvinvointi asetetaan etusijalle ja että erityisesti päiväkotien sisäilmaongelmiin puututaan tehokkaasti.

Liikunnan merkitys

Mahdollisuus liikkumiseen on lapsen oikeus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mieluisinta toimintaa lapsille on leikkiminen ja liikkuminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallituksen esityksessä liikunta on huomioitu yhtenä varhaiskasvatuksen tavoitteena (2 a §) ja myös yhteistyövelvoitteissa (11 e §). Tavoitteena on mahdollistaa lapselle myönteisiä kokemuksia lapsen leikkiin ja liikkumiseen perustuvan pedagogisen toiminnan kautta. Valiokunta painottaa, että liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo hyvin varhain. Tutkimusten mukaan fyysisesti aktiivinen tai passiivinen elämäntapa alkaa urautua jo varhaislapsuudessa. Varhaiskasvatuksessa voidaan lapsen aktiivisen liikkumisen mahdollistajina ja innostajina antaa lapselle kodin ja muiden toimijoiden ohella merkittäviä valmiuksia koko myöhempää elämää varten. Tämän lasten perustarpeen tyydyttäminen vaatii paitsi sopivan fyysisen toimintaympäristön myös osaavia aikuisia ympärille. Varhaiskasvattajien koulutuksessa tulee painottua liikunnan merkitys lapselle.

Varhaiskasvatuslainsäädännön jatkovalmistelu

Valiokunta on jo edellä useaan otteeseen ottanut kantaa varhaiskasvatuslain jatkovalmisteluun. Valiokunta pitää tärkeänä, että ennen toisen vaiheen uudistusta opetus- ja kulttuuriministeriössä ja tulevan hallituksen toimesta vielä tarkasti analysoidaan yhteiskunnan tavoitteet ja lainsäädännön sisältö niin, että varhaiskasvatuksessa lapsen edun mukaiset kasvatusperiaatteet toteutuvat. Valiokunta ehdottaa uudistuksen jatkovalmistusta ja seurantaa koskevaa lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus).