Perustelut

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen turvaaminen

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että valtion talousarvioesityksessä on tiedostettu tarve lisätä kuntien voimavaroja hyvinvointipalveluiden parantamiseksi. Useat valtion talousarvioesitykseen liittyvät toimet ovat sellaisia, joiden toteuttamistarpeeseen sosiaali- ja terveysvaliokunta on kannanotoissaan kiinnittänyt huomiota tai joiden toteuttamista valiokunta on kiirehtinyt. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottaminen on tärkeä toimi pyrittäessä vahvistamaan kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnallisen palvelutuotannon rahoituspohjaa pyritään jatkossakin vahvistamaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan valtionosuuksiin esitetään tehtäväksi vain puolet kustannustason edellyttämästä indeksitarkistuksesta. Kustannustason nousu olisi valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeellista korvata täysimääräisesti, jotta kansalaisten kannalta tärkeiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saanti tulisi yhdenvertaisesti turvatuksi. Valiokunta huomauttaa myös, että indeksikorotusten puolittamisella tosiasiallisesti vaikutetaan kuntien ja valtion väliseen rahoitussuhteeseen, joka saattaa merkitä palvelujen saannin vaikeutumista heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevissa kunnissa.

Valiokunta painottaa, että erityisesti terveydenhuollossa kehittämistarpeet samoin kuin kustannuspaineet lähivuosina lisääntyvät. Terveydenhuollon menoja kunnissa kasvattaa ensi vuonna muun muassa lääkärilakon seurauksena syntynyt tulosopimus samoin kuin lakon aiheuttamien hoitojonojen purkaminen. Kun otetaan huomioon terveydenhuoltoa uhkaava henkilöstöpula, tulisi henkilöstön työsuhteiden ehtoja samoin kuin palkkausta pystyä kaikkien henkilöstöryhmien osalta parantamaan, minkä johdosta terveydenhuollon menojen lisäyksiin tulisi edelleen varautua. Myös lisääntyvä terveyspalveluiden kysyntä väestön ikääntyessä vaatii merkittävää lisäresursointia terveydenhuoltoon tulevina vuosina.

Terveyspalvelujärjestelmän toimivuutta ei kuitenkaan turvata pelkästään rahoitusta lisäämällä. Kustannusten kasvua voidaan hillitä palvelujärjestelmän rakenteita kehittämällä siten, ettei järjestelmä ole hajautunut liian pieniin yksiköihin tai etteivät toiminnot ole liian erillisiä tai päällekkäisiä. Järjestelmän tulisi pystyä ottamaan huomioon potilaan hoito kokonaisuudessaan ja luoda edellytykset saumattomien palveluketjujen ylläpitämiselle. Myös rahoitusjärjestelmän tulee olla vakaa ja selkeä. Valiokunta pitää tärkeänä terveydenhuollon turvaamiseksi asetettua kansallista projektia, jossa hankkeessa edellä mainittuihin järjestelmää koskeviin puutteisiin paneudutaan. Hankkeen yhteydessä tulee tarkasteltavaksi myös asiakasmaksupolitiikka kokonaisuudessaan.

Sosiaalihuollon puolella palvelujärjestelmän kehittämistarpeita on kasvattanut erityisesti väestön ikääntymisestä johtuva vanhusten palvelujen lisääntynyt kysyntä. Palvelujärjestelmän toiminnallisten rakenteiden kehittäminen ja eri toimijatahojen työnjaon ja yhteistyön selkeyttäminen on välttämätöntä, jotta asiakkaiden kasvaviin tarpeisiin pystytään vastaamaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen perustamishankkeiden toteuttamiseen osoitetut voimavarat ovat viime vuosina merkittävästi supistuneet. Kuntien ja kuntayhtymien perustamishankkeita koskevia esityksiä on jatkuvasti enemmän kuin mihin myönnetyt hankekiintiöt ovat riittäneet. Perustamishankkeita koskeva valtionosuusjärjestelmän uudistus, joka hyväksyttiin joulukuussa 1999, tulee voimaan ensi vuoden alusta ja uudistuksen voimaantulo näkyy talousarvioesityksessä perustamiskustannuksiin myönnettävän valtionosuuden huomattavana pienenemisenä. Uudistuksen tarkoituksena sitä hyväksyttäessä oli, että voimavaroja suunnataan perustamishankkeiden sijasta valtioneuvoston vahvista-mien menokehysten asettamissa rajoissa kun-tien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämistä ja tehostamista sekä toimintatapojen uudistamista merkitsevien hankkeiden toteuttamiseen. Valiokunta toteaa, että perustamiskustannuksiin varatun määrärahan väheneminen ei vastaavasti ole siirtynyt käyttökustannusten valtionosuuteen, mikä järjestelmää uudistettaessa oli tarkoituksena. Lisäksi valiokunta painottaa, että vaikka hankejärjestelmää uudistetaan kehittämishankkeiden ja sisältöön liittyvien hankkeiden suuntaan, tulee myös uuden järjestelmän mahdollistaa valtion rahoitus sosiaali- ja terveydenhuollon investointeihin. Usein investointitarve on kiinteästi yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon sisällölliseen uudistamiseen eikä kehittämistä ilman tarpeellista investointia voida aina toteuttaa.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta lisää momentille 33.32.31 (valtionosuus kunnille so-siaali- ja terveyspalvelujen perustamiskustannuksiin) osoitettua määrärahaa.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy

Valiokunta pitää myönteisenä, että talousarvioesityksessä on osoitettu voimavaroja köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Erityisen huomion kiinnittäminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen on hyvä keino ehkäistä ennakolta sosiaalista syrjäytymistä. Tästä syystä lisävoimavarojen osoittaminen muun muassa vaikeuksissa olevien lasten ja nuorten tukemiseen, kouluterveydenhuoltoon, vanhemmuuden ja perheiden tukemiseen, lasten ja nuorten mielenterveystyöhön, huumeiden käyttäjien ja päihdeäitien hoitoon sekä vaikeahoitoisten lasten ja nuorten psykiatrisen hoitoyksikön perustamiseen ovat oikeansuuntaisia painopisteitä syrjäytymistä torjuttaessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lasten ja nuorten mielenterveyttä tukeviin palveluihin pitkäjänteisesti panostetaan myöntämällä niihin tarvittavat taloudelliset resurssit. Eri toimijatahojen yhteistyötä on myös lisättävä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että samaan aikaan kun lasten ja nuorten psykiatrisia hoitopaikkoja lisätään, tulisi lasten koulunkäyntiedellytykset turvata huolehtimalla sairaalakoulujen resurssitarpeista.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn liit-tyen on talousarvioesityksessä osoitettu varoja myös heikoimmassa taloudellisessa asemassa elävien toimeentulon parantamiseen. Tällaisia toimia ovat muun muassa kansaneläkkeen ja työmarkkinatuen lapsikorotukset, sairauspäivärahan perusteiden tarkistaminen työeläkekuntoutuksessa olevien, työttömien, opiskelijoiden sekä työedellytystä vailla olevien osalta. Lisäksi toimeentulotukijärjestelmää esitetään kehitettäväksi työelämään osallistumiseen kannustavaksi. Valiokunta toteaa, että talousarvioesityksessä ei ole ehdotettu parannuksia vähimmäistoimeentulon varassa elävien päivärahojen suuruuteen. Valiokunta pitää edelleen tarpeellisena tavoitteena ensisijaisten etuuksien tason nostamista siten, että ne pääsääntöisesti turvaisivat toimeentulon ja toimeentulotukeen turvauduttaisiin vain poikkeustilanteissa. Myös toimeentulotuen varassa olevien asemaa tulisi parantaa.

Raha-automaattiyhdistyksen tuoton jako

Talousarvioesityksessä ehdotetaan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksina myönnettävää markkamäärää nostettavaksi tästä vuodesta vain 2 prosenttia. Käytännössä tämä merkitsee, että uusia hankkeita ei kyetä ottamaan mukaan avustusten piiriin. Talousarvioesitykseen sisältyy myös ehdotus arpajaisverolain muuttamisesta siten, että Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta maksettava vero nousisi 5 prosentista 10 prosenttiin. Näin osa tuotosta siirtyy valtion budjettivaroista lakisääteisesti katettaviin menoihin. Valiokunta pitää esitystä huonona ja katsoo, että tuotto tulee käyttää täysimääräisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Valiokunta toteaa, että Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla on keskeinen merkitys kehitettäessä sosiaalityön uusia toimintamalleja, järjestettäessä terveyttä edistävää toimintaa sekä turvattaessa palvelujen saatavuutta maan eri alueilla. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan erityisiä painopistealueita vuonna 2002 ovat vanhusten toimintakykyä parantavien palveluiden kehittäminen, päihdeongelmaisten äitien sekä huumeiden käyttäjien kuntoutus, lasten iltapäivätoiminta, syrjäseutujen kehittäminen, sosiaalinen luototus sekä heikossa koulutus- ja työmarkkina-asemassa olevien nuorten aseman parantaminen. Valiokunnan näkemyksen mukaan järjestökenttä on näiltä osin merkittävästi täydentämässä julkisen sektorin palveluita ja tukemassa sosiaalityölle ja terveyden edistämiselle talousarvioesityksessä asetettuja tavoitteita. Valiokunta katsoo, että Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen turvin harjoitetun toiminnan tukeminen on tarpeen talousarvioesityksessä ehdotettua laajemmin.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta lisää momentille 33.92.50 yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettujen avustusten määrää.

Harkinnanvarainen kuntoutus

Kuntoutuksella on keskeinen rooli työelämässä mukana olevien tai sinne palaavien työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä sekä työssäjaksamisen edistämisessä. Lainsäädäntö asettaa tiukat lääketieteelliset edellytykset ammatillisen kuntoutuksen toteutukseen ja kuntoutusedellytysten sekä mahdollisuuksien selvittämiseen, minkä vuoksi varhainen kuntoutus on pääsääntöisesti mahdollista vain harkinnanvaraiseen kuntoutukseen myönnetyin varoin. Kuntoutustarpeen riittävän varhainen havaitseminen samoin kuin toteutus takaavat kuitenkin nykyisen tiedon perusteella varmimmin hyvän lopputuloksen. Ehkäisevä kuntoutus on myös merkittävä tekijä sekä terveydenhuollon että lääkekustannusten hillitsemiseksi. Mielenterveyskuntoutus samoin kuin päihdekuntoutus luovat myös edellytyksiä työkyvyttömyyseläkkeiden syiden poistamiselle. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahojen riittävyydessä on kuitenkin ilmennyt jatkuvasti ongelmia. Edellä olevan perusteella valiokunta pitää välttämättömänä, että harkinnanvaraiseen kuntoutukseen suunnattuja määrärahoja lisätään.

Kansaneläkelaitoksen rahoituksen ja maksuvalmiuden turvaaminen

Talousarvioesitykseen liittyen vakuutetuilta ja työnantajilta perittäviin sosiaaliturvamaksuihin sekä yksityisen työnantajan ja liikelaitosten kansaneläkemaksuun esitetään muutoksia, jotka vähentävät sairausvakuutusrahaston ja kansaneläkerahaston maksutuloja. Mainitut vakuutettujen ja työnantajien vakuutusmaksuperusteiden muutokset vähentävät Kansaneläkelaitoksen tuottoja vuositasolla noin 390 miljoonaa euroa. Tämä heikentää entisestään sairausvakuutuksen ja kansaneläkevakuutuksen rahoitustilannetta ja lisää valtion takuusuorituksen tarvetta. Erityisesti sairausvakuutuksen rahoitus on epätasapainossa. Tulot eivät lähimainkaan kata menoja, vaan sairausvakuutusrahastoon tarvitaan valtion takuusuoritusta vuonna 2002 noin 620 miljoonaa euroa talousarvioesityksen laskuperusteiden mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö suoritti Kansaneläkelaitoksen takuusuorituksen ennakkoa vuoden 2001 tammikuussa 940 miljoonaa markkaa. Sen ansiosta Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius on kyetty turvaamaan siten, ettei valtion maksuvalmiussuorituksia tarvita ennen kuin kuluvan vuoden joulukuussa. Valiokunta katsoo, että vastaavaa menettelyä eli takuusuoritusten maksamista ennakolta jo tammikuussa, tulee jatkaa myös ensi vuonna, jolloin maksuvalmius tulisi vakaammin turvatuksi. Valiokunta toteaa, että erityisesti sairausvakuutuksen rahoitusepätasapainon poistaminen vaatii kuitenkin nykyistä pysyvämpiä ratkaisuja.

Muita huomioita

Valiokunta on talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota päihdeäitien hoidon ongelmiin sekä kansainvälisten adoptioiden kustannuksiin. Talousarvioesitykseen ei sisälly ehdotusta avustusten myöntämisestä adoptioperheille eikä valiokunnan näkemyksen mukaan riittävää määrärahaa päihdeäitien hoitoon. Tästä syystä valiokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta lisää talousarvioon uudelle momentille määrärahan kansainvälisten adoptioiden tukemiseen sekä momentille 33.32.38 lisämäärärahan, joka kohdistetaan päihdeäitien hoitoon.

Valiokunta on useassa yhteydessä kiirehtinyt vammaispolitiikan kehittämistä Vammaistyöryhmä 96:n ehdotusten pohjalta. Valiokunta toteaa, että vammaispolitiikan kehittämiseen työryhmän ehdotusten suuntaisesti tulisi kohdentaa lisävoimavaroja.

Lisäksi valiokunta toteaa, että kansaneläkkeen pohjaosan ja työeläkkeen yhteensovituksen kompensoiminen edellyttää varautumista kompensoinnin toteutuksen hallintokuluihin jo vuonna 2002.